Between Form and Function : A Constructivist Approach to International Law´s Role in Contemporary Hybrid Conflicts
Jokela, Rosa (2021-05-28)
Between Form and Function : A Constructivist Approach to International Law´s Role in Contemporary Hybrid Conflicts
Jokela, Rosa
(28.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021080642295
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021080642295
Tiivistelmä
The conflict sparked between Russia and Ukraine in Crimea in 2014, raised the concept of hybrid warfare to the attention of the general public. Since then, the term has also been used to describe ISIS´s war-making tactics. In this study, hybrid warfare and modern conflicts are approached by focusing on how international law constructs reality and guides choices in contemporary battlefields. The first part of the study examines the rules of legitimate war and humanitarian law in the light of the UN Charter and the Geneva Conventions, focusing in particular on the so-called threshold concepts that trigger the application of the aforementioned instruments. The second part of the study ponders upon the possible scopes of action that above instruments and international law offer for different actors in hybrid conflicts. The last part of the study examines how the structure of international law affects the effectiveness of the regulation in place and the future regulatory possibilities. The study ends with de lege ferenda proposals. The research questions are approached from the viewpoint of sosiology of law and a loose theoretical framework for the study is provided by constructivism. According to constructivism, international law and its subjects are in a constant mutual interaction with one and another: the subjects' own beliefs and identity guide the construction of law and law guides subjects' behavior and beliefs.
The study found that, due to the state-centered perspective and traditional image of warfare, instruments such as the Geneva Conventions and the UN Charter are less suited to control war that invols a lot of non-armed use of force and where the background and motives of different actors involved in combat differ from those in more tradional militaries. From the point of view of regulatory effectiveness, regulation of hybrid warfare is hindered by structural problems stemming from a statehood and sovereignty. These problems affect both the international community's ability to accomplish new treaties and the substantive choices of those treaties, as well as their enforcement and punishment of their violations. Similarly, the instrumentalization of law as part of warfare strategies leads to problems in terms of achieving the purpose of the laws of war. In addition, the laws of war, by being built on the concept of the statehood, value different actors and their activities unequally, which can increase the temptation to act against the law or the spirit of the law. In part, such activity is also tacitly accepted, either so that it is not even sought to be regulated, or so that circumvention of the law is not effectively intervened and the offender is not actively held accountable for his actions.
Given that non-military means deployed with purpose of creating inner chaos has potentially major implications not only for sovereignty but also for civilian security, the international community is proposed to make a comprehensive review of laws of war taking into account belligerents´ diverse backgrounds and motives as well as the potential consequences of the means and methods deployed within the framework of hybrid war. Vuonna 2014 Krimin niemimaalla alkanut konflikti Ukrainan ja Venäjän välillä nosti hybridisodankäynnin käsitteen suuren yleisön tietoisuuteen. Sittemmin käsitettä on käytetty myös kuvaan muun ohella ISISin sodankäyntitaktiikkaa. Tässä tutkielmassa hybridisodankäyntiä ja moderneja konflikteja lähestytään keskittyen siihen, miten kansainvälinen oikeus rakentaa todellisuutta ja ohjaa valintoja nykypäivän taistelukentillä. Tutkielman ensimmäisessä osassa tarkastellaan oikeutetun sodan ja humanitaarisen oikeuden sääntöjä YK:n peruskirjan ja Geneven sopimusten valossa keskittyen erityisesti niin kutsuttuihin kynnyskäsitteisiin, jotka laukaisevat edellä mainittujen instrumenttien soveltamisen. Tutkielman toisessa osassa pohditaan millaisia toimintamahdollisuuksia edellä mainitut instrumentit ja kansainvälinen oikeus antavat eri toimijoille hybridikonflikteissa ja millaisia mahdollisia ongelmia 70 vuotta vanhojen instrumenttien soveltaminen aiheuttaa. Tutkielman viimeisessä osassa arvioidaan, miten kansainvälisen oikeuden rakenne vaikuttaa oikeuden tehokkaaseen soveltamiseen ja sääntelymahdollisuuksiin sekä esitetään ehdotuksia de lege ferenda. Lähestymiskulma tutkimusproblematiikkaan on oikeussosiologinen. Tutkielman löyhänä teoreettisena viitekehyksenä toimi konstruktivismi, jonka mukaan kansainvälinen oikeus ja sen subjektit ovat koko ajan jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään: subjektien omat uskomukset ja identiteetti ohjaavat oikeuden rakentumista ja oikeus taas subjektien käyttäytymistä ja uskomuksia.
