Yhteistyöllä tulevaisuuden ohjausosaamista rakentamassa

Opinto-ohjaajan kelpoisuuteen tähtäävää suomenkielistä koulutusta on maassamme tarjolla Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistoissa sekä viidessä ammatillisessa opettajakorkeakoulussa, Haaga-Helia -, Hämeen, Jyväskylän, Oulun ja Tampereen ammattikorkeakouluissa. Yliopistoissa on mahdollista suorittaa alan maisteriopinnot tai erilliset opinto-ohjaajan kelpoisuuden antavat opinnot (60 op), ammatilliset opettajakorkeakoulut tarjoavat 60 opintopisteen laajuiset kelpoisuuden varmistavat opinnot. Vaikka koulutuksen järjestäjillä on suuri autonomia opintojen järjestämisen ja sisältöjen suhteen, yhteistä kaikissa opinto-ohjaajan koulutuksissa on pyrkimys tarjota mahdollisimman hyvin työn vaatimia valmiuksia ja osaamisia tukevaa koulutusta.

Johdanto

Yliopistojen tehtävänä on tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Yliopistolaissa 558/2009 todetaan, että yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Jyväskylän yliopiston koulutuksen kehittämisohjelmassa vuosille 2019–2030 todetaan, että yhtenä koulutuksen tavoitteena on tarjota mahdollisuus rakentaa tulevaisuuden työelämän kannalta merkityksellisiä osaamisprofiileja (Koulutus – vaikuttava akateeminen asiantuntemus. n.d.).

Ammattikorkeakoululain 932/2014 mukaan ”ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Ammattikorkeakoulun tehtävänä on lisäksi harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimustoimintaa, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä taiteellista toimintaa. Tehtäviään hoitaessaan ammattikorkeakoulun tulee edistää elinikäistä oppimista.” Ammattikorkeakoululaissa annetaan tehtävä myös ammatillisille opettajakorkeakouluille: niiden lainsäädännöllinen tehtävä on kouluttaa opettajia ja opettajaksi aikovia sekä ammatilliseen koulutukseen että ammattikorkeakouluun (Ammattikorkeakoululaki 932/2014, 7 §).

Sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa toteutetun opinto-ohjaajan koulutuksen historia on ollut sidottuna sekä yhteiskunnassa että koulutusjärjestelmissä tapahtuneisiin muutoksiin. Yliopistoissa koulutuksen kehittymiseen vaikuttivat 1960- ja -70-lukujen vaihteen koulu-uudistus ja peruskoulun synty. (Koski 2014, 34). Ammatillisten opettajakorkeakoulujen opinto-ohjaajankoulutus syntyi keskiasteen uudistukseen liittyvästä tarpeesta 1980-luvulla. Jo tuolloin opinto-ohjaus nähtiin laajempana ilmiönä kuin pelkästään opiskelijoiden valintojen ohjauksena ja esille nousi tarve perustaa erillisiä opinto-ohjaajan tehtäviä. Opinto-ohjaajan koulutuksen kehittämisellä haluttiin lisätä ohjaajien osaamista kohdata opiskelija kokonaisvaltaisesti ja vahvistaa työelämäosaamista. (Lerkkanen 2022, 194–196.)

Opinto-ohjauksen asema ei vakiintunut keskiasteen uudistuksessa, vaan sitä arvioitiin jatkuvasti. Tämä johti siihen, että myös opinto-ohjaajien koulutuksen opetussuunnitelmaa uudistettiin ja muutettiin melko nopealla syklillä. Vuoropuhelussa yliopiston kanssa huomattiin, että erilliset opinto-ohjaajan koulutukset eri kouluasteille ylläpitivät erillisiä ohjauskäytäntöjä. Jyväskylässä yhteistä 40 opintoviikon laajuista opinto-ohjaajan koulutusta pilotoitiinkin 1990-luvun puolivälissä. Kokeilu johti siihen, että kelpoisuusehtoja muutettiin siten, että kaikilla kouluasteilla toimivilla opinto-ohjaajilla on samat kelpoisuusvaatimukset. Yhdistämällä kaksi erilaista toimintatapaa saatiin aikaan vetovoimainen koulutus, jolla vastattiin myös kentän kasvavaan opinto-ohjauksen tarpeeseen. (Lerkkanen 2022, 200.)

