Effect of Kangaroo Mother Care in Low Birth Weight Infants on Breastfeeding Performance, Gut Function, and Maternal Depressive Symptoms in Low Middle Income Populations in the Indian Subcontinent
Sinha, Bireshwar (2023)
Sinha, Bireshwar
Tampere University
2023
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-11-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3125-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3125-2
Tiivistelmä
Matalan syntymäpainon (Low Birth Weight, LBW) omaavilla vastasyntyneillä on lisääntynyt riski kuolemaan ja sairauksiin, joilla on monia lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia. Maailman terveysjärjestön (World Health Organization, WHO) määrittelemänä kenguruhoito (Kangaroo Mother Care, kenguruhoito) on interventio, joka kattaa äidin ja vastasyntyneen välisen ihokontaktin yhdessä yksinomaisen imetyksen kanssa (1). WHO suosittelee kenguruhoidon harjoittamista LBW-vauvoilla. Tämä suositus perustuu näyttöön siitä, että kenguruhoito voi merkittävästi vähentää kuolemia ja ehkäistä sairauksia LBW-vauvoilla. Kenguruhoidon käyttöönotossa on kehitysmaissa kuitenkin raportoitu vastustusta ja sen arvioitu kattavuus on vielä alhainen. Tieto kenguruhoidon laajasta hyödystä puuttuu terveydenhuollon ammattilaisilta sekä yhteisöltä. Kenguruhoidon mahdolliset hyödyt ovat usein epäselviä myös äideille, mikä usein toimii esteenä sen käytön edistämiselle ja toteuttamiselle.
Tämän väitöskirjatutkimuksessa arvioitiin kenguruhoidon edistämisen ja tuen vaikutusta tärkeisiin biologisiin päätetapahtumiin, kuten vastasyntyneen rintaruokintakäyttäytymiseen (Tutkimus I), vastasyntyneen suolistofunktion biomarkkereihin (Tutkimus II) ja äidin synnytyksenjälkeisiin masennusoireisiin (Tutkimus III). Hypoteesi oli, että kenguruhoito voi parantaa vastasyntyneen rintaruokintakäyttäytymistä ja vähentää äidin synnytyksenjälkeisten masennusoireiden riskiä parantamalla äidin ja vastasyntyneen välistä vuorovaikutusta sekä edistämällä vastasyntyneen suolistofunktiota ja vähentämällä lapsen altistumista patogeeneille.
Väitöskirjatutkimukset suunniteltiin osaksi suurempaa kliinistä hoitokoetta, jossa testattiin voiko kotona aloitetulla kenguruhoidon vähentää vastasyntyneitten kuolleisuutta ja muutoin edistää heidän ja heidän äitiensä terveyttä. Tutkimus toteutettiin Haryanan maaseutualueilla Pohjois-Intiassa, huhtikuun 2017 ja maaliskuun 2018 välisenä aikana. Tutkimuksen osallistujat olivat hyväkuntoisia, yksisikiöisestä rastaudesta syntyneitä vastasyntyneitä, joiden syntymäpaino oli 1500– 2250 grammaa, joille ei aiemmin oltu aloitettu kenguruhoitoa.
Interventio sisälsi varhaisen ihokontaktin edistämisen syntymän jälkeen ja imetyksen tukemisen yksinomaisen rintaruokinnan edistämiseksi. Interventiotiimi teki kotikäynnin interventioryhmän perheiden luokse 1, 2, 3, 5, 7, 10, 14, 21 ja 28 päivää syntymän jälkeen. Näillä kotikäynneillä tarkkailtiin ihokontaktin ja imetyksen harjoittamista, ja tiimi auttoi äitiä ratkaisemaan mahdolliset vaikeudet kenguruhoidon toteutuksessa. Kontrolliperheille ei tehty näitä kotikäyntejä. Sekä interventio- ja kontrolliryhmien vastasyntyneille tarjottiin tavanomaiset perusterveydenhuollon palvelut, mukaan lukien kotona tapahtuvat vastasyntyneiden hoitokäynnit, jotka kuuluivat julkisen terveysjärjestelmän terveydenhuollon työntekijöiden tehtäviksi.
