Clinical Findings in Subjects with Workplace Moisture Damage Related Symptoms
Nynäs, Pia (2024)
Nynäs, Pia
Tampere University
2024
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-01-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3208-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3208-2
Tiivistelmä
Sisäilmaongelmia pidetään maailmanlaajuisesti merkittävinä riskitekijöinä terveydelle, ja Suomessa ne ovat aiheuttaneet yleistä huolta terveyden pysyvästä heikkenemisestä. Epidemiologisissa tutkimuksissa on aiemmin havaittu, että altistuminen sisäilman kosteusvaurioille on yhteydessä hengityselinten terveysvaikutuksiin, kuten ylähengitysteiden oireisiin, astman kehittymiseen ja astman pahenemiseen. Tutkimustuloksia on pääasiassa liittyen lasten astmariskiin ja muihin hengitystieoireisiin ja kosteusvaurioaltistumiseen kotona tai koulussa. Joissain aiemmissa tutkimuksissa on myös löydetty ajallinen yhteys työpaikan kosteusvaurioaltistuksen, astman ja nuhaoireiden välillä. Kliinisen tutkimuksen vähäisyyden vuoksi ei kuitenkaan yksilötasolla ole ollut riittävää tietoa oireiden taustalla olevista löydöksistä, kun astmaa, poskiontelotulehdusta tai muuta oireita selittävää sairautta ei löydy.
Tämän väitöskirjan tarkoitus oli kuvata taustatekijöitä, eri oireiden esiintyvyyttä ja kliinisiä löydöksiä erikoissairaanhoidon diagnostiikassa potilailla, joilla oli työpaikan kosteusvaurioon liittyviä hengitystie- ja/tai äänioireita. Mielenkiinnon kohde oli erityisesti astman, kurkunpään toimintahäiriön ja monikemikaaliherkkyyden välisen erodiagnostiikan parantaminen. Hengitystiesairauksien diagnosoinnissa potilaille tehtiin kattavat kliiniset testit. Tutkimuspotilaiden laboratorio- ja allergiatestien tuloksia verrattiin oireettomien tuloksiin. Monikemikaaliherkkyyden esiintymistä tutkimuspotilailla arvioitiin kyselylomakkeella, ja tuloksia verrattiin Väestötietojärjestelmästä satunnaisesti valitun kontrolliväestön tuloksiin.
Tutkimuspotilaita oli 99. Työpaikkaan liittyvinä oireina 99 % potilaista ilmoitti äänen käheyden, 85 % vuotavan tai tukkoisen nenän, 92 % yskän ja 86 % hengenahdistuksen. Työpaikan kosteusvaurioaltistumiseen ajallisesti liittynyt astma diagnosoitiin kolmasosalla potilaista. Kurkunpään toimintahäiriöitä havaittiin 28 %:lla ja elimellisiä kurkunpään muutoksia 22 %:lla potilaista, ja nämä olivat yleisiä sekä astmaa sairastavilla että niillä, joilla astmaa ei todettu. 11 %:lla potilaista oli krooninen poskiontelotulehdus, mutta yhdelläkään ei todettu akuuttia bakteerin aiheuttamaa poskiontelotulehdusta.
Allerginen herkistyminen oli yhtä yleistä tutkimuspotilailla kuin 48 oireettomalla henkilöllä. Pieniä kliinisesti merkityksettömiä eroja veriarvoissa havaittiin verrattuna tutkimuspotilaiden ja oireettomien välillä, ja kohonnut neutrofiilisten valkosolujen määrä todettiin potilaista 19 %:lla, joilla oli astma ja 2 %:lla, joilla ei todettu astmaa (p=0,003). CRP-taso ja lasko olivat alhaiset, eivätkä tutkimuspotilaiden FeNO-arvot, kokonais-IgE-tasot tai allergisen herkistymisen yleisyys eronneet oireettomista. Näin ollen tulehdusprosessien tai infektioiden arvioitiin olevan epätodennäköisiä oireiden taustalla. Muita vakavia sairauksia, kuten allergista alveoliittia, ei potilailla todettu.
Tutkimuspotilailla oli merkitsevästi useammin monikemikaaliherkkyyttä kuin väestössä (39 % vs. 23 %, p = 0,001). Myös monikemikaaliherkkyyteen liittyvät oireet (60 % vs. 27 %, p < 0,001) ja niiden vaikutus elämään (53 % vs. 20 %, p < 0,001) koettiin merkittävämmiksi tutkimuspotilailla kuin väestössä. Tutkimuspotilailla astma, krooninen poskiontelotulehdus, kurkunpään ongelmat ja allerginen herkistyminen eivät olleet yhteydessä monikemikaaliherkkyyteen.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kurkunpään löydökset olivat melko yleisiä tässä potilasryhmässä. Asianmukainen erotusdiagnostiikka keuhkojen toimintakokein sekä kurkunpään ja sen toiminnan tutkimuksin ovat siksi suositeltavia pitkittyneissä työpaikan kosteusvaurioon liitetyissä hengitystie- tai äänioireissa. Ylähengitysteiden oireiden osalta on hyvä kiinnittää huomiota erotusdiagnostiikkaan akuutin ja kroonisen poskiontelotulehduksen välillä. Tutkimuksessa ei havaittu tälle potilasryhmälle ominaisia laboratorio- tai allergiatestituloksia. Hengitysteiden tulehdukselliset sairaudet tulisi kuitenkin sulkea pois peruslaboratoriotutkimuksilla, mutta allergiatestien käyttö diagnostiikassa ei näytä tarpeelliselta, kun oireet liittyvät selvästi työpaikkaan. Monikemikaaliherkkyys oli potilailla yleistä, ja se vaikutti merkittävästi heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Monikemikaaliherkkyyttä on syytä pitää yhtenä mahdollisena selittävänä tekijänä työpaikan kosteusvaurioon liittyvissä pitkittyneissä oireissa.
