Lapsen joutuessa sairaalahoitoon vanhempien antaman tuen ja läsnäolon merkitys korostuu. Hoitajana on tärkeää tunnistaa perheiden tarpeet ja vastata niihin. Vanhemmat tarvitsevat erityistä tukea ja ohjausta siihen, kuinka kohdata lapsi ja tukea häntä sairaalahoidon aikana.

Valokuvassa lapsi ja hänen äitinsä.
Vanhempien läsnäolo sairaalassa auttaa luomaan lapsen sairaalakokemuksesta mahdollisimman turvallisen (kuva: Direct Media/StockSnap.io).

Lapsen hoidossa on otettava huomioon lapsen oikeudet, joiden tulisi määritellä ja ohjata hoitotyön toteutumista. Lapsella on oikeus vanhempiensa tai jonkun muun läheisen aikuisen läsnäoloon sairaalahoidon aikana. Vanhempia pitäisikin kannustaa olemaan läsnä sairaalassa lapsensa luona ja heille olisi tarjottava myös mahdollisuus yöpymiseen sairaalassa. [1]

Lapsella sekä tämän vanhemmilla on oikeus saada tietoa ajantasaisesti ja riittävästi kaikesta lapsen hoitoa koskevista asioista lapsen ikä ja kyky ymmärtää asioita huomioiden. Tiedon myötä heillä on oltava oikeus osallistua lapsen hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Edellä mainittujen asioiden pitäisi toteutua jokaisen lapsen ja perheen kohdalla tasa-arvoisesti taustoista tai muista yksittäisistä tekijöistä riippumatta. Lasta hoitavalla hoitohenkilökunnalla onkin oltava riittävä koulutus ja pätevyys työhön, jotta he kykenevät tarjoamaan hyvää hoitoa sekä vastaamaan perheen tarpeisiin lapsen sairaalahoidon aikana. [1]

Varhainen vuorovaikutus ja sen merkitys lapselle

Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan lapsen ja vanhemman välillä tapahtuvaa kommunikaatioita, joka sisältää kaiken heidän välisen yhdessä tekemisen, olemisen ja kokemisen [2].

Varhaisesta vuorovaikutuksesta puhuttaessa voidaan puhua kolmesta eri vuorovaikutuksen tasosta (kuvio 1). Ensimmäisellä tasolla puhutaan käyttäytymisestä, joka sisältää ruumiillisen tason. Ruumiillisella tasolla tarkoitetaan kaikkea koskettamista, ääniä, puhumista sekä katseita. Toista tasoa sanotaan tunteelliseksi tasoksi. Lapsi tulee kohdatuksi vuorovaikutuksessa ja vanhempi vastaa lapsensa tarpeisiin. Kolmas taso on niin sanottu psykologinen taso, joka sisältää tiedostettavat ja tiedostamattomat tekijät. Tämä näkyy ulkopuolisen henkilön tarkastellessa lapsen ja tämän vanhemman välistä vuorovaikutusta sekä vuorovaikutuksen laatua. [2]

Kuviossa on esitetty vuorovaikutuksen eri tasot: käyttäytyminen, tunteellinen taso ja psykologinen taso. Käyttäytymiseen kuuluvat koskettaminen, äänet, puhuminen ja katseet. Tunteelliselle tasolle lapsen kohdatuksi tuleminen vuorovaikutuksessa ja psykologiselle tasolle tiedostettavat ja tiedostamattomat tekijät.
KUVIO 1. Vuorovaikutuksen eri tasot [2].

Lapsen ja vanhemman välisellä vuorovaikutuksella on pitkäaikaisia vaikutuksia lapseen. Vaikutukset voivat näkyä lapsen tunne-elämässä, aivojen kehityksessä ja fyysisessä terveydessä. Onkin tärkeää, että vanhemmuuteen on tarjolla riittävästi tukea, ohjausta ja tietoa. Kun vanhemmat saavat riittävästi tukea, he voivat vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen sekä edesauttaa turvallisen elinympäristön muodostumista ja lapsen kuulluksi tulemista. [3]

Vuorovaikutuksen tukeminen sairaalaympäristössä

Lapsen ollessa sairaalahoidossa voivat perheen keskinäiset vuorovaikutussuhteet kokea muutoksia, jotka luonnollisesti voivat heijastua lapsen ja tämän vanhempien väliseen vuorovaikutukseen sairaalajakson aikana [4]. Lapsen hoitotyöhön osallistuessa on hoitohenkilökunnalla oltava riittävästi tietoa perhehoitotyön osaamisesta. [5] Lasten parissa työskennellessä hyvät perhehoitotyön taidot ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta osaa edistää ja tukea lapsen sekä vanhemman välistä vuorovaikutusta. Hoitajan täytyy tiedostaa perheen tärkeys lapselle. Ymmärrys edesauttaa vanhempien osallistumista lapsensa hoitoon sekä vuorovaikutuksen toteutumiseen. [6]

Hyvän yhteistyön edellytyksenä on, että hoitosuhde on hyvä ja vuorovaikutuksellinen [7]. Ilmapiirin tulisi olla avoin ja luottamuksellinen, jolloin jokainen vuorovaikutukseen osallistuva osaa ja uskaltaa tuoda haluamansa asiat esille. Tiiviin yhteistyön myötä saadaan kokonaiskuva lapsen sekä perheen tilanteesta. [6] Yhteistyön sekä kokonaiskuvan hahmottamisen avulla sairaanhoitaja osaa vastata perheen tarpeisiin ja tarjota heille yksilöllistä tukea. [4] (Kuvio 2.)

