Dynamics of Age and Ageism in Strategic Workplace Encounters
Previtali, Federica (2023)
Previtali, Federica
Tampere University
2023
Yhteiskuntatutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-04-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2784-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2784-2
Tiivistelmä
Väestön ikääntyminen on globaali ilmiö, jonka myötä työyhteisöt kohtaavat kaksi suurta haastetta: työntekijöiden ikääntymisen huomioimisen johtamiskäytännöissä sekä työpaikkakäytäntöihin vaikuttavien, ikään perustuvien ennakkoluulojen ja stereotypioiden aktiivisen haastamisen. Tämä väitöskirja lähestyy ikää ja ikäsyrjintää (ageismia) niiden alkujuurilla, työpaikkojen vuorovaikutustilanteissa. Tutkimus valottaa miten ikää mobilisoidaan diskursiivisesti tietyissä toiminnallisissa tilanteissa ja miten iän ja ikääntymisen merkityksiä rakennetaan yhteisesti. En oleta iän olevan merkityksellinen tietyille työntekijäryhmille, tai ageismin olevan aina läsnä. Pikemminkin tutkin, mitä tapahtuu, kun työntekijät mobilisoivat oman tai toisten iän strategisten työpaikkakohtaamisten aikana ja ovatko ikäryhmiin kohdistuvat ennakkoluulot perusteltuja.
Kehityskeskusteluihin ja työhaastatteluihin keskittyen, tutkimukseni käsittelee
1. miten, milloin ja mitä vuorovaikutuksellista tai työpaikan tavoitetta varten ikää mobilisoidaan;
2. mitä jaettuja ja itsestään selviä tapoja ymmärtää ikä ja ikääntyminen osapuolet rakentavat yhdessä;
3. ovatko ennakkoluuloihin perustuvat ikäkategorisoinnit perusteltuja ja mitkä ovat ne vuorovaikutukselliset dynamiikat, joiden avulla kategorisointeja tehdään strategisissa työpaikkakohtaamisissa.
Lähestyn näitä kysymyksiä, analysoimalla kehityskeskusteluiden (N= 12) ja työhaastattelujen (N= 24) videotallenteita. Nämä kohtaamiset ovat työyhteisön näkökulmasta strategisia, sillä niiden myötä työyhteisöt edistävät liiketoimintaansa, johtavat työntekijöitään, ja portinvartijoiden tavoin uudelleentuottavat institutionaalisia normeja ja kulttuuria. Työntekijöille nämä kohtaamiset ovat strategisia, sillä ne määrittävät pääsyn ja etenemisen työelämässä, ja työntekijää koskevat vaikutelmat ja sopivuus työyhteisön odotuksiin neuvotellaan näissä tilanteissa.
Tämä väitöskirja koostuu yhteenvedosta ja kolmesta tieteellisestä julkaisusta. Ensimmäiseksi esitän ageismin/ikäsyrjinnän diskursiivista tutkimusta käsittelevän kirjallisuuskatsauksen tulokset Tämä katsaustutkimus avaa makro- ja mikrodiskurssien välistä yhteyttä suhteessa iän ja ageismin rakentumiseen työelämän eri tilanteissa. Toiseksi näytän miten sekä työntekijät että esihenkilöt osana kehityskeskusteluita rakentavat ikää diskursiivisesti kolmella eri tavalla: ilmaisemalla työvuosien määrää, kuvailemalla ”työpaikan kanssa ikääntymistä” ja ikäkategorioita hyödyntämällä. Lisäksi tuon esille, miten erilaiset diskursiiviset käytännöt linkittyvät suorituskyvyn eri aspekteihin näissä tilanteissa. Kolmanneksi työhaastattelujen vuorovaikutusta tarkastelemalla, näytän miten ennakkoluuloihin pohjautuva ikäkategorisointi voi toimia vuorovaikutuksellisena resurssina, jonka avulla ylläpidetään myönteistä vaikutelmaa, ja miten haastateltavan ja haastattelijan välinen yhteinen ikäjäsenyys selittää ikään perustuvien ennakkoluulojen mobilisaatiota. Analyysit perustuvat jäsenkategoria-analyysiin, sovellettuun keskusteluanalyysiin ja diskursiivisen psykologian käyttöön vuorovaikutuksellisten sosiaalisten identiteettien ja ennakkoluulojen tutkimuksessa.