Opinto-ohjaajankoulutuksen opetussuunnitelmaa on vuosien saatossa uudistettu ja muokattu useaan otteeseen aina viimeisimmän ohjausalan tutkimuksen tuomat näkökulmat huomioiden. Viimeisin uudistus tapahtui lukuvuonna 2021–2022, kun yliopiston ja ammatillisen opettajakorkeakoulun opinto-ohjaajankoulutukset päätettiin jälleen tuoda yhteen ja järjestää koulutus kahden organisaation yhteisenä työnä, yhteisen opetussuunnitelman pohjalta ja yhteisenä toteutuksena. Taustalla vaikutti alueemme EduFutura-yhteistyö, joka kannustaa toteuttamaan koulutuksia yhdessä ja täten luomaan opiskelijoille mahdollisuuksia ristiinopiskeluun. Opinto-ohjaajankoulutuksen osalta menimme vaan vielä syvemmälle yhteistyöhön.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajakorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston yhteisen opinto-ohjaajankoulutuksen kehittämistyön tavoitteena oli koulutuksen kehittäminen tulevaisuusorientoituneesti. Lähtökohtana oli, että tavoitteena oleva osaaminen vastaa yhä paremmin ohjausalan muuttuvia osaamistarpeita, mutta antaa samalla myös edellytykset opiskelijoiden henkilökohtaiselle ammatilliselle kasvulle ja oman ohjausfilosofian kehittymiselle. Opinto-ohjaajien tulevaisuuden osaamistarpeiden tarkastelussa käytettiin viitekehyksenä Elinikäisen ohjauksen strategiaa 2020–2023 ja siinä esille nostettuja ohjausosaamisen kehittämisen tarpeita (Elinikäisen ohjauksen strategia 2020–2023).

Opetussuunnitelman lähtökohdat

Opetussuunnitelman perustana ovat erilaiset yhteiskunnassa esillä olevat ilmiöt, joita käsitellään ohjaustyön nykyhetken ja tulevaisuuden haasteiden näkökulmista. Ohjaus on yhteistoimintaa, jossa tuetaan ja edistetään yksilön oppimis-, kasvu-, työ- tai elämänsuunnitteluprosesseja siten, että hänen yksilöllinen ja yhteiskunnallinen toimijuutensa vahvistuu. (Vehviläinen 2014, 12,13.)  

Ohjausosaamisella taas tarkoitetaan kaikkia niitä tietoja, taitoja, osaamista ja asenteita, joita tarvitaan elinikäisen ohjauksen eri rooleissa ja tehtävissä (Suuntaviivoja elinikäisen ohjauksen toimintapolitiikalle ja palvelujärjestelyille 2015). Tulevaisuudessa työn ja oppimisen raja-aidat murtuvat, eikä oppimista voida rajoittaa tapahtuvaksi jonain tiettynä aikana tai jossain tietyssä paikassa. Ohjausta saatetaan tarvita koko ihmisen elinkaaren ajan ja se voidaan nähdä vuoropuheluna yksilön ja hänen urasuunnittelutaitojensa sekä niitä tukevan tiedon, neuvonnan ja ohjauksen välillä. (Elinikäisen ohjauksen strategia 2020–2023, 4.) Ohjauksen ammattilaisilta edellytetään sellaista osaamista, joilla urasuunnittelutaitojen kehittymistä voidaan tukea. Tukemalla näiden taitojen rakentumista, voidaan vahvistaa yksilön sitoutumista oppimiseen ja opiskeluun, vähentää harkitsemattomia keskeytyksiä ja edistää työmarkkinoilla tapahtuvien siirtymien sujuvuutta sekä vahvistaa hänen kykyään toimia muutostilanteissa (Kettunen & Vuorinen 2021).

