”Olen todellisuuden ja romantiikan välissä”. Omaelämäkerrallisuuden muodot ja merkitykset Carl von Hauswolffin (1791–1843) muistelmakäsikirjoituksessa Länsi-Intiasta ja Etelä-Amerikan rannikolta
Pitkänen, Heidi (2020-11-28)
”Olen todellisuuden ja romantiikan välissä”. Omaelämäkerrallisuuden muodot ja merkitykset Carl von Hauswolffin (1791–1843) muistelmakäsikirjoituksessa Länsi-Intiasta ja Etelä-Amerikan rannikolta
Pitkänen, Heidi
(28.11.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201217101298
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201217101298
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani suomalaissyntyisen aatelismiehen, Carl Ulric von Hauswolffin (1791–1843), omaelämäkerrallista kirjoittamista sekä Länsi-Intiassa ja Etelä-Amerikassa vietettyyn aikaan liittyviä muistoja tämän vuonna 1832 kirjoittaman, julkaisemattoman muistelmakäsikirjoituksen kautta. Hauswolff toimi Ruotsille ajanjaksolla 1784–1878 kuuluneella Saint Barthélemyn siirtomaasaarella notaarina ja hallintosihteerinä vuosina 1813–1819. Hän omaksui sen jälkeen tutkimusmatkailijan ja liikemiehen elämäntavan ja matkusteli sekä asui Etelä-Amerikassa noin kymmenen vuoden ajan. Aiemmassa tutkimuksessa Hauswolffia ja hänen roolejaan Saint Barthélemyn sekä Ruotsin Etelä-Amerikan-suhteiden historiassa on tuotu esiin lähinnä politiikan tai talouden näkökulmista ja hänen tekstejään on analysoitu lähteenä näiden tapahtumien jäljille. Tässä työssä tutkin Hauswolffia yksityishenkilönä ja kirjoittajana ja lähestyn hänen kirjoituksiaan ja kirjoittamistaan itsessään historiallisina tapahtumina. Muistelmakäsikirjoitus, joka aiemmassa tutkimuksessa on jäänyt muiden lähteiden varjoon, on tutkimukseni keskiössä.
Hauswolff kuvaa käsikirjoituksessaan kolmea eri ajallis-paikallista tasoa: Saint Barthélemyn saaren oloja ja taloudellista ja poliittista asemaa vuosina 1813–1820, vuonna 1820 tekemäänsä matkaa eteläamerikkalaisten itsenäisyystaistelijoiden hallussa olleelle Margaritan saarelle, sekä tunnelmia kirjoitushetkistä vuonna 1832, kun hän oli lopullisesti palaamassa Eurooppaan Kolumbiassa 1820-luvun loppupuolella aloittamiensa liiketoimien kariuduttua. Käsikirjoitus ammentaa ilmaisukeinoja romantiikan vaikutteista ja se edustaa aikakaudelleen ominaista tyyliä, jossa useisiin eri omaeläkerrallisen kirjoittamisen muotoihin – tässä tapauksessa muistelmiin, matkakirjallisuuteen ja omaelämäkertaan eli autobiografiaan – liitetyt piirteet esiintyvät sekoittuneina.
Työn ensimmäinen ja toinen luku taustoittavat tutkimuksen lähtökohtia ja Hauswolffia henkilönä sekä kirjoittajana. Kolmannessa ja neljännessä luvussa keskityn teemoihin, joiden kautta Hauswolff kuvaa Saint Barthélemylla ja Margaritalla viettämäänsä aikaa ja pohdin, mitä merkityksiä noissa paikoissa vietetyllä ajalla ja niistä kirjoittamisella oli Hauswolffille. Viidennessä luvussa keskityn Hauswolffiin kirjoittajana 1830-luvulla. Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen näytti olleen Hauswolffille paitsi tapa jäsentää ja käsitellä menneisyyttään, myös tapa pyrkiä osoittamaan osaamistaan ja kykyjään muuttuneessa elämäntilanteessa.
Hauswolff kuvaa käsikirjoituksessaan kolmea eri ajallis-paikallista tasoa: Saint Barthélemyn saaren oloja ja taloudellista ja poliittista asemaa vuosina 1813–1820, vuonna 1820 tekemäänsä matkaa eteläamerikkalaisten itsenäisyystaistelijoiden hallussa olleelle Margaritan saarelle, sekä tunnelmia kirjoitushetkistä vuonna 1832, kun hän oli lopullisesti palaamassa Eurooppaan Kolumbiassa 1820-luvun loppupuolella aloittamiensa liiketoimien kariuduttua. Käsikirjoitus ammentaa ilmaisukeinoja romantiikan vaikutteista ja se edustaa aikakaudelleen ominaista tyyliä, jossa useisiin eri omaeläkerrallisen kirjoittamisen muotoihin – tässä tapauksessa muistelmiin, matkakirjallisuuteen ja omaelämäkertaan eli autobiografiaan – liitetyt piirteet esiintyvät sekoittuneina.
Työn ensimmäinen ja toinen luku taustoittavat tutkimuksen lähtökohtia ja Hauswolffia henkilönä sekä kirjoittajana. Kolmannessa ja neljännessä luvussa keskityn teemoihin, joiden kautta Hauswolff kuvaa Saint Barthélemylla ja Margaritalla viettämäänsä aikaa ja pohdin, mitä merkityksiä noissa paikoissa vietetyllä ajalla ja niistä kirjoittamisella oli Hauswolffille. Viidennessä luvussa keskityn Hauswolffiin kirjoittajana 1830-luvulla. Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen näytti olleen Hauswolffille paitsi tapa jäsentää ja käsitellä menneisyyttään, myös tapa pyrkiä osoittamaan osaamistaan ja kykyjään muuttuneessa elämäntilanteessa.