Paikkaleikkejä ja leikin paikkoja : leikillisillä taideinterventioilla kohti paikkaempatiaa
Luostarinen, Nina (2023)
Luostarinen, Nina
Lapin yliopisto
2023
ISBN:978-952-337-392-1
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-392-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-392-1
Tiivistelmä
Taiteen ja kulttuurin ominaisuuksien hyödyntämistä on alettu pitää niin yleisessä keskustelussa kuin esimerkiksi ministeriöiden julkaisuissa yhä merkittävämpänä tekijänä erityisesti ympäristösuhteen rakentamisessa ja jäsentämisessä. Erityisen merkittävää taiteen rooli osana muutosta on juuri nyt, kun Sitra nosti vuoden 2023 megatrendeissään luonnon kantokyvyn murenemisen tulevaisuusnäkymien ytimeen. Samaan aikaan leikkiminen, pelaaminen ja yleinen leikkimielisyys ovat tutkimusten mukaan siirtymässä kulttuuriseen keskiöön ja niiden yhteiskunnallinen painoarvo kasvaa siinä määrin, että tutkimus- ja teoriakirjallisuudessa puhutaan jopa leikillisestä käänteestä.
Tutkimukseni tavoitteena on laajentaa leikkiä osaksi paikkakokemusta ja lisätä leikkiin liittyvää ymmärrystä. Samalla haluan työlläni tuoda leikkiä aikuisten ulottuville. Tavoitteiden saavuttamiseksi olen määritellyt tutkimustehtäväkseni suunnitella ja kehittää leikillisten taideinterventioiden avulla taideperustaisia interventiovälineitä. Tavoiteltavana tuloksena on paitsi kehittää näitä interventiovälineitä myös lisätä ymmärrystäni niiden fasilitoinnista.
Tutkimukseni näkökulman muodostumista on ohjannut kolme päätekijää, jotka limittyvät aikuisten leikin, paikan ja taiteen suhteeseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys yhdistää leikin tutkimusta sekä humanistisen maantieteen ja posthumanistisen ajattelun näkökulmia paikkasuhteen tutkimiseen lomittuen toiminnassa tapahtuneeseen tiedon kumuloitumiseen. Olen tarkastellut erityisesti paikkaan kiinnittymistä, surrealististen tilojen syntymistä tarinoiden pohjalta, roolin ja leikin kautta tapahtuvaa itsensä uudelleen ymmärtämistä, luontoon uudelleenkytkeytymistä ja paikkojen tarinallisten kerrosten visualisointia.
Päästäkseni tutkimustavoitteeseeni olen suunnitellut ja kehittänyt leikillisiä taideperustaisia interventioita paikkoihin ja näitä interventioita toteuttamalla vastaan tutkimustehtävääni. Tutkimukseni edustaa taideperustaista toimintatutkimusta (Art-based Action Research /ABAR), jossa on toteutettu syklimäisesti taideperustaisia osatutkimuksia vuosien 2014–2021 aikana. Toteutusvaiheessa kutsuin näitä kaikkia leikeiksi, mutta tässä yhteenvedon yhteydessä niitä on käsitteiden selkeyden vuoksi johdonmukaisesti nimitetty taideinterventioiksi. Tarkastelen tässä siis interventioiden toteutustapoja luomisen prosesseina ja kutsun niissä syntyviä menetelmiä interventiovälineiksi. Tutkimusmatkan varrella toteutettuja interventioita on artikkeleissani kutsuttu vaihtelevilla nimityksillä, usein menetelmiksi, mutta sekaannusten välttämiseksi tässä yhteenvedossa on menetelmä sanana varattu tutkimusmenetelmälle.
