Sotilaspoliittinen kasvatus Venäjän asevoimissa : tavoitteena soturikansalainen
Malinen, Aleksander (2023)
Malinen, Aleksander
Maanpuolustuskorkeakoulu
Sotataidon laitos
Maanpuolustuskorkeakoulu
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-25-3414-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-25-3414-2
Tiivistelmä
Työpaperissa tarkastellaan sotilaspoliittista kasvatusta Venäjän asevoimissa ja sen kehitystä. Sotilaspoliittinen kasvatus pohjautuu puolustusministeri Sergei Shoigun antamaan käskyyn vuonna 2019. Käskyssä määriteltiin muun muassa tavoitteet, metodit, aihepiirit ja kuvailtiin ihannesotilaan piirteitä. Sotilaspoliittisen koulutuksen oli tarkoitus korvata yhteiskunnallisen valmennuksen ohjelma, joka käsitteli monia samoja aiheita. Yhteiskunnallinen valmennus otettiin Venäjän asevoimissa käyttöön vuonna 1993 ja sitä päivitettiin 2005.
Shoigun antamassa käskyssä mainitaan termi ”voin-gosudarstvennik”, joka käännetään soturikansalaiseksi. Tätä termiä voidaan pitää ihannesotilaan kuvauksena. Termin tavoitteita ja sen taustoja analysoidaan sotilaspoliittisen kasvatuksen oppimateriaaleihin ja lausuntoihin tukeutuen. Työpaperissa käsitellään myös puolustusministeriön sotilaspoliittisen päähallinnon ensimmäisen johtajan Andrei Kartapolovin kirjoituksia sekä lausuntoja. Kartapolov oli merkittävä henkilö sotilaspoliittisen koulutuksen rakentamisessa, sillä hänen vastuulleen tuli rakentaa uusi järjestelmä vanhan yhteiskunnallisen valmennuksen pohjalle. Kartapolov myös lausui monia sotilaspoliittisen kasvatuksen tavoitteita julkisuuteen ennen Shoigun käskyä. Monet Kartapolovin mainitsemista tavoitteista ja monet käsitteistä, kuten mainittu voin-gosudarstvennik, päätyivät Shoigun käskyyn.
Analyysin perusteella sotilaspoliittisen kasvatuksen tavoitteena on hälventää kansalaisen ja sotilaan raja. Kansalaisen ja sotilaan rajan hälventäminen kulminoituu termiin soturikansalainen. Termi tarkoittaa vahvaa valtionvaltaa kannattavaa sotilasta, joka on uskonnollinen, omaa patrioottiset ja perinteiset arvot ja joka on valmis uhraamaan itsensä. Soturikansalaisen arvomaailman muovaaminen on aloitettava jo nuorena, ennen palveluksen aloittamista asevoimissa. Sotilaspoliittinen kasvatus ei siis rajoitu pelkästään asevoimiin, vaan kohteena on myös asevoimien henkilöstön perheet ja nuoriso.
Työpaperissa esitellään myös lyhyt tapaustutkimus ”poliittiset upseerit” -järjestelmän palauttamisesta Venäjän asevoimiin. Tapaustutkimus suoritettiin tutustumalla Pohjoisen Laivaston poliittisen upseerin työhön seuraamalla Venäjän puolustusministeriön sivuja ja paikallismedioita. Analyysin perusteella poliittisten upseereiden tehtävä on ylläpitää positiivista kuvaa asevoimista ja tehdä yhteistyötä erinäisten järjestöjen kanssa. Näihin kuuluivat muun muassa ortodoksinen kirkko ja puolisotilaallinen nuorisojärjestö Junarmija.
Shoigun antamassa käskyssä mainitaan termi ”voin-gosudarstvennik”, joka käännetään soturikansalaiseksi. Tätä termiä voidaan pitää ihannesotilaan kuvauksena. Termin tavoitteita ja sen taustoja analysoidaan sotilaspoliittisen kasvatuksen oppimateriaaleihin ja lausuntoihin tukeutuen. Työpaperissa käsitellään myös puolustusministeriön sotilaspoliittisen päähallinnon ensimmäisen johtajan Andrei Kartapolovin kirjoituksia sekä lausuntoja. Kartapolov oli merkittävä henkilö sotilaspoliittisen koulutuksen rakentamisessa, sillä hänen vastuulleen tuli rakentaa uusi järjestelmä vanhan yhteiskunnallisen valmennuksen pohjalle. Kartapolov myös lausui monia sotilaspoliittisen kasvatuksen tavoitteita julkisuuteen ennen Shoigun käskyä. Monet Kartapolovin mainitsemista tavoitteista ja monet käsitteistä, kuten mainittu voin-gosudarstvennik, päätyivät Shoigun käskyyn.
Analyysin perusteella sotilaspoliittisen kasvatuksen tavoitteena on hälventää kansalaisen ja sotilaan raja. Kansalaisen ja sotilaan rajan hälventäminen kulminoituu termiin soturikansalainen. Termi tarkoittaa vahvaa valtionvaltaa kannattavaa sotilasta, joka on uskonnollinen, omaa patrioottiset ja perinteiset arvot ja joka on valmis uhraamaan itsensä. Soturikansalaisen arvomaailman muovaaminen on aloitettava jo nuorena, ennen palveluksen aloittamista asevoimissa. Sotilaspoliittinen kasvatus ei siis rajoitu pelkästään asevoimiin, vaan kohteena on myös asevoimien henkilöstön perheet ja nuoriso.
Työpaperissa esitellään myös lyhyt tapaustutkimus ”poliittiset upseerit” -järjestelmän palauttamisesta Venäjän asevoimiin. Tapaustutkimus suoritettiin tutustumalla Pohjoisen Laivaston poliittisen upseerin työhön seuraamalla Venäjän puolustusministeriön sivuja ja paikallismedioita. Analyysin perusteella poliittisten upseereiden tehtävä on ylläpitää positiivista kuvaa asevoimista ja tehdä yhteistyötä erinäisten järjestöjen kanssa. Näihin kuuluivat muun muassa ortodoksinen kirkko ja puolisotilaallinen nuorisojärjestö Junarmija.
Kokoelmat
- Julkaisut [500]