The Marketisation of Public Eldercare Services in Finland : A gradual institutional change
Karsio, Olli (2024)
Karsio, Olli
Tampere University
2024
Yhteiskuntatutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-02-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3244-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3244-0
Tiivistelmä
Julkiset vanhuspalvelut ovat olennainen osa suomalaista sosiaalihuoltojärjestelmää, mutta ne ovat kohdanneet monia muutoksia ja haasteita viimeisen 30 vuoden aikana. Julkisen rahoituksen ongelmat, väestön ikääntyminen, huoltosuhteen heikkeneminen ja työvoimapula hoivatyön kentällä ovat pakottaneet poliittiset toimijat etsimään uusia ratkaisuja julkisten vanhuspalveluiden järjestämiseen ja rahoittamiseen. Yksi ratkaisu on ollut markkinamekanismien käyttöönotto julkisten palveluiden järjestämisessä. Kansallinen hoivapolitiikka ja paikalliset poliittiset valinnat ovat edistäneet julkisesti rahoitettujen ja tuotettujen palvelujen ulkoistamista yksityisille palveluntarjoajille. Valinnanvapaudesta ja kilpailuttamisesta on tullut osa vanhuspalvelujärjestelmää. Tutkimuskirjallisuudessa tämä prosessi on määritelty markkinoistamiseksi (Anttonen & Meagher, 2013), jolla tyypillisesti tarkoitetaan prosesseja, jotka lisäävät markkinalogiikan ja markkinatoimijoiden roolia ja merkitystä julkisten palveluiden järjestämisessä ja tuotannossa.
Tässä väitöskirjassa tarkastellaan julkisten vanhuspalveluiden markkinoistamista Suomessa. Tutkin, millaisia institutionaalisia muutoksia markkinoistamisen myötä on tapahtunut julkisissa vanhuspalveluissa. Käytän asteittaisen institutionaalisen muutoksen teoriaa (Mahoney & Thelen, 2010; Streeck & Thelen, 2005) analysoidakseni, kuinka markkinoistaminen on muuttanut Suomen julkista vanhuspalvelujärjestelmää. Vanhuspalveluiden markkinoistamista on jo tutkittu (Anttonen & Häikiö, 2011; Mathew Puthenparambil, 2019; Meagher & Szebehely, 2013), mutta laajempi ymmärrys julkisten vanhuspalveluiden institutionaalisesta muutoksesta markkinoistamisen kontekstissa Suomessa puuttuu.
Tutkimuksen tavoitteena on analysoida markkinoistamista sekä paikallisella että kansallisella tasolla. Väitöskirja koostuu viidestä artikkelista ja yhteenvedosta. Kolme artikkeleista lähestyy tutkimustehtävää analysoimalla vanhuspalveluita paikallisesti haastatteluaineistolla. Aineisto koostuu kuudessa kunnassa kerätystä 27:stä sosiaali- ja vanhuspalveluiden johto- ja asiantuntijatehtävissä toimivien viranomaisten ja ammattilaisten haastatteluista. Nämä artikkelit tarkastelevat julkisen pitkäaikaishoivan deinstitutionalisaatiota, palvelusetelijärjestelmää vanhuspalveluissa, sekä yksityisesti tuotettua palveluintegraattorimallia Tampereen kaupungissa. Kahdessa muussa artikkelissa analysoidaan kansallisen tason markkinoistamisen vaiheita, laajuutta ja laatua käyttämällä pääasiallisena aineistona toissijaisia tilastoja ja lainsäädäntöä. Artikkelit keskittyvät julkisten vanhuspalveluiden markkinoistumiseen 1980-luvulta nykypäivään. Markkinoistamista on edistetty ulkoistamalla julkisesti rahoitettuja palveluita yksityisille palveluntarjoajille ja lisäämällä palvelunkäyttäjien valinnanvapautta. Markkinoistaminen on muuttanut myös voittoa tavoittelevan, voittoa tavoittelemattoman ja julkisen sektorin suhteita.
Väitöskirjan keskeiset havainnot osoittavat kansallisella tasolla tapahtuneen merkittävän muutoksen lähes täysin julkisesta vanhuspalvelujärjestelmästä markkinoistettuun, mutta suurelta osin edelleen julkisesti rahoitettuun järjestelmään. Julkisten vanhuspalveluiden markkinoistaminen on hyvä esimerkki siitä, mitä Streeck ja Thelen (2005, 9) kutsuvat kasautuvaksi muutokseksi, jolla on instituutioita muuttavat seuraukset. Tämän väitöskirjan keskeinen tulos on, että markkinoistaminen on vähitellen ja asteittain – mutta kuitenkin perusteellisesti – muuttanut julkista vanhuspalvelujärjestelmää Suomessa. Väitän, että markkinaehtoisesta palvelujen tarjoamisesta ja järjestämisestä on tullut institutionalisoitunut osa julkista vanhuspalvelujärjestelmää ja että markkinoistamisen politiikka on juurtunut pysyvästi osaksi kansallista hoivapolitiikkaa.