Väitöskirjani tarjoaa yksityiskohtaisen kuvauksen siitä, milloin, miten ja millaisten vuorovaikutuksellisen tavoitteiden saavuttamiseksi ikäpuhetta mobilisoidaan strategisissa työpaikkavuorovaikutuksissa. Tutkimus osoittaa, että ikään liittyvät dynamiikat nousevat esiin strategisten työpaikkakäytäntöjen aikana, ja ikää käytetään vuorovaikutuksellisena välineenä vuorovaikutuksellisten ja työyhteisöllisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Autenttisten vuorovaikutustilanteiden analysointi paljastaa, että ihmiset rakentavat yhdessä kategorisoinnin ja jaetun jäsenyyden suhteessa ikään. Esihenkilöt ja työntekijät, kuten rekrytoijat ja työnhakijat, toisin sanoen tuottavat yhdessä iän ja ikääntymisen osa-alueita arkisissa käytännöissään. Lisäksi työntekijät ja työnhakijat mobilisoivat kulttuurisesti jaettuja ja itsestään selviä ymmärryksiä ikääntymisestä myönteisen vaikutelman luomiseksi, samalla paljastaen miten institutionaaliset ikänormit muuntautuvat resursseiksi heidän vuorovaikutuksessaan. Mahdollisia ikäsyrjiviä selontekoja perustellaan vuorovaikutuksessa ja oman tiettyyn ikäryhmään kuulumisen osoittaminen on diskursiivinen tapa ratkaista vaikeita vuorovaikutuksia ja ylläpitää hyvää vaikutelmaa.
Tämä tutkimus osallistuu tieteellisiin keskusteluihin iästä ja ageismista työpaikalla näyttämällä, että ikä ja ennakkoluuloiset käsitykset iästä ja ikääntymisestä muokkaavat strategisia työyhteisökäytäntöjä hienovaraisesti. Tämä alleviivaa yhtäältä tarvetta tutkia ikään ja ikäsyrjintään liittyviä käytäntöjä, tapoja, ja sosiaalipsykologisia ilmiöitä niiden sosiaalisissa konteksteissaan. Toisaalta huomio kiinnittyy siihen, miten ikäsyrjintä toteutuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Lisäksi ikäkategorioihin keskittyminen auttaa avaamaan iän ja muiden sosiaalisten identiteettien, kuten sukupuolen, risteyskohtia, ja kehittää uusia lähestymistapoja tutkia sosiaalisen identiteetin dynamiikan yksityiskohtia strategissa vuorovaikutustilanteissa. Tutkimus, jossa tutkitaan, miten iästä tulee diskursiivisesti merkityksellinen institutionaalisissa kohtaamisissa tuottaa samalla käytännön ohjeita esihenkilöille ja henkilöstöhallinnon ammattilaisille siitä, miten työpaikoilla voidaan harjoittaa ikäjohtamista ja inkluusiota. Ehdotan, että ikäkäytännöt tulisi sitoa niitä koskeviin työyhteisön konteksteihin ja tapoihin. Ageismin haastamiseksi työpaikoilla on päästävä yli yksinkertaisesta ajattelusta iästä vain numerona ja koulutettava ammattilaisia ymmärtämään ikää ympäröiviä dynamiikkoja työyhteisöissä.
Kehityskeskusteluihin ja työhaastatteluihin keskittyen, tutkimukseni käsittelee
1. miten, milloin ja mitä vuorovaikutuksellista tai työpaikan tavoitetta varten ikää mobilisoidaan;
2. mitä jaettuja ja itsestään selviä tapoja ymmärtää ikä ja ikääntyminen osapuolet rakentavat yhdessä;
3. ovatko ennakkoluuloihin perustuvat ikäkategorisoinnit perusteltuja ja mitkä ovat ne vuorovaikutukselliset dynamiikat, joiden avulla kategorisointeja tehdään strategisissa työpaikkakohtaamisissa.
Lähestyn näitä kysymyksiä, analysoimalla kehityskeskusteluiden (N= 12) ja työhaastattelujen (N= 24) videotallenteita. Nämä kohtaamiset ovat työyhteisön näkökulmasta strategisia, sillä niiden myötä työyhteisöt edistävät liiketoimintaansa, johtavat työntekijöitään, ja portinvartijoiden tavoin uudelleentuottavat institutionaalisia normeja ja kulttuuria. Työntekijöille nämä kohtaamiset ovat strategisia, sillä ne määrittävät pääsyn ja etenemisen työelämässä, ja työntekijää koskevat vaikutelmat ja sopivuus työyhteisön odotuksiin neuvotellaan näissä tilanteissa.