Tutkimuksen päätetapahtumien arviointi tapahtui itsenäisten ja koulutettujen tiimien toimesta. Vauvojen rintaruokintakäyttäytymistä arvioitiin käyttämällä validoitua "vastasyntyneen imetyksen arviointityökalua" (IBFAT) vastasyntyneisyyskauden lopussa. Tehokas rintaruokintakäyttäytyminen määriteltiin IBFAT-pistemääräksi, joka oli suurempi tai yhtä suuri kuin 10. Suoliston toiminnan arvioimiseksi kerättiin vastasyntyneiden ulostenäytteitä. Ulosteen biomarkkereiden, kuten neopteriinin, myeloperoksidaasin ja alfa-1-antitrypsiinin pitoisuudet, arvioitiin automatisoidulla ELISA-järjestelmällä vastasyntyneisyyskauden lopussa. Äidin synnytyksenjälkeisten masennusoireiden arvioimiseen käytettiin validoitua "Potilaan terveyskyselylomaketta-9" (PHQ-9) 28 päivän kuluttua synnytyksestä. Kohtalaiset tai vaikeat synnytyksenjälkeiset masennusoireet määriteltiin PHQ-9-pistemääräksi, joka oli suurempi tai yhtä suuri kuin 10.
Tutkimuksessa I oli 550 osallistujaa, joista tiedot päätetapahtumista olivat käytössä 98 %:ssa interventioryhmästä ja 95 %:ssa kontrolliryhmästä. Tutkimuksessa II oli 200 osallistujaa ja heistä ulosteen biomarkkereiden arvioinnit suoritettiin 99 – 100 %:lle sekä interventio- että kontrolliryhmässä. Tutkimuksessa III oli 1950 äitiä ja heistä tiedot masennusoireista selvitettiin 93 %:lta interventioryhmässä ja 94 %:lta kontrolliryhmässä.
Tutkimuksessa I tehokas rintaruokintakäyttäytyminen havaittiin 92 %:lla (232/252) interventioryhmän vastasyntyneistä ja 81 %:lla (223/276) kontrolliryhmän vastasyntyneistä. Mahdollisten sekottavien tekijöiden suhteen vakioitu esiintyvyyssuhde (95 %:n luottamusväli) tehokkaalle rintaruokintakäyttäytymiselle oli 1,24 (1,16 - 1,32), mikä vastaa 24 %: vaikutusta (16 - 32 %).
Tutkimuksessa II interventio- ja kontrolliryhmän osallistujien välillä korjattu ero logaritmisesti muunnetussa neopteriinin pitoisuudessa oli 0,03 (95 %:n luottamusväli -0,15 - +0,21), myeloperoksidaasissa 0,28 (95 %:n luottamusväli -0,05 - 0,61) ja alfa-1-antitrypsiinissä 0,02 (95 %:n luottamusväli -0,30 - 0,34). Ulosten biomarkkerien pitoisuuksissa ei siis havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja interventioryhmän ja kontrolliryhmän lasten välillä.
Tutkimuksessa III kohtalaisia tai vaikeita synnytyksenjälkeisiä masennusoireita kirjattiin 10,8 %:lla äideistä interventioryhmässä ja 13,6 %:lla äideistä kontrolliryhmässä. Vakioitu suhteellinen riski (95 %:n luottamusväli) kohtalaisille ja vaikeille synnytyksenjälkeisille masennusoireille oli interventioryhmän äideillä 0,75 (0,59 - 0,96). Tästä laskettuna interventio vähensi keskivaikeiden tai vaikeiden masennusoireitten esiintyvyyttä 25 % (4 % - 41 %).
