Narratives of National Identity : Developing Nationalism in Multicultural Societies
Salminen, Antton (2020-10-30)
Salminen, Antton
30.10.2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020103188893
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020103188893
Tiivistelmä
Scholars and politicians today are heard supporting the idea of a civic national identity, which could bind multicultural societies together, against the disuniting influences of populist nationalism and identity politics. Author Francis Fukuyama has claimed that weak nations are the product of weak national identities. There are examples of nations who have consciously taken part to the nation building processes that often consists of certain narratives, which are stories meant to describe the history and character of the nation. The thesis examines the popular national narratives asserted to the people from the governments of Singapore, United States of America and South Africa.
The thesis presents some of the literature on the nation building that has taken place, as well as theory on the concepts of identity and nationalism. This information is reflected on empirical material from news articles, opinions, public speeches where the discourse is analyzed. New narratives for nations have risen particularly in United States and Singapore, where the people create their own versions of nationhood, based on their own experience. Although everyone in a multicultural society understands the need for national identity that does not discriminate by race, ethnicity or religion, the emotional power of a narrative based on civic values is often weaker than those, which are more exclusive. Evidence shows that many people are choosing to retreat to their own identity groups inside the nations, especially when trust towards the state is lower. Tämän päivän kansallismielisten ja identiteettipoliittisten liikkeiden nousun rinnalla ovat
monikulttuuristen maiden yhteiskuntarauha koetuksella. Kirjailija Francis Fukuyama on väittänyt, että heikot valtiot ovat heikkojen kansallisten identiteettien tuloksia. Näin ollen hallitukset, jotka tietoisesti rakentavat kansallisuuden tunnetta, pärjäävät paremmin poliittisista haasteista, kuten etnisistä konflikteista. On olemassa esimerkkejä valtioista, jotka ovat tietoisesti pyrkineet luomaan avoimempaa, etnisyyteen tai uskontoon katsomatonta kansallista identiteettiä. Nationalismi on identiteettipolitiikan muoto, johon tavallisten kansalaisten lisäksi myös maiden hallitukset ja eliitti osallistuvat. Kansallisuutta on luotu myös verellä ja pakotuksella, mutta nykypäivänä korostuu kansallista identiteettiä kuvaavat tarinat, eli narratiivit, joilla yritetään korostaa tiettyjä näkökulmia kansakunnan luonteesta ja historiasta, pyrkien usein luomaan yhteenkuuluvuuden tunnetta rikkinäisissä yhteisöissä.
Tämä tutkielma käsittelee kolmessa eri monikulttuurisessa valtiossa esiintyviä kansallisen identiteetin narratiiveja. Teksti tuo esiin identiteetin eri tasoja sekä kansojen ja nationalismin teorioita, joiden läpi katsotaan Singaporen, Yhdysvaltojen ja Etelä-Afrikan maiden tämän hetkistä kulttuuria ja yhteiskuntaa. Empiiristä sisältöä tuo uutisartikkelit, haastattelut, mielipidemittaukset sekä maiden poliitikkojen puheet ja lausunnot. Tutkielma pyrkii selvittämään miten avoimemmat kansallisuuden narratiivit näissä yhteiskunnissa ovat onnistuneet, mitä ne ovat sisältäneet ja miten niihin on reagoitu? Rotuerottelusta ja rasismista traumatisoituneella Yhdysvalloilla ja Etelä-Afrikalla on ollut vaikeinta saada
koko kansa sopeutumaan yhteisen identiteetin puolelle. Eritoten Yhdysvalloissa pidetään “kansojen sulatusuunin” kaltaisen narratiivin piilottavan alleen valkoisen enemmistön halun ylläpitää järjestelmää, joka on mustaa väestöä vastaan. Singaporessa rotuharmoniaa valistetaan koulujärjestelmässä ja jännitteitä estetään sensuroinnilla, mutta monet kansalaiset näkevät valtion asettaman arvomaailman yhä negatiivisemmin. Etelä-Afrikassa, kuten myös osin Singaporessa ja Yhdysvalloissa, ihmiset korostavat muuta kuin kansallista identiteettiään.
The thesis presents some of the literature on the nation building that has taken place, as well as theory on the concepts of identity and nationalism. This information is reflected on empirical material from news articles, opinions, public speeches where the discourse is analyzed. New narratives for nations have risen particularly in United States and Singapore, where the people create their own versions of nationhood, based on their own experience. Although everyone in a multicultural society understands the need for national identity that does not discriminate by race, ethnicity or religion, the emotional power of a narrative based on civic values is often weaker than those, which are more exclusive. Evidence shows that many people are choosing to retreat to their own identity groups inside the nations, especially when trust towards the state is lower.
monikulttuuristen maiden yhteiskuntarauha koetuksella. Kirjailija Francis Fukuyama on väittänyt, että heikot valtiot ovat heikkojen kansallisten identiteettien tuloksia. Näin ollen hallitukset, jotka tietoisesti rakentavat kansallisuuden tunnetta, pärjäävät paremmin poliittisista haasteista, kuten etnisistä konflikteista. On olemassa esimerkkejä valtioista, jotka ovat tietoisesti pyrkineet luomaan avoimempaa, etnisyyteen tai uskontoon katsomatonta kansallista identiteettiä. Nationalismi on identiteettipolitiikan muoto, johon tavallisten kansalaisten lisäksi myös maiden hallitukset ja eliitti osallistuvat. Kansallisuutta on luotu myös verellä ja pakotuksella, mutta nykypäivänä korostuu kansallista identiteettiä kuvaavat tarinat, eli narratiivit, joilla yritetään korostaa tiettyjä näkökulmia kansakunnan luonteesta ja historiasta, pyrkien usein luomaan yhteenkuuluvuuden tunnetta rikkinäisissä yhteisöissä.
Tämä tutkielma käsittelee kolmessa eri monikulttuurisessa valtiossa esiintyviä kansallisen identiteetin narratiiveja. Teksti tuo esiin identiteetin eri tasoja sekä kansojen ja nationalismin teorioita, joiden läpi katsotaan Singaporen, Yhdysvaltojen ja Etelä-Afrikan maiden tämän hetkistä kulttuuria ja yhteiskuntaa. Empiiristä sisältöä tuo uutisartikkelit, haastattelut, mielipidemittaukset sekä maiden poliitikkojen puheet ja lausunnot. Tutkielma pyrkii selvittämään miten avoimemmat kansallisuuden narratiivit näissä yhteiskunnissa ovat onnistuneet, mitä ne ovat sisältäneet ja miten niihin on reagoitu? Rotuerottelusta ja rasismista traumatisoituneella Yhdysvalloilla ja Etelä-Afrikalla on ollut vaikeinta saada
koko kansa sopeutumaan yhteisen identiteetin puolelle. Eritoten Yhdysvalloissa pidetään “kansojen sulatusuunin” kaltaisen narratiivin piilottavan alleen valkoisen enemmistön halun ylläpitää järjestelmää, joka on mustaa väestöä vastaan. Singaporessa rotuharmoniaa valistetaan koulujärjestelmässä ja jännitteitä estetään sensuroinnilla, mutta monet kansalaiset näkevät valtion asettaman arvomaailman yhä negatiivisemmin. Etelä-Afrikassa, kuten myös osin Singaporessa ja Yhdysvalloissa, ihmiset korostavat muuta kuin kansallista identiteettiään.