Tämä väitöskirja koostuu yhteenvedosta ja kolmesta tieteellisestä julkaisusta. Ensimmäiseksi esitän ageismin/ikäsyrjinnän diskursiivista tutkimusta käsittelevän kirjallisuuskatsauksen tulokset Tämä katsaustutkimus avaa makro- ja mikrodiskurssien välistä yhteyttä suhteessa iän ja ageismin rakentumiseen työelämän eri tilanteissa. Toiseksi näytän miten sekä työntekijät että esihenkilöt osana kehityskeskusteluita rakentavat ikää diskursiivisesti kolmella eri tavalla: ilmaisemalla työvuosien määrää, kuvailemalla ”työpaikan kanssa ikääntymistä” ja ikäkategorioita hyödyntämällä. Lisäksi tuon esille, miten erilaiset diskursiiviset käytännöt linkittyvät suorituskyvyn eri aspekteihin näissä tilanteissa. Kolmanneksi työhaastattelujen vuorovaikutusta tarkastelemalla, näytän miten ennakkoluuloihin pohjautuva ikäkategorisointi voi toimia vuorovaikutuksellisena resurssina, jonka avulla ylläpidetään myönteistä vaikutelmaa, ja miten haastateltavan ja haastattelijan välinen yhteinen ikäjäsenyys selittää ikään perustuvien ennakkoluulojen mobilisaatiota. Analyysit perustuvat jäsenkategoria-analyysiin, sovellettuun keskusteluanalyysiin ja diskursiivisen psykologian käyttöön vuorovaikutuksellisten sosiaalisten identiteettien ja ennakkoluulojen tutkimuksessa.
Väitöskirjani tarjoaa yksityiskohtaisen kuvauksen siitä, milloin, miten ja millaisten vuorovaikutuksellisen tavoitteiden saavuttamiseksi ikäpuhetta mobilisoidaan strategisissa työpaikkavuorovaikutuksissa. Tutkimus osoittaa, että ikään liittyvät dynamiikat nousevat esiin strategisten työpaikkakäytäntöjen aikana, ja ikää käytetään vuorovaikutuksellisena välineenä vuorovaikutuksellisten ja työyhteisöllisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Autenttisten vuorovaikutustilanteiden analysointi paljastaa, että ihmiset rakentavat yhdessä kategorisoinnin ja jaetun jäsenyyden suhteessa ikään. Esihenkilöt ja työntekijät, kuten rekrytoijat ja työnhakijat, toisin sanoen tuottavat yhdessä iän ja ikääntymisen osa-alueita arkisissa käytännöissään. Lisäksi työntekijät ja työnhakijat mobilisoivat kulttuurisesti jaettuja ja itsestään selviä ymmärryksiä ikääntymisestä myönteisen vaikutelman luomiseksi, samalla paljastaen miten institutionaaliset ikänormit muuntautuvat resursseiksi heidän vuorovaikutuksessaan. Mahdollisia ikäsyrjiviä selontekoja perustellaan vuorovaikutuksessa ja oman tiettyyn ikäryhmään kuulumisen osoittaminen on diskursiivinen tapa ratkaista vaikeita vuorovaikutuksia ja ylläpitää hyvää vaikutelmaa.
Tämä tutkimus osallistuu tieteellisiin keskusteluihin iästä ja ageismista työpaikalla näyttämällä, että ikä ja ennakkoluuloiset käsitykset iästä ja ikääntymisestä muokkaavat strategisia työyhteisökäytäntöjä hienovaraisesti. Tämä alleviivaa yhtäältä tarvetta tutkia ikään ja ikäsyrjintään liittyviä käytäntöjä, tapoja, ja sosiaalipsykologisia ilmiöitä niiden sosiaalisissa konteksteissaan. Toisaalta huomio kiinnittyy siihen, miten ikäsyrjintä toteutuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Lisäksi ikäkategorioihin keskittyminen auttaa avaamaan iän ja muiden sosiaalisten identiteettien, kuten sukupuolen, risteyskohtia, ja kehittää uusia lähestymistapoja tutkia sosiaalisen identiteetin dynamiikan yksityiskohtia strategissa vuorovaikutustilanteissa. Tutkimus, jossa tutkitaan, miten iästä tulee diskursiivisesti merkityksellinen institutionaalisissa kohtaamisissa tuottaa samalla käytännön ohjeita esihenkilöille ja henkilöstöhallinnon ammattilaisille siitä, miten työpaikoilla voidaan harjoittaa ikäjohtamista ja inkluusiota. Ehdotan, että ikäkäytännöt tulisi sitoa niitä koskeviin työyhteisön konteksteihin ja tapoihin. Ageismin haastamiseksi työpaikoilla on päästävä yli yksinkertaisesta ajattelusta iästä vain numerona ja koulutettava ammattilaisia ymmärtämään ikää ympäröiviä dynamiikkoja työyhteisöissä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]