Venäjän puolustusteollinen yhteistyö Kiinan ja Intian kanssa 2010-luvulla
Juola, Cristina D. (2018)
Juola, Cristina D.
Sotataidon laitos
Strategia
Maanpuolustuskorkeakoulu
2018
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-25-3057-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-25-3057-1
Tiivistelmä
Venäjällä on pitkät perinteet puolustusteollisessa yhteistyössä sekä Kiinan että Intian kanssa. 1950-luvulla kummassakaan maassa ei ollut merkittävää kotimaista puolustusteollisuutta, ja Neuvostoliitosta muodostui kummallekin maalle merkittä kauppakumppani puolustusteollisuuden alalla. Neuvostoliiton romahdettua venäläiset puolustusteolliset yritykset veivät tuotantoa ja osaamistaan suurissa määrin sekä Kiinaan että Intiaan taloudellisen toimeentulonsa ylläpitämiseksi. Venäläistä teknologiaa tuotettiin lisenssillä kummassakin maassa venäläisten asiantuntijoiden avustuksella, minkä vuoksi sekä Kiinan että Intian kotimainen puolustusteollisuus on kehittynyt suurilta osin venäläiseen osaamiseen nojaten. 2010-luvulla sekä Kiinan että Intian asevoimien käytössä oleva kalusto on edelleen suurimmaksi osaksi joko venäläistä tuotantoa tai venäläisestä teknologiasta johdettuja kotimaisia malleja.
Venäjä on vuosituhannen vaihdon jälkeen säilyttänyt asemansa sekä Kiinan että Intian suurimpana kauppakumppanina puolustusteollisuuden tarvikkeissa, vaikka Kiinan kokonaistuonnin määrä on laskenut ja Intian asetuonti monipuolistunut. 2010-luvulla Kiina on hankkinut ensimmäisenä maana Venäjän uusimpia asejärjestelmiä, mutta samoja asejärjestelmiä on kaupattu myös Intiaan. Lisäksi sekä Kiina että Intia ovat jatkaneet olemassa olevan kaluston modernisointia venäläisten osien tuonnilla. Asekaupan lisäksi Venäjän ja Intian välillä on aseteknologian yhteiskehityshankkeita, jotka keskittyvät uusimman sukupolven asejärjestelmien kehittämiseen. Kiinan kanssa Venäjä on puolestaan tiivistänyt yhteistyötä puolustusteollisuutta tukevilla aloilla. Mailla on enenevissä määrin yhteisiä tutkimus- ja tuotekehitykseen liittyviä projekteja ilmailuteollisuudessa, satelliittinavigoinnissa, sekä mikroelektroniikassa.
Venäjä hyötyy puolustusteollisesta yhteistyöstä taloudellisesti, kun taas Kiina ja Intia hyötyvät teknologiansiirrosta. Venäjän puolustusteollisuusalan yritysten merkittävä tulonlähde on ulkomaanvienti, mikä kannustaa venäläisyrityksiä solmimaan asekauppasopimuksia ja yhteistyöhankkeita sekä monipuolistamaan puolustusteollista osaamistaan siviilisektorille toimintansa rahoittamiseksi. Kiinan puolustusteollisuus on omavaraistunut ja kehittynyt nopeasti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana teknologiasiirron ja valtion investoinnin ansiosta, mutta osaamisessa on yhä aukkoja joita pyritään paikkaamaan tuontiteknologiaa ja yhteistyöprojekteja hyödyntäen. Intiassa omavaraistuminen ei ole vielä samalla tasolla, ja Intian asevoimien modernisaatio nojaa edelleen ulkomaanasehankintoihin. Kuitenkin myös Intian vaatimustaso aseteknologian suhteen on noussut, ja Intia on monipuolistanut asetuontiaan länsimaiseen tuotantoon ja asettanut tiukempia ehtoja teknologiasiirrolle kotimaisen teollisuuden kehittämiseksi. Russia has a long history in defence industry cooperation both with China and with India. In the 1950s, the domestic defence industry in both countries was weak which allowed the Soviet Union to become a major defence sector trade partner for both countries. After the collapse of the Soviet Union, Russian defence industry corporations exported their products in large amounts to China and India and produced weapons under licence agreements in both countries to finance their business. As a result, the domestic defence industries of both China and India developed a great deal with the assistance of the Russian expertise. Today, the armed forces of both countries rely mainly on Russian weapons in conjunction with domestically developed variants of Russian technology.
After the turn of the millennium, Russia has remained the biggest arms supplier to both China and India, even though the overall volume of China’s arms imports has decreased, while India has diversified its supplier base. In the 2010s, China has been the first country to acquire the newest Russian weapons systems, and both China and India continue to modernize their equipment through imports of Russian-made spare parts. In addition to arms trade, Russia and India have mutual projects in the field of new generation weapons systems development, while technological cooperation between Russia and China in industries related to the defence sector, such as aviation, satellite navigation, and microelectronics has increased.
