Henkilö työn takana – Elinikäisen ohjauksen asialla

Hyyrylainen2013-korjattuARI HYYRYLÄINEN, Koulutus- ja kehittämiskeskus Salmian rehtori ja LAITURI-projektin projektipäällikkö, kiinnittyy vahvasti ohjauksen kehittämistyöhön pitkäaikaisen työuran myötä.

Ari Hyyryläistä ilahduttaa kaunis järvimaisema kotimatkalla ja häntä rauhoittaa sauna ja takkatuli. Työyhteisö tuntee ja tietää, että hän on monessa mukana ja liikkuu nopeasti. Kysymykseen, mikä hänet pysäyttää, hän vastaa muun muassa, että tyttären teatteriharrastus ja poikien kanssa ruoan laittaminen – siis arkijutut.

Ari on harrastanut teatteria 15-vuotiaasta asti ja siinä kaikkea muuta paitsi lavastamista. Hänen mielestään teatterin kautta on hyvä jäsentää maailmaa ja ihmisiä ja teatterinomaisia käytäntöjä voi soveltaa myös työssä. Hän laittaa mielellään itsensä alttiiksi, koska siitä saa lisävoimaa myös kaikkeen muuhun.
Se kaikki muu on myös työtä Salmian rehtorina, aikuisohjauksen ja elinikäisen ohjauksen kouluttajana, valmentajana ja kehittäjänä.

Työelämän hajaannus synnyttää tarpeen ohjauksen kehittämiseen

Ari ei välttämättä miellä itseään vaikuttajana, vaan yhdessä tekijänä. Kiinnostavat asiat kehittyvät parhaiten hänen mielestään yhdessä hyvien kumppaneiden kanssa. Monien toimiensa kautta häntä kyllä voisi sanoa myös vaikuttajaksi. Sydäntään lähellä olevaan ohjauksen maailmaan Ari on liukunut jo varhain näyttötutkintomestari-koulutusten kautta. 90-luvun alussa Jussi Onnismaa soitti ja kysyi, että lähdetkö mukaan kehittämään ohjausta, ja siitä lähtien ohjauksen kehittäminen on ollut Arin työ ja jopa harrastus.

Hän on toiminut jo 11 vuotta Koulutus- ja kehittämiskeskus Salmian rehtorina ja viimeisen vuoden aikana oman toimensa ohella myös LAITURI-projektin projektipäällikkönä. Aria kiinnostaa ohjaustoiminnan johtajuusasiat ja hän toimiikin valmentajana ELY-keskus johtamisohjelmassa. Valtakunnalliset projektit ja verkostot, joissa luodaan jo seuraavaa ESR-ohjelmakautta, ovat hänelle myös tuttuja.

Valtakunnallinen ohjauksen kehittämistyö on hänestä kiinnostavaa. Saa tehdä työtä fiksujen ihmisten kanssa, jotka ovat myönteisesti ajassa kiinni. Työelämän hajaannus synnyttää tarpeen ohjaukseen ja sen kehittämiseen. Yhteiskunnallinen tilanne haastaa verkostoja ajattelemaan pois omasta organisaatiosta ja putkiajattelusta. Tähän asti on totuttu, että ensin on palvelu ja sitten asiakas, joka saa palvelun, jos osuu kohdalle. Nyt olisi ensin oltava asiakas ja sitten palvelu. Nuorten kohdalla varsinkin on asiaan ruvettu kiinnittämään huomiota ja hakemaan nuoria palvelujen piiriin.

Elinikäisen ohjauksen (ELO) toiminnalle yhteismitalliset toimintamallit vai yhteisiä merkityksiä ja suuntaa?

Ajankohtaiseksi teemaksi Arin työhenkilökuvassa nousee ELY-keskusten ELO-toiminta, jossa hän on mukana LAITURI-projektin myötä sekä valtakunnallisen ELO-ryhmän jäsenenä. Hänen mielestään ELO-toiminta on vasta alussa ja vielä ei voida puhua yhteismitallisista toimintamalleista. Nyt etsitään vasta yhteisiä merkityksiä ja suuntaa. Merkitys syntyy tarpeesta ja eri toimijoiden on löydettävä toisensa verkostoista- yksin ei tätä työtä pidä kenenkään tehdä. LAITURI-projektin tämän hetkinen työ on toimia apuna merkityksien rakentamisessa ja rakenteiden yhteen saattamisessa.  Aikuisohjauksen ja elinikäisen ohjauksen järjestelyt alueilla mahdollistavat toiminnan, ja kehityskaari asiassa on ollutkin jo pitkä. Ari toteaa, että näkyvissä olevat henkilö- ja taloudellinen resurssipula, tulevat kuristamaan eri hallinnonaloja yhteen, ja niin sanottu ministeriövapaa toiminta on edessä. Eri alueiden toimintoja tullaan tekemään samansuuntaisesti asiakkaan ohjauksen laatu edellä ja palvelut tuotetaan tiiviisti yhdessä.

Kohti Ohjaamo-mallia

Kysymykseen, mikä on mielestäsi seuraava iso asia ELO-toiminnan kehittämisessä, Arilla on yksi oletus: kohti Ohjaamo-mallia. Se tarkoittaa, että tavoitteena on asiakaslähtöinen toiminta, jossa laaja-alaista asiantuntijapalvelua voi saada kuulumatta jo ennestään jonkin hallinnonalan alaisuuteen tai palvelun piiriin. Asiakkaan tarpeet sanelevat palvelun; ei se, mitä kautta hän palvelun piiriin tulee. Tärkeää on myös se, että eri ministeriöiden – OKM:n, TEM:n ja STM:n – alaiset toimijat ovat mukana ja hallinnolliset syyt eivät ole esteenä hyvälle yhteistoiminnalle. Kehittämisvastuussa oleville tahoille tulee antaa mahdollisuus tehdä työnsä hyvin.

Ari kertoo isosta oivalluksestaan, joka on häntä jo kauan kannatellut. Hänen ammatillisen ja siviilielämän voimavara on kolmijakoinen; johtaminen, teatterin ohjaaminen, valmentajana ja kouluttajana toimiminen. Kaiken sen keskiössä on kokemuksia, elämyksiä, oppimisia ja tunteita. Kun kysyn hänen mottoaan, hän vastaa laulun sanoin: elämä on elämistä varten, ei laiskaa odotusta onnetarten.

Kirjoittaja:

Sirpa Nykänen, Koulutus- ja kehittämiskeskus Salmia

URN: http://urn.fi/urn:nbn:fi:jamk-issn-1799-8395-55