Ne yhteiskunnalliset ilmiöt, joihin voimassa olevassa opetussuunnitelmassa otetaan kantaa, löytyvät Elinikäisen ohjauksen strategiasta vuosille 2020–2023. Kuluvan vuosikymmenen ohjausosaamisen kehittämistarpeissa nousee esiin globaaleja teemoja, kuten kansainvälinen liikkuvuus, eriarvoisuuden lisääntyminen, digitalisaatio ja ilmastotavoitteet. Useat tahot (mm. Barnes, Bimrose, Brown, Kettunen & Vuorinen 2020) sekä Cedefop (European Centre for the Development of Vocational Training) ja ICCDPP (The International Centre for Career Development and Public Policy) omissa julkaisuissaan ovat nostaneet ohjauksen kehittämisen painopisteiksi muuttuneen toimintaympäristön ja trendit kuten väestökehityksen, digitalisaation ja COVID-19-pandemian. Myös ohjauksen linkittäminen muihin politiikkatoimiin ja yhteistyön koordinointiin yli sektorirajojen nähdään tärkeäksi, samoin kuin ohjauksen saatavuuden ja laadun/ ammattimaisuuden yhdessä kansalaisten omien urasuunnittelun edellytysten parantaminen, digipalveluiden hyödyntäminen ja innovatiivisten uusien toimintatapojen tuominen ohjauskäytöntöihin. (Elinikäisen ohjauksen strategia 2020–2023.) Opetussuunnitelmatyössä on tärkeää ottaa kantaa näihin teemoihin ja ilmiöihin.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston yhteisen opinto-ohjaajan koulutuksen tavoitteena on, että opiskelijat kehittävät elinikäisen ohjauksen eri rooleissa ja tehtävissä tarvittavaa ohjausosaamista riippumatta siitä, missä ympäristössä he työskentelevät. Opetussuunnitelma on osaamisperustainen ja siinä opinto-ohjaajan ammattispesifeiksi ydinosaamisiksi on määritelty monikanavainen elinikäinen ohjaus sekä ohjauspalvelujen systeeminen kehittäminen. Koulutuksen aikana opiskelijat vahvistavat taitojaan myös oman ammatillisen osaamisensa jatkuvaan kehittämiseen.

Kuvio 1. Opetussuunnitelman osaamisalueet ja niihin sisältyvät opintojaksot (Ohjaajan osaaminen. n.d.).

Opetussuunnitelmassa ohjaajien osaaminen rakentuu näiden kolmen osaamisalueen ja niihin sisältyvien osaamisten kautta. Monikanavaisen elinikäisen ohjauksen osaamisen avulla opiskelijat vahvistavat taitojaan toimia erilaisten palvelukanavien muodostamassa kokonaisuudessa tehokkaasti, laadukkaasti ja yhdenmukaisesti. Systeemisen kehittämisen osaamisella opiskelijat vastaavat kasvaviin ja monimuotoistuviin ohjaustarpeisiin. Elinikäisen ohjauksen näkökulman vahvistaminen edellyttää ohjaustoimijoilta yhteistä panostusta ohjauksen sisältöjen, menetelmien ja palveluiden kehittämiseksi. Ammatillisen osaamisen jatkuva kehittäminen liittyy olennaisesti edellä kuvattuihin osaamisalueisiin. Yhdistävänä tekijäna on reflektiivisyyden käsite – ohjaajan ammattitaitoon liittyy reflektiivisesti toimivan ammattilaisen piirre: ohjaaja on oman työnsa tutkija, joka rakentaa jatkuvasti käyttöteoriaansa. Kyky säädella omaa toimintaansa ja tehdä itsenäisia valintoja ja ratkaisuja ovat perustana ohjaajan oman työn uudistamiselle ja toimintaympäristöjen kehittämiselle.

Opiskelijoiden lähtöpalaute opetussuunnitelman kehittämisen tukena

Uuden opetussuunnitelman toteutus käynnistyi syksyllä 2021 aloittaneen ryhmän kanssa, yhteensä opiskelijoita oli noin sata. Koulutus toteutettiin monimuoto-opiskeluna – vallitsevan pandemian vuoksi Jyväskylässä toteutettuja lähiopetusjaksoja oli vain kolme, muut päivät toteutettiin Zoom-verkkoympäristössä.

Ammatillinen opettajakorkeakoulu kerää opiskelijoiltaan säännöllisesti palautetta sekä opintojen alkupuolella että opintojen päättyessä. Yhteisen opetussuunnitelman myötä myös valmistumisvaiheen lähtöpalautekysely toteutettiin ammatillisen opettajakorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston yhteistyönä lukuvuonna 2021–2022. Tietojen keräämisestä vastasi ammatillinen opettajakorkeakoulu. Kyselyn tuloksia hyödynnetään koulutuksen ja opiskelua tukevien palveluiden kehittämisessä sekä mahdollisesti ammatillisen opettajakorkeakoulun toimintaan liittyvässä tutkimuksessa. Vastaajat ovat hyväksyneet tietojen keräämisen näihin tarkoituksiin.

