Suoto- ja hulevesien uudet käsittelymenetelmät
Editoija
Pulliainen, Salla
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-556-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-556-7
Tiivistelmä
Ennen 2000-lukua yhdyskunta- ja teollisuusjätteiden loppusijoittaminen kaatopaikoille on Suomessa ollut tyypillinen jätteidenkäsittelymuoto, ja kaatopaikoille onkin saattanut päästä nykyisin ongelmajätteiksi lajiteltuja jätteitä. Kaatopaikoilta muodostuu ympäristöä kuormittavia aineita sisältäviä suotovesiä, joiden mukana kaatopaikkojen alapuolisiin vesistöihin voi kulkeutua pistekuormitusta aiheuttavia ravinteita ja haitta-aineita. Pistekuormitusta voidaan vähentää käsittelemällä suotovesiä jo niiden syntypaikalla.
Deve- ja Devo-hankkeissa kehitettiin kaatopaikkojen suoto- ja hulevesien käsittelyä toteuttamalla uudenlaisia ratkaisuja vesien käsittelyyn sekä testaamalla kaatopaikkavesien biologisia puhdistusmenetelmiä. Menetelmiä testattiin Ristiinan suljetulle kaatopaikalle toteutetulla pilottijärjestelmällä sekä Metsäsairilan lajittelu- ja kierrätyskeskuksen suoto- ja hulevesialtaiden yhteyteen sijoitetussa demonstraatioympäristö Vesikossa. Molemmissa kohteissa tavoitteena oli vähentää suotoveden typpipitoisuutta biologisen typenpoiston avulla sekä testata haitta-aineiden puhdistamista vedestä suodatinmateriaalien avulla. Lisäksi tavoitteena oli näiden pilottien avulla kehittää kaatopaikkavesien käsittelyyn soveltuvaa, monistettavaa ja mahdollisimman huoltovapaata ratkaisua.
Kaatopaikkojen suotovedet voivat olla erittäin väkeviä ja sisältää suuria pitoisuuksia erilaisia haitta-aineita ja ravinteita. Suotovesien laatu asettaakin vaatimuksia käsittelyprosessiin,ja esimerkiksi biologista typenpoistoa kehitettiin hankkeen aikana optimoimalla muun muassa käsiteltävän veden hapetusta ja viipymää. Kokeilujen perusteella biologinen typenpoisto on monivaiheinen prosessi, jossa niin käsiteltävän veden laadulla kuin
ympäristöolosuhteillakin on vaikutusta lopputuloksen saavuttamiseen. Tulosten perusteella yhdessä kohteessa toimivaa prosessia ei voi suoraan monistaa toiseen kohteeseen, sillä kaatopaikkojen suotovedet ovat laadultaan aina kohdekohtaisia.
Deve- ja Devo-hankkeissa kehitettiin kaatopaikkojen suoto- ja hulevesien käsittelyä toteuttamalla uudenlaisia ratkaisuja vesien käsittelyyn sekä testaamalla kaatopaikkavesien biologisia puhdistusmenetelmiä. Menetelmiä testattiin Ristiinan suljetulle kaatopaikalle toteutetulla pilottijärjestelmällä sekä Metsäsairilan lajittelu- ja kierrätyskeskuksen suoto- ja hulevesialtaiden yhteyteen sijoitetussa demonstraatioympäristö Vesikossa. Molemmissa kohteissa tavoitteena oli vähentää suotoveden typpipitoisuutta biologisen typenpoiston avulla sekä testata haitta-aineiden puhdistamista vedestä suodatinmateriaalien avulla. Lisäksi tavoitteena oli näiden pilottien avulla kehittää kaatopaikkavesien käsittelyyn soveltuvaa, monistettavaa ja mahdollisimman huoltovapaata ratkaisua.
Kaatopaikkojen suotovedet voivat olla erittäin väkeviä ja sisältää suuria pitoisuuksia erilaisia haitta-aineita ja ravinteita. Suotovesien laatu asettaakin vaatimuksia käsittelyprosessiin,ja esimerkiksi biologista typenpoistoa kehitettiin hankkeen aikana optimoimalla muun muassa käsiteltävän veden hapetusta ja viipymää. Kokeilujen perusteella biologinen typenpoisto on monivaiheinen prosessi, jossa niin käsiteltävän veden laadulla kuin
ympäristöolosuhteillakin on vaikutusta lopputuloksen saavuttamiseen. Tulosten perusteella yhdessä kohteessa toimivaa prosessia ei voi suoraan monistaa toiseen kohteeseen, sillä kaatopaikkojen suotovedet ovat laadultaan aina kohdekohtaisia.