Russia benefits financially from the defence cooperation, while China and India benefit from the transfer of technology. Export is a major source of income for Russian corporations in the defence sector, which incentivizes firms to sign new deals and research projects, as well as to diversify cooperation to the civilian sector. China’s domestic defence industry has developed in leaps through acquisitions of foreign technology and government investment in the past two decades and the remaining shortfalls are filled with the help of imported technology and cooperation projects. India’s domestic defence industry has not yet achieved the same level of selfsuffiency and the modernization of the equipment in India’s armed forces is still dependent on imports and technology transfer.
In the future, the operating environment in China and in India will become increasingly challenging for Russian companies in the defence industry. China’s overall volume of arms imports will continue to decline, as the domestic industry develops and grows increasingly self-sufficient. The arms trade market in India, on the other hand, will become increasingly competitive, as the share of western competitors grows and domestically produced variants are becoming more competitive. Russian companies in the defence sector will need to adapt to the new challenges by engaging in new cooperative business models, by expanding the realms of research, and by continuing to develop increasingly high-end technology.
Venäjä on vuosituhannen vaihdon jälkeen säilyttänyt asemansa sekä Kiinan että Intian suurimpana kauppakumppanina puolustusteollisuuden tarvikkeissa, vaikka Kiinan kokonaistuonnin määrä on laskenut ja Intian asetuonti monipuolistunut. 2010-luvulla Kiina on hankkinut ensimmäisenä maana Venäjän uusimpia asejärjestelmiä, mutta samoja asejärjestelmiä on kaupattu myös Intiaan. Lisäksi sekä Kiina että Intia ovat jatkaneet olemassa olevan kaluston modernisointia venäläisten osien tuonnilla. Asekaupan lisäksi Venäjän ja Intian välillä on aseteknologian yhteiskehityshankkeita, jotka keskittyvät uusimman sukupolven asejärjestelmien kehittämiseen. Kiinan kanssa Venäjä on puolestaan tiivistänyt yhteistyötä puolustusteollisuutta tukevilla aloilla. Mailla on enenevissä määrin yhteisiä tutkimus- ja tuotekehitykseen liittyviä projekteja ilmailuteollisuudessa, satelliittinavigoinnissa, sekä mikroelektroniikassa.
Venäjä hyötyy puolustusteollisesta yhteistyöstä taloudellisesti, kun taas Kiina ja Intia hyötyvät teknologiansiirrosta. Venäjän puolustusteollisuusalan yritysten merkittävä tulonlähde on ulkomaanvienti, mikä kannustaa venäläisyrityksiä solmimaan asekauppasopimuksia ja yhteistyöhankkeita sekä monipuolistamaan puolustusteollista osaamistaan siviilisektorille toimintansa rahoittamiseksi. Kiinan puolustusteollisuus on omavaraistunut ja kehittynyt nopeasti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana teknologiasiirron ja valtion investoinnin ansiosta, mutta osaamisessa on yhä aukkoja joita pyritään paikkaamaan tuontiteknologiaa ja yhteistyöprojekteja hyödyntäen. Intiassa omavaraistuminen ei ole vielä samalla tasolla, ja Intian asevoimien modernisaatio nojaa edelleen ulkomaanasehankintoihin. Kuitenkin myös Intian vaatimustaso aseteknologian suhteen on noussut, ja Intia on monipuolistanut asetuontiaan länsimaiseen tuotantoon ja asettanut tiukempia ehtoja teknologiasiirrolle kotimaisen teollisuuden kehittämiseksi.
After the turn of the millennium, Russia has remained the biggest arms supplier to both China and India, even though the overall volume of China’s arms imports has decreased, while India has diversified its supplier base. In the 2010s, China has been the first country to acquire the newest Russian weapons systems, and both China and India continue to modernize their equipment through imports of Russian-made spare parts. In addition to arms trade, Russia and India have mutual projects in the field of new generation weapons systems development, while technological cooperation between Russia and China in industries related to the defence sector, such as aviation, satellite navigation, and microelectronics has increased.
Russia benefits financially from the defence cooperation, while China and India benefit from the transfer of technology. Export is a major source of income for Russian corporations in the defence sector, which incentivizes firms to sign new deals and research projects, as well as to diversify cooperation to the civilian sector. China’s domestic defence industry has developed in leaps through acquisitions of foreign technology and government investment in the past two decades and the remaining shortfalls are filled with the help of imported technology and cooperation projects. India’s domestic defence industry has not yet achieved the same level of selfsuffiency and the modernization of the equipment in India’s armed forces is still dependent on imports and technology transfer.
In the future, the operating environment in China and in India will become increasingly challenging for Russian companies in the defence industry. China’s overall volume of arms imports will continue to decline, as the domestic industry develops and grows increasingly self-sufficient. The arms trade market in India, on the other hand, will become increasingly competitive, as the share of western competitors grows and domestically produced variants are becoming more competitive. Russian companies in the defence sector will need to adapt to the new challenges by engaging in new cooperative business models, by expanding the realms of research, and by continuing to develop increasingly high-end technology.
Kokoelmat
- Julkaisut [500]