Ensisijaisena aineistona toimii toimintaa konstruoiva reflektioaineisto, jonka olen taiteilija-fasilitoija-tutkijana yhdessä kollegoideni ja kanssatutkijoideni kanssa luonut. Taideinterventioiden luomisessa tutkimus painottui suunnitteluun ja toteutukseen, jota analysoin erityisesti reflektioaineiston kautta. Lisäksi etsin aineistostani merkkejä niistä merkityksistä, joita osallistujien tuottamasta, toissijaisesta kuva-aineistosta on havaittavissa, ja perustan aineiston tarkastelusta saamani tiedon siihen, miten kokemuksellisuus ja leikin virittämät aistitasot välittyvät kuva-aineistosta tulkitsijalle. Todennan näitä kuvia katsomalla kävelymenetelmää hyödyntäen sekä kuvien ja muun aineiston yhteistulkinnalla. Prosessi on pääsääntöisesti mennyt siten, että tekeminen on johdattanut teorian äärelle, joka on puolestaan johdattanut tarkempaan havaitsemiseen ja toteuttamaan jälleen tekemään seuraavaa sykliä. Tutkimuksen taiteellinen osio pohjautuu myös näiden taideinterventioiden hyödyntämiseen, sillä se on toteutuakseen edellyttänyt osallistavan toimintatavan hyödyntämistä ja sen tulosten taiteellista tulkintaa.
Tutkimukseni yhteenveto rakentuu viidestä vertaisarvioidusta artikkelista, näyttelymuotoisesta taiteellisesta osiosta sekä kokonaisuutta yhteen sitovasta yhteenvedosta. Yhteenvedon muodostamisen tukena olen hyödyntänyt myös muita sykleistä julkaisemiani artikkeleita sekä julkaisematonta reflektioaineistoani. Jokaisella väitöskirjan artikkelilla on ollut omat aihespesifit tutkimuskysymyksensä. Toteutetut leikilliset taideinterventiot ja niihin liittyvät kysymykset ovat kukin omassa ajassaan syntyneitä, ja kokonaisuus on asettunut ja tarkentunut prosessin myötä. Jokaisesta taideinterventiotyypistä on tehty useampi kuin yksi kehittämissykli. Yhdessä ne muodostavat tämän väitöstutkimuksen kokonaissyklit. Olen käyttänyt kaksoiskierteen kaltaista rakennetta, jossa kukin pääsykli muodostuu sisäkkäisistä sykleistä. Jokainen kehittämissykli muodostuu omista sisäkkäisistä kehittämissykleistään, joissa toteutuvat pienessä mittakaavassa kaikki samat vaiheet kuin pääsykleissä. Pääsyklistä riippuen sisäkkäisiä syklejä on ollut 3–6 kappaletta. Jokainen sisäsykli on raportoitu ja julkaistu tyypillisesti vertaisarvioidun artikkelin, visuaalisen esseen tai näyttelyn muodossa, joista tarkemmin kaaviossa 2. Tähän väitöskirjaan on nostettu kustakin pääsyklistä yksi artikkeli edustamaan koko sykliä muun julkaistun materiaalin sekä reflektioaineiston tukiessa johtopäätösten muodostumista.
Leikilliset taideinterventiot muodostuvat viidestä pääsyklistä: Mätäsmetäs, valomaalaus, taidesotaleikki, tunnekartta ja maataide. Ensimmäisessä syklissä uudelleentulkittiin olemassa olevaa kuvataidetta ja kirjallisuutta valokuviksi, toisessa syklissä toteutettiin historiallisten kohteiden tarinoista ja myyteistä valomaalauksia, kolmannessa syklissä tarkasteltiin paikkojen historiaa luomalla leikillisiä tehtäviä paikkoihin, neljännessä syklissä kuvattiin filmikameroilla paikan herättämiä tunteita ja viidennessä syklissä luotiin muodonmuutostarujen innoittamina yhteisöllisiä maataideteoksia.
