Thrombocytopenia, Coagulation and Disease Severity in Puumala Hantavirus Infection
Koskela, Sirpa (2018)
Koskela, Sirpa
Tampere University Press
2018
Sisätautioppi - Internal Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2018-09-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0800-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0800-1
Tiivistelmä
Puumala hantaviruksen aiheuttamaa munuaisoireista verenvuotokuumetta, jota kutsutaan myös myyräkuumeeksi, tavataan pääasiassa Euroopassa ja Venäjällä. Myyräkuumeen tyypillisiä kliinisiä piirteitä ovat trombosytopenia, lisääntynyt kapillaarien läpäisevyys ja äkillinen munuaisvaurio. Useita hyytymisreittien ja inflammaation sekä komplementti- ja kiniini-kallikreiniini-systeemin välisiä yhteyksiä on kuvattu taudin patogeneesissa. Verenvuoto-oireet voivat vaihdella lievistä vaikeisiin ja kuolemaan johtaviin. Suurentunut kardiovaskulaarisairastavuuden ja laskimotromboosin riski on myös liitetty akuuttiin myyräkuumeen sairastamiseen.
Pernan kokoa tutkittiin magneettikuvantamisella 20 sairaalassahoidetulta, myyräkuumetta sairastavalta potilaalta taudin akuutissa vaiheessa ja toipumisvaiheessa, keskimäärin 196 päivää taudin alusta. Pernan koon muutoksen yhteyttä kliinistä taudinkuvaa kuvaaviin muuttujiin tutkittiin. Kaikilla tutkituilla potilailla perna oli lievästi suurentunut, ja se oli yhteydessä tulehduksellisiin laboratoriomuuttujiin, kohonneeseen CRP-arvoon ja negatiivisesti leukosyyttiarvoon. Trombosytopenialla tai munuaistoiminnan heikkenemisellä ei todettu korrelaatiota pernan kasvuun.
Veren hyytymisen, endoteeliaktivaation ja komplementtijärjestelmän yhteyksiä taudin ennusteellisten biomarkkereiden, kuten pentraksiini-3:n (PTX3), soluvapaan deoksiribonukleiinihapon (cf-DNA), komplementin lopputuotteen SC5b-9 ja osatekijän C3 sekä interleukiini-6:n (IL-6) välillä tutkittiin 19 myyräkuumepotilaalla. Korkea PTX3 pitoisuus oli yhteydessä trombiinin muodostumista kuvaavaan in vivo muuttujaan, protrombiinifragmentteihin (F1+2) ja fysiologisten antikoagulanttien, antitrombiinin, proteiini C:n aktiivisuuden ja proteiini S vapaan antigeenin vähenemiseen ja verihiutaleiden ligandin, fibrinogeenin kulutukseen sekä endoteelimuuttujan ADAMTS13-aktiivisuuden vähenemiseen.
Akuutin myyräkuumeen aikaista plasman trombiinin muodostumista tutkittiin CAT®-menetelmällä 27 sairaalassahoidetulla potilaalla akuutissa vaiheessa ja 23 potilaalla toipumisvaiheessa. Plasman kapasiteetti trombiinin tuotantoon oli vähentynyttä ja estynyttä akuutissa vaiheessa toipumisvaiheeseen verrattuna. Matala verihiutaletaso oli yhteydessä vähentyneeseen endogeeniseen trombiinipotentiaaliin (ETP) ja trombiinin huippukonsentraatioon.
Endoteelisolujen ja tulehduksen aikana typpioksidin tuotantoon osallistuvien typpioksidisyntetaasien geenipolymorfioita tutkittiin 172 potilaalla akuutissa myyräkuumeessa. Potilailla, jotka olivat TT-homotsygootteja tutkitun eNOS G894T (Glu298Asp, rs1799983) polymorfian suhteen, esiintyi vaikeampi äkillinen munuaisvaurio, pitempi sairaalaolo, enemmän veren hemokonsentraatiota ja veren valkosolutason nousua kuin muilla saman geenivariantin genotyypeillä. INOS G2087A-polymorfian harvinaista A-alleelia kantavilla myyräkuumepotilaillla esiintyi enemmän hypotensiota akuutin infektion aikana.
Pernan kokoa tutkittiin magneettikuvantamisella 20 sairaalassahoidetulta, myyräkuumetta sairastavalta potilaalta taudin akuutissa vaiheessa ja toipumisvaiheessa, keskimäärin 196 päivää taudin alusta. Pernan koon muutoksen yhteyttä kliinistä taudinkuvaa kuvaaviin muuttujiin tutkittiin. Kaikilla tutkituilla potilailla perna oli lievästi suurentunut, ja se oli yhteydessä tulehduksellisiin laboratoriomuuttujiin, kohonneeseen CRP-arvoon ja negatiivisesti leukosyyttiarvoon. Trombosytopenialla tai munuaistoiminnan heikkenemisellä ei todettu korrelaatiota pernan kasvuun.
Veren hyytymisen, endoteeliaktivaation ja komplementtijärjestelmän yhteyksiä taudin ennusteellisten biomarkkereiden, kuten pentraksiini-3:n (PTX3), soluvapaan deoksiribonukleiinihapon (cf-DNA), komplementin lopputuotteen SC5b-9 ja osatekijän C3 sekä interleukiini-6:n (IL-6) välillä tutkittiin 19 myyräkuumepotilaalla. Korkea PTX3 pitoisuus oli yhteydessä trombiinin muodostumista kuvaavaan in vivo muuttujaan, protrombiinifragmentteihin (F1+2) ja fysiologisten antikoagulanttien, antitrombiinin, proteiini C:n aktiivisuuden ja proteiini S vapaan antigeenin vähenemiseen ja verihiutaleiden ligandin, fibrinogeenin kulutukseen sekä endoteelimuuttujan ADAMTS13-aktiivisuuden vähenemiseen.
Akuutin myyräkuumeen aikaista plasman trombiinin muodostumista tutkittiin CAT®-menetelmällä 27 sairaalassahoidetulla potilaalla akuutissa vaiheessa ja 23 potilaalla toipumisvaiheessa. Plasman kapasiteetti trombiinin tuotantoon oli vähentynyttä ja estynyttä akuutissa vaiheessa toipumisvaiheeseen verrattuna. Matala verihiutaletaso oli yhteydessä vähentyneeseen endogeeniseen trombiinipotentiaaliin (ETP) ja trombiinin huippukonsentraatioon.
Endoteelisolujen ja tulehduksen aikana typpioksidin tuotantoon osallistuvien typpioksidisyntetaasien geenipolymorfioita tutkittiin 172 potilaalla akuutissa myyräkuumeessa. Potilailla, jotka olivat TT-homotsygootteja tutkitun eNOS G894T (Glu298Asp, rs1799983) polymorfian suhteen, esiintyi vaikeampi äkillinen munuaisvaurio, pitempi sairaalaolo, enemmän veren hemokonsentraatiota ja veren valkosolutason nousua kuin muilla saman geenivariantin genotyypeillä. INOS G2087A-polymorfian harvinaista A-alleelia kantavilla myyräkuumepotilaillla esiintyi enemmän hypotensiota akuutin infektion aikana.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]