Lentoreserviupseerikurssin hakijoiden fyysinen suorituskyky ja sen muutokset vuosina 1997-2006 sekä kokemuksia hävittäjälentäjän työn kuormittavuudesta
Jämsä, Lauri (2018)
Jämsä, Lauri
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Sotilaspedagogiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
SMOHJ11
2018
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018081633744
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018081633744
Tiivistelmä
Nykyaikaiset hävittäjät vaativat lentäjältä erinomaista fyysistä suorituskykyä. Sotilaslentäjän työkykyä ja työn kuormittavuutta tutkineet ovat osoittaneet, että hävittäjälennon aikainen kuormitus ylittää ihmisen tukirangan sietokyvyn. Rasitus lennolla voi aiheuttaa pysyviä vaurioita tukirankaan ja ympäröiviin kudoksiin, vaikka ohjaaja olisi huippukunnossa.
Puolustusvoimissa ollaan huolissaan varusmiespalvelukseen astuvien nuorten fyysisen kunnon heikkenemisestä. Tilastojen mukaan kestävyyskunto sekä lihaskunto ovat molemmat heikentyneet 1970 luvun loppupuolelta aina vuoteen 2006 asti. Sotilaslentäjien fyysisen kasvatuksen ammattilaiset ovat kiinnostuneita siitä, noudattaako lentoreserviupseerikurssilla aloittavien varusmiesten fyysisen kunnon kehitys samanlaista trendiä, sillä lentäjien kunnon tiedetään heikentyvän virkauran edetessä.
Vuodesta 1997 vuoteen 2008 Ilmailulääketieteen keskuksessa oli koekäytössä testipatteri, jossa mitattiin lentoreserviupseerikurssin viimeiseen hakuvaiheeseen päässeiden erityissuori-tuskykyominaisuuksia. Testeillä mitattiin anaerobista tehoa, vartalon lihasten isometristä maksimivoimaa, niskan isometristä maksimivoimaa sekä ylävartalon koordinaatiota. Näiden lisäksi, valintojen II-vaiheessa, hakijoilta mitattiin aerobinen teho ja kehonkoostumus (BMI).
Tutkimusongelmana oli selvittää, miten lentoreserviupseerikurssille hakeutuvien nuorten fyysisen suorituskyvyn lähtötaso oli muuttunut vuosina 1997-2006. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville, onko vuosikurssien välillä tilastollisesti merkitseviä eroja eri osa-alueissa. Tutkimusaineistolle tehtiin kattava varianssianalyysi. Tutkimustuloksia pyrittiin sitomaan Puolustusvoimien koulutuksen ilmiöihin, nykytilaan ja kehittämiseen. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä sotilaslentäjän ammatin kuormittavuuteen liittyen sekä antaa sotilaspedagogisia koulutussuosituksia suomalaisten sotilaslentäjien fyysisen suorituskyvyn turvaamiseksi.
Yhdessäkään fyysisen kunnon osa-alueessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa ensimmäisen ja viimeisen vuosikurssin välillä. Muiden kohorttien välillä eroja löydettiin aerobisessa tehossa sekä vatsa-, selkä- ja niskalihasten absoluuttisissa voimatasoissa. Tilastollisesti merkitseviä eroja ei havaittu lainkaan hapenottokyvyn, anaerobisen tehon, ylävartalon ja käsien dynaamisen voima- ja koordinaatiotestin, kehonkoostumuksen, kaulalihasten absoluutti-sen voimatason eikä lihaskuntotestin tuloksissa. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että lentäjäksi hakeutuvien nuorten fyysisen kunnon lähtötasossa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta vuodesta 1997 vuoteen 2006. Tutkimuksessa suositellaan sotilaslentäjän ammattiin sitoutuneiden fyysisen kasvatuksen resurssien lisäämistä sekä hävittäjälentäjän työn kuormitta-vuuden ja rinta- ja lannerangan alueen oireiden välisen yhteyden jatkotutkimusta.
Puolustusvoimissa ollaan huolissaan varusmiespalvelukseen astuvien nuorten fyysisen kunnon heikkenemisestä. Tilastojen mukaan kestävyyskunto sekä lihaskunto ovat molemmat heikentyneet 1970 luvun loppupuolelta aina vuoteen 2006 asti. Sotilaslentäjien fyysisen kasvatuksen ammattilaiset ovat kiinnostuneita siitä, noudattaako lentoreserviupseerikurssilla aloittavien varusmiesten fyysisen kunnon kehitys samanlaista trendiä, sillä lentäjien kunnon tiedetään heikentyvän virkauran edetessä.
Vuodesta 1997 vuoteen 2008 Ilmailulääketieteen keskuksessa oli koekäytössä testipatteri, jossa mitattiin lentoreserviupseerikurssin viimeiseen hakuvaiheeseen päässeiden erityissuori-tuskykyominaisuuksia. Testeillä mitattiin anaerobista tehoa, vartalon lihasten isometristä maksimivoimaa, niskan isometristä maksimivoimaa sekä ylävartalon koordinaatiota. Näiden lisäksi, valintojen II-vaiheessa, hakijoilta mitattiin aerobinen teho ja kehonkoostumus (BMI).
Tutkimusongelmana oli selvittää, miten lentoreserviupseerikurssille hakeutuvien nuorten fyysisen suorituskyvyn lähtötaso oli muuttunut vuosina 1997-2006. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville, onko vuosikurssien välillä tilastollisesti merkitseviä eroja eri osa-alueissa. Tutkimusaineistolle tehtiin kattava varianssianalyysi. Tutkimustuloksia pyrittiin sitomaan Puolustusvoimien koulutuksen ilmiöihin, nykytilaan ja kehittämiseen. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä sotilaslentäjän ammatin kuormittavuuteen liittyen sekä antaa sotilaspedagogisia koulutussuosituksia suomalaisten sotilaslentäjien fyysisen suorituskyvyn turvaamiseksi.
Yhdessäkään fyysisen kunnon osa-alueessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa ensimmäisen ja viimeisen vuosikurssin välillä. Muiden kohorttien välillä eroja löydettiin aerobisessa tehossa sekä vatsa-, selkä- ja niskalihasten absoluuttisissa voimatasoissa. Tilastollisesti merkitseviä eroja ei havaittu lainkaan hapenottokyvyn, anaerobisen tehon, ylävartalon ja käsien dynaamisen voima- ja koordinaatiotestin, kehonkoostumuksen, kaulalihasten absoluutti-sen voimatason eikä lihaskuntotestin tuloksissa. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että lentäjäksi hakeutuvien nuorten fyysisen kunnon lähtötasossa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta vuodesta 1997 vuoteen 2006. Tutkimuksessa suositellaan sotilaslentäjän ammattiin sitoutuneiden fyysisen kasvatuksen resurssien lisäämistä sekä hävittäjälentäjän työn kuormitta-vuuden ja rinta- ja lannerangan alueen oireiden välisen yhteyden jatkotutkimusta.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]