Tutkimukseni osoittaa, että prosessi, jonka kautta paikkoihin toteutetaan leikillisiä taideperustaisia interventiomenetelmiä, edellyttää tyypillisesti huolellista valmis tautumista, johon kuuluu paikan menneisyyteen tutustumista sekä siihen liittyvien tarinoiden kuin myös paikan itsensä kuuntelua. Tuloksissa nousee esille, että kaikissa interventioissa on interventiovälineen keskeisinä osina ollut neljä toisiinsa yhteydessä olevaa elementtiä: leikin paikka, leikin lähde, leikin väline ja leikin alibi. Näiden suhteen kukin interventioväline voidaan purkaa, ja niiden pohjalta uusia taideinterventioita uusiin paikkoihin voidaan edelleen suunnitella ja toteuttaa. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että aikuisten leikin mahdollistamisessa korostuu leikin alibien näkyvä olemassaolo. Näiden alibien avulla voidaan luoda aikuisten leikille suojan tai puoliläpäisevän kalvon kaltainen taikapiiri, joka mahdollistaa leikkiin heittäytymisen.
Eri paikoissa ja erilaisin toimintatavoin toteutetuista interventioista saadut tulokset osoittavat, että aikuiset saadaan leikkimään taideperustaisen interventiovälineen tuoman stimulaation avulla hyvinkin monilla tavoilla. Annetun tehtävän tarjoama sytyke yhdistettynä näkyvään alibiin sekä osallistujien kykyyn mielikuvitella ja heittäytyä mahdollistaa leikin. Kiinnostava paikka, kuten luontokohde tai muuten tunteita herättävä kohde ja leikin näkyvät alibit muodostavat leikin tarvitseman fyysisen ulottuvuuden, joka mahdollistaa sen tapahtumisen käytännössä. Osatutkimusten ja reflektioaineistossani erityisesti osallistujien havainnoinnin valossa tulkitsen, että kehitetyt taideperustaiset interventiovälineet ovat taideinterventioissani mahdollistaneet leikillisiä, mielikuvituksellisia, kuvaleikillisiä, animistisia, moniaistisia ja empaattisia paikkakokemuksia. Tutkimukseni valossa varsinkin paikalla oli varsin suuri merkitys leikin syntyyn: tuloksissa on nähtävissä leikkiä paikan ehdoilla, paikan kanssa vuorovaikutuksessa sekä paikan suojissa. Metsässä ja muissa perifeerisissä kohteissa tapahtunut toiminta vaikutti toimineen eräänlaisena sen kaltaisena fyysiseen ja psyykkiseen tilaan siirtymisenä, jossa toimintaa eivät määrittele aikuisten maailman säännöt vaan leikin vapaa taikapiiri. Raunio, metsä ja ränsistynyt joutomaa olivat ympäristönä myyttisiä, tarinoilla ladattuja, salaperäisiä, tutkimattomia ja tuntemattomia. Siksi ne ovat luovalle toiminnalle otollisia paikkoja, jotka muuntuvat helposti myös leikin paikoiksi. Taideperustaisen, aikuisten ikätasoon suhteutetun leikin kautta tapahtuu paikkaan kiinnittymistä, ja paikkaempatia mahdollistuu, kun paikoissa on taideperustaisen toiminnan kautta luotu tunnekokemuksia. Marginaalissa oleville paikoille voidaan saada empaattisesti ja emotionaalisesti sitoutuneita ystäviä, jotka siten ovat halukkaita myös toimimaan niiden puolesta.
Tämä tutkimus ehdottaa, että kiinnittymisen kokemuksia paikkoihin voidaan tuottaa, kun aikuisille tarjotaan vapaan ja mielikuvituksellisen leikin mahdollisuuksia, kiinnittymisiä ja kiintymisiä paikkoihin lapsuudenkaltaisten leikkikokemusten avulla. Tämä on osa leikillisen käänteen ilmiötä, jossa yksilöt voivat omaksua leikkisyyden myös keinoksi vahvistaa yhteyttään ympäristöönsä. Leikillisistä taideinterventioista tulee väline moniaistiseen kanssatietämiseen, ja ne avaavat paikalle uuden tavan tulla aistittavaksi. Leikin kuvitellut paikat sulautuvat osaksi todellista paikkaa. Aikuisten taideperustaiset paikkaleikit voivat olla keino ravistella aikuisuuden ajoittain harmaata arkea ja ehkä totista taakkaakin ja antaa ihmettelylle sekä oivalluksille tilaa. Kun aikuiset vapaaehtoisesti antautuvat leikin vietäväksi, heille avautuu mahdollisuus luovuuteen, luovaan vuorovaikutukseen ja taiteellisiin oivalluksiin leikin kepeyden suojassa.