Webropol-työkalulla toteutettuun kyselyyn vastasi 23 keväällä 2022 valmistunutta opinto-ohjaajankoulutuksen opiskelijaa. Kaikki vastaajat olivat aloittaneet opintonsa syksyllä 2021. Opiskelijat arvioivat saamaansa koulutusta valitsemalla asteikosta (1-5) parhaiten heidän kokemustaan kuvaavan arvon (1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä).

Vastauksista ilmeni, että opiskelijat olivat varsin tyytyväisiä opiskeluunsa, opetussuunnitelmaan ja toteutussuunnitelmaan sekä oppimisympäristöihin. Kaikissa kysymyksissä vastausten keskiarvo oli 3,5–5, pääsääntöisesti 4,4–4,6. He kokivat mahdollisuuteensa asettaa henkilökohtaisia tavoitteita opinnoilleen ja he myös kokoivat, että opetussuunnitelma tuki opintojen suunnittelua. Opintojen suunnitteluun opiskelijat katsoivat saaneensa riittävästi tukea aina niin tarvitessaan:

Opintojen suunnitteluun sai todella hyvin apua ja tukea. Kynnys ottaa yhteyttä ja pyytää apua oli matala.

Opiskelijoilta kysyttiin heidän näkemystään oppimisympäristöihin liittyen. Oppimisympäristöillä tässä kyselyssä tarkoitettiin laajasti paitsi verkko- ja lähitoteutuksen erilaisia tiloja ja ympäristöjä, myös oppimiseen liittyviä erilaisia työskentelytapoja (kuten pienryhmätyöskentely) sekä opinto-opasta. Pääsääntöisesti erilaisia oppimisympäristöjä todettiin hyödynnetyn monipuolisesti. Yksittäiset soraäänet liittyivät lähiopintojaksoihin, joiden aikana tuli siirtymiä kampukselta toiselle tai koulutuksessa käytetyissä tiloissa oli sisäilmaongelmia.

Koin verkkopedagogiikan olevan kehittynyttä ja laadukasta. Tällä tarkoitan esim. pienryhmätyöskentelyyn tarkoitetut alustat (flinga, padlet, jamboard, etenkin Zoomin breakoutroomit). Mielestäni verkossa tapahtunut opetus edellytti osallisuutta ja yhteistyötä. Pienryhmätyöskentely omassa pienryhmässä (kuuden hengen) tuki oppimista ja opiskelua.

Vuorovaikutusosaaminen on yksi tärkeä opinto-ohjaajankoulutuksen sisältöalue, jota käsitellään eri näkökulmista koko opiskelujen ajan. Vuorovaikutus oli myös yksi teemoista, josta haluttiin kuulla opiskelijoiden käsityksiä palautekyselyssä. Yleisesti ottaen opiskelijat kokivat, että opinnot edistivät heidän kykyään toimia erilaisissa vuorovaikutustilanteissa . Samoin opiskelijoiden mielestä yhteistyö kouluttajien kanssa sujui erittäin hyvin, opiskeluilmapiiri oli myönteinen ja kannustava. Myös opiskeluprosessin ohjaukseen vastaajat olivat tyytyväisiä: kouluttajat olivat asiantuntevia ja heiltä saatu henkilökohtainen ohjaus edisti opintoja:

KIITOS kaikille, olitte tosissanne mukana ja meitä varten :)

Opetussuunnitelma on elävä dokumentti, jota tulee tarkastella kriittisesti säännöllisin väliajoin. Siihen on voitava tehdä muutoksia saatujen kokemusten ja palautteen perusteella. Opiskelijoiden ammatillisen osaamisen kehittymisen näkökulmasta nykyistä opetussuunnitelmaa voidaan pitää kohtuullisen onnistuneena – sisällöt ovat tarkoituksenmukaisia ja lisäävät osaamista ohjauksen saralla. Ohjauksen teoreettinen tieto vahvisti opiskelijoiden ohjausosaamista ja he oppivat tunnistamaan sekä arvioimaan kriittisesti omaa ohjaajuuttaan. Opiskelijoiden itselleen asettamat tavoitteet toteutuivat ja he saivat hyvän käsityksen ohjauksen erilaisista verkostoista ja toimintaympäristöistä:

Koulutus ylitti toiveeni. Hienot ja monipuoliset kokonaisuudet tukivat oppimista ja ammatillista kehittymistäni!