Emme vielä tiedä, mihin julkisten vanhuspalveluiden markkinoistaminen johtaa, sillä sosiaali- ja hoivapalvelut ovat jatkuvassa muutoksessa. Jatkuvasta muutoksesta huolimatta väitän, että markkinoistaminen on jo peruuttamattomasti muuttanut julkista vanhuspalvelujärjestelmää Suomessa.
Tässä väitöskirjassa tarkastellaan julkisten vanhuspalveluiden markkinoistamista Suomessa. Tutkin, millaisia institutionaalisia muutoksia markkinoistamisen myötä on tapahtunut julkisissa vanhuspalveluissa. Käytän asteittaisen institutionaalisen muutoksen teoriaa (Mahoney & Thelen, 2010; Streeck & Thelen, 2005) analysoidakseni, kuinka markkinoistaminen on muuttanut Suomen julkista vanhuspalvelujärjestelmää. Vanhuspalveluiden markkinoistamista on jo tutkittu (Anttonen & Häikiö, 2011; Mathew Puthenparambil, 2019; Meagher & Szebehely, 2013), mutta laajempi ymmärrys julkisten vanhuspalveluiden institutionaalisesta muutoksesta markkinoistamisen kontekstissa Suomessa puuttuu.
Tutkimuksen tavoitteena on analysoida markkinoistamista sekä paikallisella että kansallisella tasolla. Väitöskirja koostuu viidestä artikkelista ja yhteenvedosta. Kolme artikkeleista lähestyy tutkimustehtävää analysoimalla vanhuspalveluita paikallisesti haastatteluaineistolla. Aineisto koostuu kuudessa kunnassa kerätystä 27:stä sosiaali- ja vanhuspalveluiden johto- ja asiantuntijatehtävissä toimivien viranomaisten ja ammattilaisten haastatteluista. Nämä artikkelit tarkastelevat julkisen pitkäaikaishoivan deinstitutionalisaatiota, palvelusetelijärjestelmää vanhuspalveluissa, sekä yksityisesti tuotettua palveluintegraattorimallia Tampereen kaupungissa. Kahdessa muussa artikkelissa analysoidaan kansallisen tason markkinoistamisen vaiheita, laajuutta ja laatua käyttämällä pääasiallisena aineistona toissijaisia tilastoja ja lainsäädäntöä. Artikkelit keskittyvät julkisten vanhuspalveluiden markkinoistumiseen 1980-luvulta nykypäivään. Markkinoistamista on edistetty ulkoistamalla julkisesti rahoitettuja palveluita yksityisille palveluntarjoajille ja lisäämällä palvelunkäyttäjien valinnanvapautta. Markkinoistaminen on muuttanut myös voittoa tavoittelevan, voittoa tavoittelemattoman ja julkisen sektorin suhteita.
Väitöskirjan keskeiset havainnot osoittavat kansallisella tasolla tapahtuneen merkittävän muutoksen lähes täysin julkisesta vanhuspalvelujärjestelmästä markkinoistettuun, mutta suurelta osin edelleen julkisesti rahoitettuun järjestelmään. Julkisten vanhuspalveluiden markkinoistaminen on hyvä esimerkki siitä, mitä Streeck ja Thelen (2005, 9) kutsuvat kasautuvaksi muutokseksi, jolla on instituutioita muuttavat seuraukset. Tämän väitöskirjan keskeinen tulos on, että markkinoistaminen on vähitellen ja asteittain – mutta kuitenkin perusteellisesti – muuttanut julkista vanhuspalvelujärjestelmää Suomessa. Väitän, että markkinaehtoisesta palvelujen tarjoamisesta ja järjestämisestä on tullut institutionalisoitunut osa julkista vanhuspalvelujärjestelmää ja että markkinoistamisen politiikka on juurtunut pysyvästi osaksi kansallista hoivapolitiikkaa.
Emme vielä tiedä, mihin julkisten vanhuspalveluiden markkinoistaminen johtaa, sillä sosiaali- ja hoivapalvelut ovat jatkuvassa muutoksessa. Jatkuvasta muutoksesta huolimatta väitän, että markkinoistaminen on jo peruuttamattomasti muuttanut julkista vanhuspalvelujärjestelmää Suomessa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]