Orijärven kaivoksen metallien vaikutukset kasviplanktoniin ja kasviplanktontulosten käyttö järvien tilan seurannassa
Tallberg, Petra; Zwerver, Satu (2019-12)
Tallberg, Petra
Zwerver, Satu
Uudenmaan ELY-keskus
12 / 2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-801-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-801-7
Tiivistelmä
Kiskon Orijärvi on pieni, pitkäaikaisen kaivostoiminnan kuormittama kirkasvetinen järvi Fiskarsinjoen valuma-alueella. Vaikka kaivostoiminta alueella loppui jo 1950-luvulla, kaivosalueelle kasatut rikastushiekka- ja varppikasat ovat aiheuttaneet metallikuormitusta ympäristöön myös tämän jälkeen. Kuormitus on ollut huomattavaa, sillä sinkin, kuparin, lyijyn ja rikin pitoisuudet järven sedimentissä ovat yli kaksi kertaluokkaa korkeammat kuin taustapitoisuudet Suomessa.
Tässä raportissa on tarkasteltu ympäristöhallinnon HERTTA-rekisterin tietoja Orijärven ja sen alapuolisten Määrjärven, Seljänalasen ja Degersjönin kasviplanktonlajistosta ja verrattu tuloksia lähellä olevan vertailualueen järvissä (Simijärvi ja Iso-Kisko). Selvityksen perusteella on arvioitu, miten järven ekologista tilaa kannattaisi seurata ja miten kasviplanktonseurantaa kannattaisi suunnitella kaivosvesien vaikutuksen alaisena olevissa järvissä.
Kaivosalueen järvet ovat kasviplanktonin luokittelumuuttujien ja biomassansa puolesta luokiteltavissa joko erinomaisessa tai hyvässä tilassa oleviksi, ja erot vertailualueeseen verrattuna ovat pienet. Lajistossa kaivoksen metallikuormitus näkyy Orijärvessä ja Määrjärvessä, joissa taksonimäärä ja kasviplanktonin keskikoko ovat pienempiä ja lajisto keskimääräistä köyhempi: kaivostoiminnan vaikutus näkyy erityisesti piilevien pienenä määränä näissä kaivoksen eniten kuormittamissa järvissä. Kaivosalueen järvien verrattain hyvä tila selittynee osin maaperän korkealla kalkkipitoisuudella, jonka vuoksi järvien pH on kuormituksesta huolimatta lähellä neutraalia, eikä kaivostoiminnan yleensä mukanaan tuoma eliöstölle haitallinen happamoituminen ole päässyt etenemään.
Tämä raportti perustuu verrattain pieneen (6-9 vuoden) keskikesän kasviplanktonaineistoon. Orijärven kasviplanktonyhteisön toipumista kannattaisi seurata jatkamalla näytteenottoa useita vuosia eteenpäin, sillä vuosien välinen vaihtelu on suurta. Näytteitä kannattaisi ottaa myös kevätkukinnan aikaan, jotta kaivosvalunnalle herkimmät piilevät ovat paremmin seurattavissa. Vesinäytteenoton täydentämistä määrittämällä piilevien lajistokoostumus ja mahdolliset epämuodostumat järvien pintasedimenttinäytteistä kannattaisi harkita. Silloin tuloksia voisi vertailla 2000–luvun alkupuolella tehtyihin paleolimnologisiin määrityksiin ja pitempi perspektiivi järvien tilan muuttumiselle piileväkoostumuksen osalta olisi saavutettavissa.
Saavutettavuus tarkastettu.
Tässä raportissa on tarkasteltu ympäristöhallinnon HERTTA-rekisterin tietoja Orijärven ja sen alapuolisten Määrjärven, Seljänalasen ja Degersjönin kasviplanktonlajistosta ja verrattu tuloksia lähellä olevan vertailualueen järvissä (Simijärvi ja Iso-Kisko). Selvityksen perusteella on arvioitu, miten järven ekologista tilaa kannattaisi seurata ja miten kasviplanktonseurantaa kannattaisi suunnitella kaivosvesien vaikutuksen alaisena olevissa järvissä.
Kaivosalueen järvet ovat kasviplanktonin luokittelumuuttujien ja biomassansa puolesta luokiteltavissa joko erinomaisessa tai hyvässä tilassa oleviksi, ja erot vertailualueeseen verrattuna ovat pienet. Lajistossa kaivoksen metallikuormitus näkyy Orijärvessä ja Määrjärvessä, joissa taksonimäärä ja kasviplanktonin keskikoko ovat pienempiä ja lajisto keskimääräistä köyhempi: kaivostoiminnan vaikutus näkyy erityisesti piilevien pienenä määränä näissä kaivoksen eniten kuormittamissa järvissä. Kaivosalueen järvien verrattain hyvä tila selittynee osin maaperän korkealla kalkkipitoisuudella, jonka vuoksi järvien pH on kuormituksesta huolimatta lähellä neutraalia, eikä kaivostoiminnan yleensä mukanaan tuoma eliöstölle haitallinen happamoituminen ole päässyt etenemään.
Tämä raportti perustuu verrattain pieneen (6-9 vuoden) keskikesän kasviplanktonaineistoon. Orijärven kasviplanktonyhteisön toipumista kannattaisi seurata jatkamalla näytteenottoa useita vuosia eteenpäin, sillä vuosien välinen vaihtelu on suurta. Näytteitä kannattaisi ottaa myös kevätkukinnan aikaan, jotta kaivosvalunnalle herkimmät piilevät ovat paremmin seurattavissa. Vesinäytteenoton täydentämistä määrittämällä piilevien lajistokoostumus ja mahdolliset epämuodostumat järvien pintasedimenttinäytteistä kannattaisi harkita. Silloin tuloksia voisi vertailla 2000–luvun alkupuolella tehtyihin paleolimnologisiin määrityksiin ja pitempi perspektiivi järvien tilan muuttumiselle piileväkoostumuksen osalta olisi saavutettavissa.
Saavutettavuus tarkastettu.
Kokoelmat
- Raportteja [1087]