Tutkimukseni tavoitteena on laajentaa leikkiä osaksi paikkakokemusta ja lisätä leikkiin liittyvää ymmärrystä. Samalla haluan työlläni tuoda leikkiä aikuisten ulottuville. Tavoitteiden saavuttamiseksi olen määritellyt tutkimustehtäväkseni suunnitella ja kehittää leikillisten taideinterventioiden avulla taideperustaisia interventiovälineitä. Tavoiteltavana tuloksena on paitsi kehittää näitä interventiovälineitä myös lisätä ymmärrystäni niiden fasilitoinnista.
Tutkimukseni näkökulman muodostumista on ohjannut kolme päätekijää, jotka limittyvät aikuisten leikin, paikan ja taiteen suhteeseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys yhdistää leikin tutkimusta sekä humanistisen maantieteen ja posthumanistisen ajattelun näkökulmia paikkasuhteen tutkimiseen lomittuen toiminnassa tapahtuneeseen tiedon kumuloitumiseen. Olen tarkastellut erityisesti paikkaan kiinnittymistä, surrealististen tilojen syntymistä tarinoiden pohjalta, roolin ja leikin kautta tapahtuvaa itsensä uudelleen ymmärtämistä, luontoon uudelleenkytkeytymistä ja paikkojen tarinallisten kerrosten visualisointia.
Päästäkseni tutkimustavoitteeseeni olen suunnitellut ja kehittänyt leikillisiä taideperustaisia interventioita paikkoihin ja näitä interventioita toteuttamalla vastaan tutkimustehtävääni. Tutkimukseni edustaa taideperustaista toimintatutkimusta (Art-based Action Research /ABAR), jossa on toteutettu syklimäisesti taideperustaisia osatutkimuksia vuosien 2014–2021 aikana. Toteutusvaiheessa kutsuin näitä kaikkia leikeiksi, mutta tässä yhteenvedon yhteydessä niitä on käsitteiden selkeyden vuoksi johdonmukaisesti nimitetty taideinterventioiksi. Tarkastelen tässä siis interventioiden toteutustapoja luomisen prosesseina ja kutsun niissä syntyviä menetelmiä interventiovälineiksi. Tutkimusmatkan varrella toteutettuja interventioita on artikkeleissani kutsuttu vaihtelevilla nimityksillä, usein menetelmiksi, mutta sekaannusten välttämiseksi tässä yhteenvedossa on menetelmä sanana varattu tutkimusmenetelmälle.
Ensisijaisena aineistona toimii toimintaa konstruoiva reflektioaineisto, jonka olen taiteilija-fasilitoija-tutkijana yhdessä kollegoideni ja kanssatutkijoideni kanssa luonut. Taideinterventioiden luomisessa tutkimus painottui suunnitteluun ja toteutukseen, jota analysoin erityisesti reflektioaineiston kautta. Lisäksi etsin aineistostani merkkejä niistä merkityksistä, joita osallistujien tuottamasta, toissijaisesta kuva-aineistosta on havaittavissa, ja perustan aineiston tarkastelusta saamani tiedon siihen, miten kokemuksellisuus ja leikin virittämät aistitasot välittyvät kuva-aineistosta tulkitsijalle. Todennan näitä kuvia katsomalla kävelymenetelmää hyödyntäen sekä kuvien ja muun aineiston yhteistulkinnalla. Prosessi on pääsääntöisesti mennyt siten, että tekeminen on johdattanut teorian äärelle, joka on puolestaan johdattanut tarkempaan havaitsemiseen ja toteuttamaan jälleen tekemään seuraavaa sykliä. Tutkimuksen taiteellinen osio pohjautuu myös näiden taideinterventioiden hyödyntämiseen, sillä se on toteutuakseen edellyttänyt osallistavan toimintatavan hyödyntämistä ja sen tulosten taiteellista tulkintaa.