Tutkielmassa havaittiin, että valtiokeskeisen näkökulmansa ja perinteiseen sodankuvaan nojaavan sisältönsä takia Geneven sopimusten ja YK:n peruskirjan kaltaiset instrumentit soveltuvat heikommin sotaan, johon liittyy paljon ei-aseellista voimankäyttöä ja jossa voimankäyttöön osallistuva joukko - niin motiiveiltaan kuin taustoiltaan – on perinteisiä valtion sotavoimia kirjavampi. Sääntelyn tehokkuuden näkökulmasta hybridisodankäynnin kohdalla esteeksi muodostuvat valtiokeskeisyydestä ja suvereniteettiperiaatteesta johtuvat rakenteelliset ongelmat, jotka vaikuttavat sekä kansainvälisen yhteisön mahdollisuuksiin solmia uusia sopimuksia, että näiden sopimusten sisällöllisiin valintoihin sekä niiden noudattamisen valvontaan ja rikkomusten rangaistavuuteen. Samoin oikeuden instrumentalisoituminen osaksi sodankäyntistrategioita johtaa ongelmiin sodan lakien tarkoituksen saavuttamisen näkökulmasta. Lisäksi valtiokäsitteen varaan rakennetut sodan lait rajoittavat ja arvottavat eri toimijoita ja heidän toimiaan eriarvoistavin tavoin, jolloin kiusaus lain tai lain hengen vastaiseen toimintaan voi kasvaa. Osaksi edellä mainittu toiminta myös hiljaisesti hyväksytään, joko niin ettei sitä edes pyritä sääntelemään, tai niin että lain kiertämiseen ei pyritä vaikuttamaan eikä rikkoja aktiivisesti laiteta tilille teoistaan.
Koska ei-aseellisella valtion sisäiseen sekasortoon tähtäävällä sodankäynnillä on potentiaalisesti suuriakin vaikutuksia paitsi valtioiden itsemääräämisoikeuteen, myös siviilien turvallisuuteen, tutkielman lopussa kansainvälistä yhteisölle ehdotetaan sodan lakien kokonaisvaltaista uudelleen tarkastelua, jossa tulisi huomioida niin vihollisuuksiin osallistuvien monimuotoiset taustat ja motiivit kuin vihollisuuksiin käytettyjen sodankäyntimetodien potentiaaliset seuraukset.
The study found that, due to the state-centered perspective and traditional image of warfare, instruments such as the Geneva Conventions and the UN Charter are less suited to control war that invols a lot of non-armed use of force and where the background and motives of different actors involved in combat differ from those in more tradional militaries. From the point of view of regulatory effectiveness, regulation of hybrid warfare is hindered by structural problems stemming from a statehood and sovereignty. These problems affect both the international community's ability to accomplish new treaties and the substantive choices of those treaties, as well as their enforcement and punishment of their violations. Similarly, the instrumentalization of law as part of warfare strategies leads to problems in terms of achieving the purpose of the laws of war. In addition, the laws of war, by being built on the concept of the statehood, value different actors and their activities unequally, which can increase the temptation to act against the law or the spirit of the law. In part, such activity is also tacitly accepted, either so that it is not even sought to be regulated, or so that circumvention of the law is not effectively intervened and the offender is not actively held accountable for his actions.
Given that non-military means deployed with purpose of creating inner chaos has potentially major implications not only for sovereignty but also for civilian security, the international community is proposed to make a comprehensive review of laws of war taking into account belligerents´ diverse backgrounds and motives as well as the potential consequences of the means and methods deployed within the framework of hybrid war.
Tutkielmassa havaittiin, että valtiokeskeisen näkökulmansa ja perinteiseen sodankuvaan nojaavan sisältönsä takia Geneven sopimusten ja YK:n peruskirjan kaltaiset instrumentit soveltuvat heikommin sotaan, johon liittyy paljon ei-aseellista voimankäyttöä ja jossa voimankäyttöön osallistuva joukko - niin motiiveiltaan kuin taustoiltaan – on perinteisiä valtion sotavoimia kirjavampi. Sääntelyn tehokkuuden näkökulmasta hybridisodankäynnin kohdalla esteeksi muodostuvat valtiokeskeisyydestä ja suvereniteettiperiaatteesta johtuvat rakenteelliset ongelmat, jotka vaikuttavat sekä kansainvälisen yhteisön mahdollisuuksiin solmia uusia sopimuksia, että näiden sopimusten sisällöllisiin valintoihin sekä niiden noudattamisen valvontaan ja rikkomusten rangaistavuuteen. Samoin oikeuden instrumentalisoituminen osaksi sodankäyntistrategioita johtaa ongelmiin sodan lakien tarkoituksen saavuttamisen näkökulmasta. Lisäksi valtiokäsitteen varaan rakennetut sodan lait rajoittavat ja arvottavat eri toimijoita ja heidän toimiaan eriarvoistavin tavoin, jolloin kiusaus lain tai lain hengen vastaiseen toimintaan voi kasvaa. Osaksi edellä mainittu toiminta myös hiljaisesti hyväksytään, joko niin ettei sitä edes pyritä sääntelemään, tai niin että lain kiertämiseen ei pyritä vaikuttamaan eikä rikkoja aktiivisesti laiteta tilille teoistaan.
Koska ei-aseellisella valtion sisäiseen sekasortoon tähtäävällä sodankäynnillä on potentiaalisesti suuriakin vaikutuksia paitsi valtioiden itsemääräämisoikeuteen, myös siviilien turvallisuuteen, tutkielman lopussa kansainvälistä yhteisölle ehdotetaan sodan lakien kokonaisvaltaista uudelleen tarkastelua, jossa tulisi huomioida niin vihollisuuksiin osallistuvien monimuotoiset taustat ja motiivit kuin vihollisuuksiin käytettyjen sodankäyntimetodien potentiaaliset seuraukset.