Tulokset osoittivat, että Haryanan Pohjois-Intian alueen matalan keskitulotason alueilla kenguruhoidon edistäminen ja tukeminen hyväkuntoisten matalan syntymäpainon omaavien vauvojen kohdalla voi merkittävästi parantaa vastasyntyneiden rintaruokintakäyttäytymistä, vähentää äitien synnytyksenjälkeisten kohtalaisten ja vaikeiden masennusoireiden riskiä, mutta sillä ei ole merkittävää vaikutusta valittujen biomarkkeireiden pitoisuuksiin lasten ulosteessa vastasyntyneisyyskauden lopussa. Tulokset tukevat kenguruhoidon edistämistä julkisen terveydenhuollon ohjelmissa Intian matalan keskitulotason väestöissä ja vastaavissa Etelä-Aasian maissa. Jatkossa olisi hyvä selvittää kenguruhoidon teho sairailla tai erittäin matalan syntymäpainon omaavilla vastasyntyneillä sekä sen pitkäaikaisvaikutukset sekä lasten että äitien terveyteen.
Tämän väitöskirjatutkimuksessa arvioitiin kenguruhoidon edistämisen ja tuen vaikutusta tärkeisiin biologisiin päätetapahtumiin, kuten vastasyntyneen rintaruokintakäyttäytymiseen (Tutkimus I), vastasyntyneen suolistofunktion biomarkkereihin (Tutkimus II) ja äidin synnytyksenjälkeisiin masennusoireisiin (Tutkimus III). Hypoteesi oli, että kenguruhoito voi parantaa vastasyntyneen rintaruokintakäyttäytymistä ja vähentää äidin synnytyksenjälkeisten masennusoireiden riskiä parantamalla äidin ja vastasyntyneen välistä vuorovaikutusta sekä edistämällä vastasyntyneen suolistofunktiota ja vähentämällä lapsen altistumista patogeeneille.
Väitöskirjatutkimukset suunniteltiin osaksi suurempaa kliinistä hoitokoetta, jossa testattiin voiko kotona aloitetulla kenguruhoidon vähentää vastasyntyneitten kuolleisuutta ja muutoin edistää heidän ja heidän äitiensä terveyttä. Tutkimus toteutettiin Haryanan maaseutualueilla Pohjois-Intiassa, huhtikuun 2017 ja maaliskuun 2018 välisenä aikana. Tutkimuksen osallistujat olivat hyväkuntoisia, yksisikiöisestä rastaudesta syntyneitä vastasyntyneitä, joiden syntymäpaino oli 1500– 2250 grammaa, joille ei aiemmin oltu aloitettu kenguruhoitoa.
Interventio sisälsi varhaisen ihokontaktin edistämisen syntymän jälkeen ja imetyksen tukemisen yksinomaisen rintaruokinnan edistämiseksi. Interventiotiimi teki kotikäynnin interventioryhmän perheiden luokse 1, 2, 3, 5, 7, 10, 14, 21 ja 28 päivää syntymän jälkeen. Näillä kotikäynneillä tarkkailtiin ihokontaktin ja imetyksen harjoittamista, ja tiimi auttoi äitiä ratkaisemaan mahdolliset vaikeudet kenguruhoidon toteutuksessa. Kontrolliperheille ei tehty näitä kotikäyntejä. Sekä interventio- ja kontrolliryhmien vastasyntyneille tarjottiin tavanomaiset perusterveydenhuollon palvelut, mukaan lukien kotona tapahtuvat vastasyntyneiden hoitokäynnit, jotka kuuluivat julkisen terveysjärjestelmän terveydenhuollon työntekijöiden tehtäviksi.
Tutkimuksen päätetapahtumien arviointi tapahtui itsenäisten ja koulutettujen tiimien toimesta. Vauvojen rintaruokintakäyttäytymistä arvioitiin käyttämällä validoitua "vastasyntyneen imetyksen arviointityökalua" (IBFAT) vastasyntyneisyyskauden lopussa. Tehokas rintaruokintakäyttäytyminen määriteltiin IBFAT-pistemääräksi, joka oli suurempi tai yhtä suuri kuin 10. Suoliston toiminnan arvioimiseksi kerättiin vastasyntyneiden ulostenäytteitä. Ulosteen biomarkkereiden, kuten neopteriinin, myeloperoksidaasin ja alfa-1-antitrypsiinin pitoisuudet, arvioitiin automatisoidulla ELISA-järjestelmällä vastasyntyneisyyskauden lopussa. Äidin synnytyksenjälkeisten masennusoireiden arvioimiseen käytettiin validoitua "Potilaan terveyskyselylomaketta-9" (PHQ-9) 28 päivän kuluttua synnytyksestä. Kohtalaiset tai vaikeat synnytyksenjälkeiset masennusoireet määriteltiin PHQ-9-pistemääräksi, joka oli suurempi tai yhtä suuri kuin 10.