Tutkimukseni yhteenveto rakentuu viidestä vertaisarvioidusta artikkelista, näyttelymuotoisesta taiteellisesta osiosta sekä kokonaisuutta yhteen sitovasta yhteenvedosta. Yhteenvedon muodostamisen tukena olen hyödyntänyt myös muita sykleistä julkaisemiani artikkeleita sekä julkaisematonta reflektioaineistoani. Jokaisella väitöskirjan artikkelilla on ollut omat aihespesifit tutkimuskysymyksensä. Toteutetut leikilliset taideinterventiot ja niihin liittyvät kysymykset ovat kukin omassa ajassaan syntyneitä, ja kokonaisuus on asettunut ja tarkentunut prosessin myötä. Jokaisesta taideinterventiotyypistä on tehty useampi kuin yksi kehittämissykli. Yhdessä ne muodostavat tämän väitöstutkimuksen kokonaissyklit. Olen käyttänyt kaksoiskierteen kaltaista rakennetta, jossa kukin pääsykli muodostuu sisäkkäisistä sykleistä. Jokainen kehittämissykli muodostuu omista sisäkkäisistä kehittämissykleistään, joissa toteutuvat pienessä mittakaavassa kaikki samat vaiheet kuin pääsykleissä. Pääsyklistä riippuen sisäkkäisiä syklejä on ollut 3–6 kappaletta. Jokainen sisäsykli on raportoitu ja julkaistu tyypillisesti vertaisarvioidun artikkelin, visuaalisen esseen tai näyttelyn muodossa, joista tarkemmin kaaviossa 2. Tähän väitöskirjaan on nostettu kustakin pääsyklistä yksi artikkeli edustamaan koko sykliä muun julkaistun materiaalin sekä reflektioaineiston tukiessa johtopäätösten muodostumista.
Leikilliset taideinterventiot muodostuvat viidestä pääsyklistä: Mätäsmetäs, valomaalaus, taidesotaleikki, tunnekartta ja maataide. Ensimmäisessä syklissä uudelleentulkittiin olemassa olevaa kuvataidetta ja kirjallisuutta valokuviksi, toisessa syklissä toteutettiin historiallisten kohteiden tarinoista ja myyteistä valomaalauksia, kolmannessa syklissä tarkasteltiin paikkojen historiaa luomalla leikillisiä tehtäviä paikkoihin, neljännessä syklissä kuvattiin filmikameroilla paikan herättämiä tunteita ja viidennessä syklissä luotiin muodonmuutostarujen innoittamina yhteisöllisiä maataideteoksia.
Tutkimukseni osoittaa, että prosessi, jonka kautta paikkoihin toteutetaan leikillisiä taideperustaisia interventiomenetelmiä, edellyttää tyypillisesti huolellista valmis tautumista, johon kuuluu paikan menneisyyteen tutustumista sekä siihen liittyvien tarinoiden kuin myös paikan itsensä kuuntelua. Tuloksissa nousee esille, että kaikissa interventioissa on interventiovälineen keskeisinä osina ollut neljä toisiinsa yhteydessä olevaa elementtiä: leikin paikka, leikin lähde, leikin väline ja leikin alibi. Näiden suhteen kukin interventioväline voidaan purkaa, ja niiden pohjalta uusia taideinterventioita uusiin paikkoihin voidaan edelleen suunnitella ja toteuttaa. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että aikuisten leikin mahdollistamisessa korostuu leikin alibien näkyvä olemassaolo. Näiden alibien avulla voidaan luoda aikuisten leikille suojan tai puoliläpäisevän kalvon kaltainen taikapiiri, joka mahdollistaa leikkiin heittäytymisen.
