Rauhanvälitys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan työkaluna
Pihlaja, Aki (2016)
Pihlaja, Aki
Sotataidon laitos
Strategia
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 5
2016
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016090623612
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016090623612
Tiivistelmä
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi kylmän sodan päättymisen jälkeen. Sodan ja konfliktien kuvan kehittymisen myötä, myös käsitys konfliktien ratkaisukeinoista on mukautunut uuteen toimintaympäristöön. Moderneja konflikteja ei ratkaista kestävästi yksittäisillä keinoilla, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Rauhanvälitys on yksi keinovalikoimaan nousseista konfliktien ratkaisukeinoista, jonka Suomi on omaksunut osaksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa. Tämä tutkimus tulkitsee rauhanvälityksen kansallisia merkityksiä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, osana kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan keinovalikoimaa. Merkityksiä tarkastellaan ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden, kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan keinovalikoiman, poliittisen painoarvon, resurssien ja rakenteiden, kansainvälisen ulottuvuuden sekä rauhanvälitykseen liittyvien epävarmuustekijöiden kautta. Tutkimus tuottaa tietoa rauhanvälityksen olemuksesta, asemasta sekä suhteesta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä siihen liittyviin tavoitteisiin.
Tämä kvalitatiivinen tutkimus on toteutettu induktiiviseen päättelyyn perustuvaa
aineistolähtöistä sisällönanalyysiä sekä retorista analyysia käyttäen. Tieteenfilosofisesti tutkimus perustuu konstruktivismiin ja tutkimusasetelma ilmentää sosiaalisen konstruktivismin mukaista teoreettista viitekehystä. Tutkimuksessa analysoidaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä kokonaisvaltaiseen kriisinhallintaan kytkeytyviä tavoitteita, strategia-asiakirjoja sekä niihin liittyvien poliittisten päättäjien retoriikkaa. Lisäksi analysoidaan rauhanvälityksen rakenteita ja resursseja sekä kytkeytymistä kansainväliseen järjestelmään. Näiden perusteella arvioidaan rauhanvälityksen vaikutuksia ja epävarmuustekijöitä suhteessa tavoitteiden saavuttamiseen.
Rauhanvälityksellä pyritään saavuttamaan tavoitteet, jotka ovat 1) vakauden, turvallisuuden, demokratian, hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistuminen sekä erityisesti 2) Suomen hyvä asema ja suhteet kansainvälisessä järjestelmässä. Rauhanvälitys on osa kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan keinovalikoimaa. Rauhanvälitys nauttii poliittista painoarvoa ja se on yksi ulko- ja turvallisuuspoliittisista prioriteeteista. Rauhanvälitys voidaan nähdä optimaalisena keinona pyrkiä parantamaan Suomen asemaa kansainvälisessä järjestelmässä ja sitä kautta vaikuttamaan tehokkaammin myös turvallisuuteen ja vakauteen. Suomi toimii aktiivisesti rauhanvälityksen rakenteiden ja normien kehittämiseksi keskeisissä kansainvälisen rauhanvälityksen viiteryhmissään, joita ovat Pohjoismaat, EU, YK ja Etyj.
Rauhanvälityksellä on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa useita aikaan, paikkaan ja henkilöihin sidottuja merkityksiä, jotka ovat syntyneet ja joita on luotu yksilöiden, yhteiskunnan, valtion sekä kansainvälisen järjestelmän sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Tämä kvalitatiivinen tutkimus on toteutettu induktiiviseen päättelyyn perustuvaa
aineistolähtöistä sisällönanalyysiä sekä retorista analyysia käyttäen. Tieteenfilosofisesti tutkimus perustuu konstruktivismiin ja tutkimusasetelma ilmentää sosiaalisen konstruktivismin mukaista teoreettista viitekehystä. Tutkimuksessa analysoidaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä kokonaisvaltaiseen kriisinhallintaan kytkeytyviä tavoitteita, strategia-asiakirjoja sekä niihin liittyvien poliittisten päättäjien retoriikkaa. Lisäksi analysoidaan rauhanvälityksen rakenteita ja resursseja sekä kytkeytymistä kansainväliseen järjestelmään. Näiden perusteella arvioidaan rauhanvälityksen vaikutuksia ja epävarmuustekijöitä suhteessa tavoitteiden saavuttamiseen.
Rauhanvälityksellä pyritään saavuttamaan tavoitteet, jotka ovat 1) vakauden, turvallisuuden, demokratian, hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistuminen sekä erityisesti 2) Suomen hyvä asema ja suhteet kansainvälisessä järjestelmässä. Rauhanvälitys on osa kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan keinovalikoimaa. Rauhanvälitys nauttii poliittista painoarvoa ja se on yksi ulko- ja turvallisuuspoliittisista prioriteeteista. Rauhanvälitys voidaan nähdä optimaalisena keinona pyrkiä parantamaan Suomen asemaa kansainvälisessä järjestelmässä ja sitä kautta vaikuttamaan tehokkaammin myös turvallisuuteen ja vakauteen. Suomi toimii aktiivisesti rauhanvälityksen rakenteiden ja normien kehittämiseksi keskeisissä kansainvälisen rauhanvälityksen viiteryhmissään, joita ovat Pohjoismaat, EU, YK ja Etyj.
Rauhanvälityksellä on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa useita aikaan, paikkaan ja henkilöihin sidottuja merkityksiä, jotka ovat syntyneet ja joita on luotu yksilöiden, yhteiskunnan, valtion sekä kansainvälisen järjestelmän sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]