Repatriation adjustment and organizational repatriation support practices among long-term assignees.
Heikkinen, Emmi (2021)
Heikkinen, Emmi
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021111655723
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021111655723
Tiivistelmä
This study concentrates on repatriates’ adjustment to work and non-work environments in home-country after completing a long-term international assignment. The aim of the study is to find out, what challenges are faced in readjustment and what support methods are used by organizations to facilitate the readjustment process. Long-term assignments are defined as assignments of one year or more. Long-term international assignments are the most traditional form of international assignments. Repatriates generally are top-preforming employees who develop their abilities further during the assignment. Thus, it can be assumed that repatriates are often valuable employees to the organizations. However, the repatriation adjustment process creates challenges and in the worst situation can lead to repatriate’s resignation. This study focuses on two main questions. Firstly, the study will analyze the issues which repatriates face when they return to home country and how these issues affect their adjustment to work, interaction, and general environment. Secondly the study will discuss the organizational repatriation support mechanisms repatriates have experienced beneficial and the support mechanisms they would have wished for.
This study applies Black et al.’s (1992) repatriation adjustment framework as a theoretical framework. The study was carried out as a qualitative case study. For the study, interviews were conducted as semi-structured online interviews of long-term repatriates from different companies and industries. The results have been analyzed using content analysis in an abductive way, i.e., partly inductively by deducing from the data and partly by using previous theories deductively.
The findings of the study show that long-term repatriates typically adjusted well back to the general environment in the home country. Challenges identified in this study related mostly with work adjustment. Overall, the adjustment to work went quite effortlessly for the participants as all of them were pleased with their re-entry positions. However, the findings of the study demonstrated that the prolonged process of receiving the re-entry position can cause unpleasant uncertainty to the repatriate which negatively affects the adjustment process. Thus, it would be advisable for the organizations to focus on organizing a re-entry position for the repatriate well in advance. Recognizing the repatriates’ need for transition time to the re-entry position and a need for companies to support this transition was also highlighted in the study. Tässä tutkimuksessa keskitytään siihen, miten repatriaatit, eli ulkomaankomennuksella olleet työntekijät, sopeutuvat työympäristöön ja muuhun ympäristöön kotimaassaan pitkäaikaisen ulkomaankomennuksen jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia haasteita sopeutumisessa kohdataan, ja millaisia tukimenetelmiä organisaatiot käyttävät sopeutumisprosessin helpottamiseksi. Pitkäaikaisilla komennuksilla tarkoitetaan vähintään vuoden kestäviä komennuksia, ja ne ovat perinteisin kansainvälisten työkomennusten muoto. Paluumuuttajat ovat yleensä huippusuorittavia työntekijöitä, jotka kehittävät kykyjään edelleen komennuksen aikana. Näin ollen voidaan olettaa, että kotimaahan palaavat ovat usein arvokkaita työntekijöitä organisaatioille. Kotimaahan sopeutuminen aiheuttaa kuitenkin haasteita, jotka voivat pahimmassa tapauksessa johtaa repatriaatin irtisanoutumiseen. Tässä tutkimuksessa keskitytään kahteen tutkimustavoitteeseen. Ensinnä tutkimuksessa analysoidaan haasteita, joita kotimaahan palaavat työntekijät kohtaavat, ja sitä, miten nämä haasteet vaikuttavat heidän sopeutumiseensa työhön, vuorovaikutukseen ja yleiseen ympäristöön. Toiseksi tutkimuksessa käsitellään organisaation tarjoamia tukimekanismeja, jotka kotiutuneet ovat kokeneet hyödyllisiksi, ja tukimekanismeja, joita he olisivat toivoneet.
Tässä tutkimuksessa sovelletaan teoreettisena viitekehyksenä Blackin ja muiden (1992) takaisinpaluusopeutumiseen liittyvää kehystä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, ja sitä varten haastateltiin puolistrukturoituina verkkohaastatteluina pitkältä työkomennukselta kotimaahan kotiutuneita henkilöitä eri yrityksistä ja toimialoilta. Tulokset analysoitiin sisältöanalyysin avulla abduktiivisesti, eli osittain induktiivisesti aineistosta päättelemällä, ja osittain aiempien teorioiden avulla deduktiivisesti.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pitkäaikaiselta työkomennukselta kotimaahan palanneet henkilöt sopeutuivat yleisesti hyvin takaisin kotimaahan. Tutkimuksessa havaitut haasteet liittyivät lähinnä työhön sopeutumiseen. Kaiken kaikkiaan työhön sopeutuminen sujui osallistujilta melko vaivattomasti, sillä he olivat tyytyväisiä uusiin työtehtäviinsä kotimaassa. Tutkimuksen tulokset osoittivat kuitenkin, että uuteen työtehtävään liittyvän palkkausprosessin pitkittyminen voi aiheuttaa repatriaateille epävarmuutta, mikä vaikuttaa negatiivisesti sopeutumisprosessiin. Organisaatioiden olisi siis suositeltavaa keskittyä järjestämään repatriaattien asema ja työtehtävä hyvissä ajoin ennen kotiinpaluuta.
This study applies Black et al.’s (1992) repatriation adjustment framework as a theoretical framework. The study was carried out as a qualitative case study. For the study, interviews were conducted as semi-structured online interviews of long-term repatriates from different companies and industries. The results have been analyzed using content analysis in an abductive way, i.e., partly inductively by deducing from the data and partly by using previous theories deductively.
The findings of the study show that long-term repatriates typically adjusted well back to the general environment in the home country. Challenges identified in this study related mostly with work adjustment. Overall, the adjustment to work went quite effortlessly for the participants as all of them were pleased with their re-entry positions. However, the findings of the study demonstrated that the prolonged process of receiving the re-entry position can cause unpleasant uncertainty to the repatriate which negatively affects the adjustment process. Thus, it would be advisable for the organizations to focus on organizing a re-entry position for the repatriate well in advance. Recognizing the repatriates’ need for transition time to the re-entry position and a need for companies to support this transition was also highlighted in the study.
Tässä tutkimuksessa sovelletaan teoreettisena viitekehyksenä Blackin ja muiden (1992) takaisinpaluusopeutumiseen liittyvää kehystä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, ja sitä varten haastateltiin puolistrukturoituina verkkohaastatteluina pitkältä työkomennukselta kotimaahan kotiutuneita henkilöitä eri yrityksistä ja toimialoilta. Tulokset analysoitiin sisältöanalyysin avulla abduktiivisesti, eli osittain induktiivisesti aineistosta päättelemällä, ja osittain aiempien teorioiden avulla deduktiivisesti.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pitkäaikaiselta työkomennukselta kotimaahan palanneet henkilöt sopeutuivat yleisesti hyvin takaisin kotimaahan. Tutkimuksessa havaitut haasteet liittyivät lähinnä työhön sopeutumiseen. Kaiken kaikkiaan työhön sopeutuminen sujui osallistujilta melko vaivattomasti, sillä he olivat tyytyväisiä uusiin työtehtäviinsä kotimaassa. Tutkimuksen tulokset osoittivat kuitenkin, että uuteen työtehtävään liittyvän palkkausprosessin pitkittyminen voi aiheuttaa repatriaateille epävarmuutta, mikä vaikuttaa negatiivisesti sopeutumisprosessiin. Organisaatioiden olisi siis suositeltavaa keskittyä järjestämään repatriaattien asema ja työtehtävä hyvissä ajoin ennen kotiinpaluuta.