Eri paikoissa ja erilaisin toimintatavoin toteutetuista interventioista saadut tulokset osoittavat, että aikuiset saadaan leikkimään taideperustaisen interventiovälineen tuoman stimulaation avulla hyvinkin monilla tavoilla. Annetun tehtävän tarjoama sytyke yhdistettynä näkyvään alibiin sekä osallistujien kykyyn mielikuvitella ja heittäytyä mahdollistaa leikin. Kiinnostava paikka, kuten luontokohde tai muuten tunteita herättävä kohde ja leikin näkyvät alibit muodostavat leikin tarvitseman fyysisen ulottuvuuden, joka mahdollistaa sen tapahtumisen käytännössä. Osatutkimusten ja reflektioaineistossani erityisesti osallistujien havainnoinnin valossa tulkitsen, että kehitetyt taideperustaiset interventiovälineet ovat taideinterventioissani mahdollistaneet leikillisiä, mielikuvituksellisia, kuvaleikillisiä, animistisia, moniaistisia ja empaattisia paikkakokemuksia. Tutkimukseni valossa varsinkin paikalla oli varsin suuri merkitys leikin syntyyn: tuloksissa on nähtävissä leikkiä paikan ehdoilla, paikan kanssa vuorovaikutuksessa sekä paikan suojissa. Metsässä ja muissa perifeerisissä kohteissa tapahtunut toiminta vaikutti toimineen eräänlaisena sen kaltaisena fyysiseen ja psyykkiseen tilaan siirtymisenä, jossa toimintaa eivät määrittele aikuisten maailman säännöt vaan leikin vapaa taikapiiri. Raunio, metsä ja ränsistynyt joutomaa olivat ympäristönä myyttisiä, tarinoilla ladattuja, salaperäisiä, tutkimattomia ja tuntemattomia. Siksi ne ovat luovalle toiminnalle otollisia paikkoja, jotka muuntuvat helposti myös leikin paikoiksi. Taideperustaisen, aikuisten ikätasoon suhteutetun leikin kautta tapahtuu paikkaan kiinnittymistä, ja paikkaempatia mahdollistuu, kun paikoissa on taideperustaisen toiminnan kautta luotu tunnekokemuksia. Marginaalissa oleville paikoille voidaan saada empaattisesti ja emotionaalisesti sitoutuneita ystäviä, jotka siten ovat halukkaita myös toimimaan niiden puolesta.
Tämä tutkimus ehdottaa, että kiinnittymisen kokemuksia paikkoihin voidaan tuottaa, kun aikuisille tarjotaan vapaan ja mielikuvituksellisen leikin mahdollisuuksia, kiinnittymisiä ja kiintymisiä paikkoihin lapsuudenkaltaisten leikkikokemusten avulla. Tämä on osa leikillisen käänteen ilmiötä, jossa yksilöt voivat omaksua leikkisyyden myös keinoksi vahvistaa yhteyttään ympäristöönsä. Leikillisistä taideinterventioista tulee väline moniaistiseen kanssatietämiseen, ja ne avaavat paikalle uuden tavan tulla aistittavaksi. Leikin kuvitellut paikat sulautuvat osaksi todellista paikkaa. Aikuisten taideperustaiset paikkaleikit voivat olla keino ravistella aikuisuuden ajoittain harmaata arkea ja ehkä totista taakkaakin ja antaa ihmettelylle sekä oivalluksille tilaa. Kun aikuiset vapaaehtoisesti antautuvat leikin vietäväksi, heille avautuu mahdollisuus luovuuteen, luovaan vuorovaikutukseen ja taiteellisiin oivalluksiin leikin kepeyden suojassa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [368]