Pancreatic Cystic Neoplasms : Treatment, Surveillance and Prognosis
Vaalavuo, Yrjö (2023)
Vaalavuo, Yrjö
Tampere University
2023
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-11-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3080-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3080-4
Tiivistelmä
Taustaa. Haiman kystisten kasvainten esiintyvyys on kasvussa. Kolme merkittävintä tekijää tämän muutoksen taustalla ovat väestön ikääntyminen, tarkemmat kuvantamistutkimukset ja niiden lisääntynyt käyttö. Suurin osa haiman kystisistä kasvaimista todetaan sattumalta selvitettäessä muita sairauksia. Näiden kasvainten suurin alaryhmä on intraduktaalinen papillaarinen musinoosi kasvain (IPMN). IPMN-kasvaimet voidaan jakaa edelleen päätiehyt-, sivutiehyt- ja sekatyyppisiin kasvaimiin. IPMN-kasvainten riski muuttua pahanlaatuiseksi riippuu dysplasian asteesta. Kaikki IPMN-kasvaimet voivat muuttua pahanlaatuisiksi, mutta riski on pienin sivutiehyt-IPMN:ssä. Suurin osa haiman kystisistä kasvaimista ei vaadi leikkaushoitoa, kuitenkin loppuelämän kestoinen seuranta on usein suositeltua ja hoitoratkaisujen tukena käytetään kansainvälisiä hoitosuosituksia. Nykyisissä hoitosuosituksissa on ristiriitaisuuksia liittyen seurannan intensiteettiin ja kestoon. Lisäksi eri hoitosuositusten leikkausindikaatioissa on eroja. Vaikka haiman kystisiä kasvaimia on tutkittu runsaasti viime vuosina, ei silti ole vahvaa näyttöä, milloin haiman kystinen kasvain tulisi leikata, miten kystaa tulisi seurata vai onko seuranta lainkaan tarpeen. Haiman kystisten kasvainten hoidosta, etenkin seurannasta, kertyy merkittävä rasite sekä potilaille että terveydenhuollon resursseille.
Tavoitteet. Tämän väitöskirjakokonaisuuden tarkoituksena oli selvittää Suomessa leikattujen kystisten haimakasvainten erityispiirteitä sekä selvittää haimakysta- potilaiden ennustetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin nykyisten hoitosuosituksien käytettävyyttä kliinisessä työssä analysoimalla leikkausindikaatioiden kehittymistä.
Aineisto ja menetelmät. Ensimmäiseen osatyöhön poimittiin kansallisen hoitoilmoitusrekisterin (HILMO) ja potilastietojärjestelmien tietokannoista kaikki Suomessa tehdyt haimaleikkaukset vuosilta 2000–2008. Potilaista kerättiin esitiedot, leikkauslöydökset ja seurantatiedot. Tarvittaessa histologinen analyysi uusittiin. Toinen osatyö oli retrospektiivinen analyysi kaikista Suomessa vuosina 2000–2008 leikatuista IPMN-kasvaimista. Seurantatiedot kerättiin 10 vuoden ajalta leikkauksesta. Kuvantamistutkimukset analysoitiin uudestaan. Kolmannen osatyön aineistona oli prospektiivinen rekisteri vuosina 2013–2018 seurannassa olevista haimakystistä Tampereen Yliopistollisessa sairaalassa. Seuranta suoritettiin eurooppalaisen hoitosuosituksen mukaan.
Tulokset. Ensimmäisessä osatyössä haimaleikkauksia oli tehty 2,024, joista 225 oli suoritettu haiman kystisen kasvaimen vuoksi. Tutkimuksessa todettiin, että neljännes kystisistä kasvaimista oli pahanlaatuisia. Lisäksi histologisessa uusinta-analyysissä todettiin, että kolmannes IPMN-kasvaimista oli tulkittu muiksi kystisiksi kasvaimiksi. Toisessa osatyössä potilasmateriaalina oli 88 potilasta, joilta oli leikattu histologisesti varmistettu IPMN-kasvain (47 Päätiehyt IPMN-kasvainta, 27 Sekatyyppistä IPMN- kasvainta, 14 Sivutiehyt IPMN-kasvainta). Pahanlaatuinen kasvain todettiin yhteensä 44 %:lla leikatuista. Pahanlaatuinen kasvain todettiin 7 %:lla sivutiehyt-IPMN:ssä ja 62 %:lla päätiehyt IPMN:ssä. Kymmenen vuoden eloonjäämisennuste oli 23 % potilailla, joilla todettiin pahanlaatuinen kasvain ja kasvaimen ollessa hyvänlaatuinen, ennuste oli 73 %. Kolmannen osatyön potilasrekisterissä oli mukana 128 potilasta, joista 23 leikattiin suoraan ilman seurantaa ja näistä potilaista neljällä todettiin pahanlaatuinen IPMN-kasvain. Seurantaan jääneistä 105 potilaasta kaksi potilasta leikattiin seuranta-aikana ja molemmilla todettiin histopatologisessa analyysissä matala-asteinen dysplasia. Mediaani seuranta-aika oli 26 kuukautta. Relatiivinen leikkausindikaatio todettiin 16 %:lla potilaista seurannan aikana. Lähes 15 %:lla potilaista yleiskunto huonontui seurantajakson aikana niin, ettei potilas enää ollut kirurgisen hoidon piirissä.