Tutkimuksessa I oli 550 osallistujaa, joista tiedot päätetapahtumista olivat käytössä 98 %:ssa interventioryhmästä ja 95 %:ssa kontrolliryhmästä. Tutkimuksessa II oli 200 osallistujaa ja heistä ulosteen biomarkkereiden arvioinnit suoritettiin 99 – 100 %:lle sekä interventio- että kontrolliryhmässä. Tutkimuksessa III oli 1950 äitiä ja heistä tiedot masennusoireista selvitettiin 93 %:lta interventioryhmässä ja 94 %:lta kontrolliryhmässä.
Tutkimuksessa I tehokas rintaruokintakäyttäytyminen havaittiin 92 %:lla (232/252) interventioryhmän vastasyntyneistä ja 81 %:lla (223/276) kontrolliryhmän vastasyntyneistä. Mahdollisten sekottavien tekijöiden suhteen vakioitu esiintyvyyssuhde (95 %:n luottamusväli) tehokkaalle rintaruokintakäyttäytymiselle oli 1,24 (1,16 - 1,32), mikä vastaa 24 %: vaikutusta (16 - 32 %).
Tutkimuksessa II interventio- ja kontrolliryhmän osallistujien välillä korjattu ero logaritmisesti muunnetussa neopteriinin pitoisuudessa oli 0,03 (95 %:n luottamusväli -0,15 - +0,21), myeloperoksidaasissa 0,28 (95 %:n luottamusväli -0,05 - 0,61) ja alfa-1-antitrypsiinissä 0,02 (95 %:n luottamusväli -0,30 - 0,34). Ulosten biomarkkerien pitoisuuksissa ei siis havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja interventioryhmän ja kontrolliryhmän lasten välillä.
Tutkimuksessa III kohtalaisia tai vaikeita synnytyksenjälkeisiä masennusoireita kirjattiin 10,8 %:lla äideistä interventioryhmässä ja 13,6 %:lla äideistä kontrolliryhmässä. Vakioitu suhteellinen riski (95 %:n luottamusväli) kohtalaisille ja vaikeille synnytyksenjälkeisille masennusoireille oli interventioryhmän äideillä 0,75 (0,59 - 0,96). Tästä laskettuna interventio vähensi keskivaikeiden tai vaikeiden masennusoireitten esiintyvyyttä 25 % (4 % - 41 %).
Tulokset osoittivat, että Haryanan Pohjois-Intian alueen matalan keskitulotason alueilla kenguruhoidon edistäminen ja tukeminen hyväkuntoisten matalan syntymäpainon omaavien vauvojen kohdalla voi merkittävästi parantaa vastasyntyneiden rintaruokintakäyttäytymistä, vähentää äitien synnytyksenjälkeisten kohtalaisten ja vaikeiden masennusoireiden riskiä, mutta sillä ei ole merkittävää vaikutusta valittujen biomarkkeireiden pitoisuuksiin lasten ulosteessa vastasyntyneisyyskauden lopussa. Tulokset tukevat kenguruhoidon edistämistä julkisen terveydenhuollon ohjelmissa Intian matalan keskitulotason väestöissä ja vastaavissa Etelä-Aasian maissa. Jatkossa olisi hyvä selvittää kenguruhoidon teho sairailla tai erittäin matalan syntymäpainon omaavilla vastasyntyneillä sekä sen pitkäaikaisvaikutukset sekä lasten että äitien terveyteen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]