Kehittämistarpeita

Vertaisryhmät ja vertaisilta oppimisen katsotaan olevan yksi iso voimavaratekijä niin nuoren kuin aikuisenkin oppijan elämässä (esim. Penttinen, Plihtari, Skaniakos &Valkonen 2011). Opiskelijakollegalta saatu vertaistuki edisti myös opinto-ohjaajankoulutuksen opiskelijoiden opintojen edistymistä. Vaikka opiskelijat olivat varsin tyytyväisiä siihen, miten työtavat mahdollistivat vertaisoppimisen, on tämä osa-alue, johon tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun opiskelu tapahtuu täysin verkkoympäristössä, jolloin luonnolliset kahvipöytä- ja käytäväkeskustelut jäävät pois – keskinäisestä vuorovaikutuksesta.

Vertaisoppimisille ja vapaalle keskustelulle toivoisin enemmän aikaa.

Vertaisoppiminen olisi ollut parempaa, jos olisi ollut enemmän epävirallista yhdessä olemista koulukavereiden kanssa, mutta tämä jäi vähemmälle, koska korona.

Opetussuunnitelma on osaamisperustainen ja sen tulee näkyä myös kaikissa toiminnoissa. Kuitenkin jonkin verran kritiikkiä opiskelijoilta tuli aikaisemmin hankitun osaamisen huomioimisessa tai oikeammin huomioimatta jättämisessä. Erityisesti ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijat kokivat, ettei heidän osaamistaan huomioitu riittävästi. Tähän seikkaan tulee suhtautua riittävällä vakavuudella ja selkeyttää käytäntöjä.u

Osaamisen tunnistamisen ja ahotoinnin käytänteitä haluaisin kehitettävän. On liian raskas ja byrokraattinen menettelytapa nykyisellään.

Eniten kritiikkiä opiskelijat esittivät oppimistehtäviä kohtaan. Niiden ei katsottu aina edistävän oman ohjausajattelun kehittymistä. Oppimistehtäviä pidettiin osittain epäselvinä ja niissä oli lisäksi päällekkäisyyksiä. Opiskelijat myös kokivat, ettei heillä ollut mahdollisuutta vaikuttaa tehtäviin tai niiden sisältöihin:

Oppimistehtävät olivat Moodlessa hieman sekavasti ja osa niistä oli liian rönsyileviä. Tiivistys ja selkeys tehtävänannoissa tosi tärkeää. Pakkautuivat myös paljon alkuvuoteen.

Välillä oli ehkä liian samanlaisia oppimistehtäviä eri opintojaksoissa (esim. verkostokarttoja).

Tähän kritiikkiin on syytä tarttua opetussuunnitelmaa kehitettäessä – onhan yksi tärkeimmistä tavoitteista opiskelijan ohjausajattelun kehittyminen ja kehittymisen tukeminen. Päällekkäisyydet tehtävissä on helppo poistaa, mutta miten varmistetaan ohjauksellisen ajattelun kehittyminen ja ammatillisen kasvun prosessin eteneminen. Lisää reflektointia yksin ja yhdessä?

Yhteenvetoa

Vaikka yliopistoa ja ammatillista opettajakorkeakoulua ohjaakin erilainen lainsäädäntö, yhteisenä tavoitteena voidaan nähdä osaavien ammattilaisten kouluttaminen tulevaisuuden osaamistarpeet huomioiden. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat tulevaisuuden opinto-ohjaajien ammatillisuuteen. Tulemme tarvitsemaan ohjaajia, joilla on taito tarkastella monipuolisesti ihmisten erilaisia oppimisen, kokonaisidentiteetin ja ammatillisen kasvun kysymyksiä. Tämän rinnalle tarvitaan syvällistä osaamista metakognition kehittämisestä. Metakognitiolla tarkoitamme kaikkia niitä ajattelun ja toiminnan hahmottamisen, toteuttamisen ja reflektoinnin taitoja, joiden varaan tulevaisuuden asiantuntijoiden jatkuva oppiminen perustuu. Tiedostettu ja jäsentynyt metakognitio ilmenee henkilökohtaisten oppimistapojen ymmärtämisenä, joustavuutena toimia erilaisten ihmisten kanssa, rohkeutena luovaan toimintaan ja kykynä tiedostaa ja toteuttaa oman yhteisön kannalta kestäviä arvopäämääriä. Mitä monimuotoisemmaksi yhteiskunta kehittyy ja mitä nopeammaksi muutossyklit tulevat, sitä enemmän tarvitaan ohjaajia, joilla on kyky kehittää erilaisten ihmisten metatason ajattelua ja resilienssiä.