Johtopäätökset. Tutkimuksemme osoitti, että suurinta osaa haiman kystisistä kasvaimista ei tarvitse missään vaiheessa hoitaa kajoavilla toimenpiteillä. IPMN- kasvaimen taipumus muuttua syöväksi riippuu pahanlaatuisuuden asteesta ja IPMN- kasvaimen alatyypistä. Lisäksi todettiin, että leikkaus ennen kasvaimen muuttumista pahanlaatuiseksi on merkittävin ennusteeseen vaikuttava tekijä. Haasteena on löytää ne potilaat riittävän ajoissa (ennen kasvaimen muuttumista pahanlaatuiseksi), jotka hyötyvät leikkaushoidosta. Lisää tutkimustietoa tarvitaan, että voidaan välttyä tarpeettomilta tutkimuksilta ja kirurgisilta toimenpiteiltä. Haimakystien tutkiminen on muuttunut merkittävästi ensimmäisten kahden (vuodet 2000–2008) ja kolmannen (vuodet 2013–2018) osatyön välillä. Paremman diagnostiikan ja hoitosuositusten käyttöönoton jälkeen haimakystien diagnostiikka ja hoito on muuttunut järjestelmällisemmäksi.
Tavoitteet. Tämän väitöskirjakokonaisuuden tarkoituksena oli selvittää Suomessa leikattujen kystisten haimakasvainten erityispiirteitä sekä selvittää haimakysta- potilaiden ennustetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin nykyisten hoitosuosituksien käytettävyyttä kliinisessä työssä analysoimalla leikkausindikaatioiden kehittymistä.
Aineisto ja menetelmät. Ensimmäiseen osatyöhön poimittiin kansallisen hoitoilmoitusrekisterin (HILMO) ja potilastietojärjestelmien tietokannoista kaikki Suomessa tehdyt haimaleikkaukset vuosilta 2000–2008. Potilaista kerättiin esitiedot, leikkauslöydökset ja seurantatiedot. Tarvittaessa histologinen analyysi uusittiin. Toinen osatyö oli retrospektiivinen analyysi kaikista Suomessa vuosina 2000–2008 leikatuista IPMN-kasvaimista. Seurantatiedot kerättiin 10 vuoden ajalta leikkauksesta. Kuvantamistutkimukset analysoitiin uudestaan. Kolmannen osatyön aineistona oli prospektiivinen rekisteri vuosina 2013–2018 seurannassa olevista haimakystistä Tampereen Yliopistollisessa sairaalassa. Seuranta suoritettiin eurooppalaisen hoitosuosituksen mukaan.
Tulokset. Ensimmäisessä osatyössä haimaleikkauksia oli tehty 2,024, joista 225 oli suoritettu haiman kystisen kasvaimen vuoksi. Tutkimuksessa todettiin, että neljännes kystisistä kasvaimista oli pahanlaatuisia. Lisäksi histologisessa uusinta-analyysissä todettiin, että kolmannes IPMN-kasvaimista oli tulkittu muiksi kystisiksi kasvaimiksi. Toisessa osatyössä potilasmateriaalina oli 88 potilasta, joilta oli leikattu histologisesti varmistettu IPMN-kasvain (47 Päätiehyt IPMN-kasvainta, 27 Sekatyyppistä IPMN- kasvainta, 14 Sivutiehyt IPMN-kasvainta). Pahanlaatuinen kasvain todettiin yhteensä 44 %:lla leikatuista. Pahanlaatuinen kasvain todettiin 7 %:lla sivutiehyt-IPMN:ssä ja 62 %:lla päätiehyt IPMN:ssä. Kymmenen vuoden eloonjäämisennuste oli 23 % potilailla, joilla todettiin pahanlaatuinen kasvain ja kasvaimen ollessa hyvänlaatuinen, ennuste oli 73 %. Kolmannen osatyön potilasrekisterissä oli mukana 128 potilasta, joista 23 leikattiin suoraan ilman seurantaa ja näistä potilaista neljällä todettiin pahanlaatuinen IPMN-kasvain. Seurantaan jääneistä 105 potilaasta kaksi potilasta leikattiin seuranta-aikana ja molemmilla todettiin histopatologisessa analyysissä matala-asteinen dysplasia. Mediaani seuranta-aika oli 26 kuukautta. Relatiivinen leikkausindikaatio todettiin 16 %:lla potilaista seurannan aikana. Lähes 15 %:lla potilaista yleiskunto huonontui seurantajakson aikana niin, ettei potilas enää ollut kirurgisen hoidon piirissä.
Johtopäätökset. Tutkimuksemme osoitti, että suurinta osaa haiman kystisistä kasvaimista ei tarvitse missään vaiheessa hoitaa kajoavilla toimenpiteillä. IPMN- kasvaimen taipumus muuttua syöväksi riippuu pahanlaatuisuuden asteesta ja IPMN- kasvaimen alatyypistä. Lisäksi todettiin, että leikkaus ennen kasvaimen muuttumista pahanlaatuiseksi on merkittävin ennusteeseen vaikuttava tekijä. Haasteena on löytää ne potilaat riittävän ajoissa (ennen kasvaimen muuttumista pahanlaatuiseksi), jotka hyötyvät leikkaushoidosta. Lisää tutkimustietoa tarvitaan, että voidaan välttyä tarpeettomilta tutkimuksilta ja kirurgisilta toimenpiteiltä. Haimakystien tutkiminen on muuttunut merkittävästi ensimmäisten kahden (vuodet 2000–2008) ja kolmannen (vuodet 2013–2018) osatyön välillä. Paremman diagnostiikan ja hoitosuositusten käyttöönoton jälkeen haimakystien diagnostiikka ja hoito on muuttunut järjestelmällisemmäksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]