Ristikkäiset kaupalliset intressit ja yksinoikeusehdot urheilun sponsoroinnissa
Härmä, Sofia (2021-12-07)
Ristikkäiset kaupalliset intressit ja yksinoikeusehdot urheilun sponsoroinnissa
Härmä, Sofia
(07.12.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021122162787
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021122162787
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena ovat urheilijoiden ristikkäiset kaupalliset intressit urheiluliittojen ja tapahtumajärjestäjien kanssa. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, vaikuttavatko EU-kilpailusäännöt (SEUT 101 ja 102 artikla) urheilun sponsorisopimuksissa oleviin toimialarajauksiin, vai arvioidaanko toimialarajauksista aiheutuvia erimielisyyksiä sopimusoikeudellisina ongelmina. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten EU-kilpailusääntöjen soveltuvuutta arvioidaan tapauksissa, joissa urheilijalla on ristikkäiset kaupalliset intressit lajiliiton tai urheilutapahtuman järjestäjän kanssa.
Tutkimuskysymystä lähdetään selvittämään eurooppalaisen oikeuskäytännön avulla. Tutkielma on tutkimusmetodiltaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkielma. Erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen antamia EU:n kilpailuoikeutta käsitteleviä tuomioita on käytetty lähteenä. Lisäksi tutkimuskysymystä tarkastellaan kotimaisen ja eurooppalaisten kilpailuviranomaisten sekä eurooppalaisten tuomioistuinten ratkaisukäytäntöjen avulla.
Tutkimustuloksena voidaan todeta, että pääsääntöisesti toimialarajauksista aiheutuvat ongelmat ovat pikemminkin sopimusoikeudellisia kuin kilpailuoikeudellisia. Tapauskohtaisen harkinnan perusteella toimialarajaukset voivat kuitenkin olla myös EU-kilpailusääntöjen piirissä.
Tutkimuskysymystä lähdetään selvittämään eurooppalaisen oikeuskäytännön avulla. Tutkielma on tutkimusmetodiltaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkielma. Erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen antamia EU:n kilpailuoikeutta käsitteleviä tuomioita on käytetty lähteenä. Lisäksi tutkimuskysymystä tarkastellaan kotimaisen ja eurooppalaisten kilpailuviranomaisten sekä eurooppalaisten tuomioistuinten ratkaisukäytäntöjen avulla.
Tutkimustuloksena voidaan todeta, että pääsääntöisesti toimialarajauksista aiheutuvat ongelmat ovat pikemminkin sopimusoikeudellisia kuin kilpailuoikeudellisia. Tapauskohtaisen harkinnan perusteella toimialarajaukset voivat kuitenkin olla myös EU-kilpailusääntöjen piirissä.