Tämän väitöskirjan tarkoitus oli kuvata taustatekijöitä, eri oireiden esiintyvyyttä ja kliinisiä löydöksiä erikoissairaanhoidon diagnostiikassa potilailla, joilla oli työpaikan kosteusvaurioon liittyviä hengitystie- ja/tai äänioireita. Mielenkiinnon kohde oli erityisesti astman, kurkunpään toimintahäiriön ja monikemikaaliherkkyyden välisen erodiagnostiikan parantaminen. Hengitystiesairauksien diagnosoinnissa potilaille tehtiin kattavat kliiniset testit. Tutkimuspotilaiden laboratorio- ja allergiatestien tuloksia verrattiin oireettomien tuloksiin. Monikemikaaliherkkyyden esiintymistä tutkimuspotilailla arvioitiin kyselylomakkeella, ja tuloksia verrattiin Väestötietojärjestelmästä satunnaisesti valitun kontrolliväestön tuloksiin.
Tutkimuspotilaita oli 99. Työpaikkaan liittyvinä oireina 99 % potilaista ilmoitti äänen käheyden, 85 % vuotavan tai tukkoisen nenän, 92 % yskän ja 86 % hengenahdistuksen. Työpaikan kosteusvaurioaltistumiseen ajallisesti liittynyt astma diagnosoitiin kolmasosalla potilaista. Kurkunpään toimintahäiriöitä havaittiin 28 %:lla ja elimellisiä kurkunpään muutoksia 22 %:lla potilaista, ja nämä olivat yleisiä sekä astmaa sairastavilla että niillä, joilla astmaa ei todettu. 11 %:lla potilaista oli krooninen poskiontelotulehdus, mutta yhdelläkään ei todettu akuuttia bakteerin aiheuttamaa poskiontelotulehdusta.
Allerginen herkistyminen oli yhtä yleistä tutkimuspotilailla kuin 48 oireettomalla henkilöllä. Pieniä kliinisesti merkityksettömiä eroja veriarvoissa havaittiin verrattuna tutkimuspotilaiden ja oireettomien välillä, ja kohonnut neutrofiilisten valkosolujen määrä todettiin potilaista 19 %:lla, joilla oli astma ja 2 %:lla, joilla ei todettu astmaa (p=0,003). CRP-taso ja lasko olivat alhaiset, eivätkä tutkimuspotilaiden FeNO-arvot, kokonais-IgE-tasot tai allergisen herkistymisen yleisyys eronneet oireettomista. Näin ollen tulehdusprosessien tai infektioiden arvioitiin olevan epätodennäköisiä oireiden taustalla. Muita vakavia sairauksia, kuten allergista alveoliittia, ei potilailla todettu.
Tutkimuspotilailla oli merkitsevästi useammin monikemikaaliherkkyyttä kuin väestössä (39 % vs. 23 %, p = 0,001). Myös monikemikaaliherkkyyteen liittyvät oireet (60 % vs. 27 %, p < 0,001) ja niiden vaikutus elämään (53 % vs. 20 %, p < 0,001) koettiin merkittävämmiksi tutkimuspotilailla kuin väestössä. Tutkimuspotilailla astma, krooninen poskiontelotulehdus, kurkunpään ongelmat ja allerginen herkistyminen eivät olleet yhteydessä monikemikaaliherkkyyteen.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kurkunpään löydökset olivat melko yleisiä tässä potilasryhmässä. Asianmukainen erotusdiagnostiikka keuhkojen toimintakokein sekä kurkunpään ja sen toiminnan tutkimuksin ovat siksi suositeltavia pitkittyneissä työpaikan kosteusvaurioon liitetyissä hengitystie- tai äänioireissa. Ylähengitysteiden oireiden osalta on hyvä kiinnittää huomiota erotusdiagnostiikkaan akuutin ja kroonisen poskiontelotulehduksen välillä. Tutkimuksessa ei havaittu tälle potilasryhmälle ominaisia laboratorio- tai allergiatestituloksia. Hengitysteiden tulehdukselliset sairaudet tulisi kuitenkin sulkea pois peruslaboratoriotutkimuksilla, mutta allergiatestien käyttö diagnostiikassa ei näytä tarpeelliselta, kun oireet liittyvät selvästi työpaikkaan. Monikemikaaliherkkyys oli potilailla yleistä, ja se vaikutti merkittävästi heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Monikemikaaliherkkyyttä on syytä pitää yhtenä mahdollisena selittävänä tekijänä työpaikan kosteusvaurioon liittyvissä pitkittyneissä oireissa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]