Yliopiston ja ammatillisen opettajakorkeakoulun perustehtävät ovat erilaisia ja siitä johtuen myös kouluttajien tehtävät ja osaamisprofiilit ovat olleet osin erilaisia. Yhteisen opetus- ja toteutussuunnitelman näkökulmasta erilaisuus voidaan nähdä rikkautena: toteutuksessa on ollut vahvasti esillä sekä tutkimuksellisuus että käytäntö ja yhteys työelämään. Mitä paremmin tulevaisuudessa pystytään hyödyntämään erilaisia osaamisia ja kokeilemaan rohkeammin uusia toimintatapoja, sitä paremmaksi koulutus muotoutuu.

Opetussuunnitelma on kuitenkin elävä dokumentti ja sitä tulee tarkastella säännöllisesti: mitä voisimme tehdä vielä paremmin ja onko joitakin sellaisia sisältöjä tai toteuttamistapoja, jotka eivät enää vastaakaan olemassa oleviin tai tuleviin tarpeisiin? Yhteiskunta ja opinto-ohjaajien toimintaympäristöt muuttuvat jatkuvasti ja muutoksiin tulee reagoida. Kaikki ei kuitenkaan muutu ja ohjaustyön ydin säilynee entisellään suurissakin yhteiskunnallisissa mullistuksissa. Kehittämistyössä yhtenä ohjenuorana voitaneen yhä pitää opinto-ohjaaja Tuovi Liukkosen havaintoja Toivakan-Leivonmäen peruskoulusta vuonna 1972:
Ja jotta ohjaaja voisi olla inhimillinen, hänen olisi oltava laajakatseinen, hänen pitäisi kyetä tarkastelemaan asioita monelta eri puolelta ja ennen kaikkea hänen pitäisi ymmärtää.” (Koski 2014, 76).

Kirjoittajat:

Seija Koskela, lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Virpi Koskelo, lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Mervi Pasanen, lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Juha Parkkinen, yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto

Lähteet:

Barnes, S., Bimrose, J., Brown, A.F., Kettunen, J., & Vuorinen, R. 2020. Lifelong guidance policy and practice in the EU; trends, challenges and opportunities. Final report.

Elinikäisen ohjauksen strategia 2020–2023: ELO-foorumi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:34.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-536-8.

Suuntaviivoja elinikäisen ohjauksen toimintapolitiikalle ja palvelujärjestelyille. Yhteiset tavoitteet ja periaatteet EU:n jäsenmaille ja komissiolle. 2015. ELGPN [European Lifelong Guidance Policy Network]. (2015). ELGPN Tools No. 6. Jyväskylän yliopisto.

Kettunen, J., & Vuorinen, R. 2021. Ohjaajilla vaihtelevat käsitykset urasuunnittelutaidoista. Ajankohtaista elinikäisestä ohjauksesta, 2021(18), 23–25. Viitattu 9.12.2022. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/74286

Koski, E. 2014. Oppilaanohjauksen syntyvaiheet. Helsinki: Otava.

Koulutus – vaikuttava akateeminen asiantuntemus. Koulutuksen kehittämisohjelma. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 9.12.2022. https://www.jyu.fi/fi/yliopisto/strategia/koulutus.

L 558/2009. Yliopistolaki. Viitattu 9.12.2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090558.

L 932/2014. Ammattikorkeakoululaki. Viitattu 9.12.2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932.

Lerkkanen, J. 2022. Opinto-ohjaajakoulutuksen vaiheita. Julkaisussa Mutka, U. & Turpeinen, V. (toim.), Ompelualan opettajankoulutuksesta kansainväliseen kehittämistyöhön: Jyväskylän ammatillisen opettajankoulutuksen tarinallinen historia 1962–2012. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 312, 189–204.

Ohjaajan osaaminen. Osaaminen opintojen tavoitteena. OPS 2021 – 2022. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 9.12.2022. https://www.jamk.fi/fi/opiskelijalle/ammatillisen-opettajakorkeakoulun-opiskelija/opinto-ohjaajankoulutuksen-0

Penttinen, L., Plihtari, E., Skaniakos, T., & Valkonen, L. (toim.). 2011. Vertaisuus voimavarana ohjauksessa. Jyväskylän yliopisto.

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.

Kuvat:

Jacob Lund, AdobeStock

Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Artikkelia on päivitetty 9.1.2023: Kuvio 1 ja sen lähdeviittaus.

URN: http://urn.fi/urn:nbn:fi:jamk-issn-1799-8395-152