Kuviossa 2 hoitohenkilökunnan osaaminen on jaettu kolmeen kategoriaan: perhehoitotyön osaaminen, tietoperusta ja vuorovaikutus ja yhteistyö.
KUVIO 2. Hoitohenkilökunnan osaaminen.

Vanhemmille on tarjottava mahdollisuus osallistua ja ottaa vastuuta oman lapsensa hoitamisesta [7] [5]. Heitä täytyy tukea ja rohkaista lapsen kanssa toimimiseen [7].

Vanhempien kanssa on käytävä keskustelua lapsen kanssa käydyn vuorovaikutuksen merkityksestä [8]. Tunne ja tieto siitä, että vanhempi saa olla oma itsensä tutussa vanhemman roolissa, on hyvä tuoda sanallisestikin esille vanhemmille. Tämä luonnistaa vanhempien ja lapsen keskinäistä vuorovaikutusta silloin, kun vanhempi tarjoaa lapselleen tukea, apua, keskustelua, lohdutusta, rauhoittamista ja koskettamista. Lähtökohtana vanhempien osallistumiselle lapsensa hoitoon on aina heidän oma tahtonsa ja halukkuutensa olla osallisena. [7]

Vanhemmille pitää luoda hyvät olosuhteet lapsensa hoitamiseen. Siinä on huomioitava sopiva vastuu ja antaa tilaa niin, että se on lapselle ja vanhempien näkökulmasta turvallisuutta vahvistavaa. Perheille on tärkeä tarjota mahdollisimman tavanomaiset olosuhteet ja mahdollisuus toteuttaa tavallisia arkisia asioita sairaalaoloista huolimatta. [7] [5]

Jotta lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus onnistuu, on vanhemmilla oltava mahdollisuus olla läsnä lapsensa luona sairaalassa [7]. Läsnäolon mahdollistaminen edistää vanhempien omaa varmuutta vanhempina ja auttaa myös tulkitsemaan lasta paremmin. Perhehuoneet edistävät vanhempien läsnäoloa lapsensa luona sairaalassa vuorokauden ajasta riippumatta. [5]

Hoitaja voi edesauttaa lapsen ja vanhempien välistä suhdetta keskustelemalla lapsen kanssa hänen vanhemmistaan silloin, kun he eivät itse ole läsnä. Tämä edistää lapsen tietoisuutta omista vanhemmistaan. [7]

Vanhempien hyvinvointi on myös suoraan yhteydessä lapseen. Hoitohenkilökunnan pitäisi huomioida myös vanhempien hyvinvointi ja jaksaminen sekä osata tarjota heille tukea tarpeiden mukaisesti. Vanhempien olisi muistettava huolehtia myös itsestään ja omasta jaksamisestaan, jotta lapsi saa vanhemmiltaan kaiken tarvitsemansa tuen. (Kuvio 3.) [7] [4]

Kuviossa 3 on lueteltu keinoja vanhempien ja lapsen vuorovaikutuksen edistämiseen: luo avoin ilmapiiri, tue ja rohkaise osallistumaan, anna tilaa, luo vanhemmille tunne heidän roolinsa tärkeydestä, anna vanhempien olla oma itsensä, edistä vanhempien yhteenkuuluvuutta ja yhdenvertaisuutta ja ota huomioon vanhempien hyvinvointi ja jaksaminen.
KUVIO 3. Vanhempien ja lapsen välisen vuorovaikutuksen edistäminen.

Hoitajan roolilla on tärkeä merkitys vuorovaikutuksen toteutumisessa

Perhehoitotyössä huomioidaan sairaan lapsen lisäksi koko perhe. Sairaalaympäristössä vanhempien tarvitsema tuki korostuu. Vanhemmuus kokee muutoksia lapsen sairastumisen jälkeen ja tähän sopeutuminen vie oman aikansa. [1]

Hoitajan osaamisella ja hänen tarjoamallaan tuella ja ohjauksella on suuri merkitys siinä, kuinka vanhemmat kohtaavat sairaalahoidossa olevan lapsen. Sairaalassa lapsi kokee erilaisia pelkoja ja tällöin on tärkeää, että hän saa olla tutun ja turvaa luovan aikuisen seurassa. Hoitajan toiminnan lisäksi on tärkeää, että lapsi saa kaiken tarvitsemansa tuen vanhemmiltaan, jotta sairaalakokemuksesta jää lapselle mahdollisimman turvallinen ja positiivinen kokemus.

Mari Ojala
Opiskelee kätilöksi Oulun ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan yksikössä

Satu Rainto
lehtori
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö


Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön:

Junttila, J., Larikka, J. & Ojala, M. 2022. Sairaalahoidossa olevan lapsen varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Oulun ammattikorkeakoulu, hoitotyön tutkinto-ohjelma. Opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204054500


Lähteet

[1] Terveyskylä. 2018. Lapsen oikeudet sairaalassa. Hakupäivä 5.9.2022. https://www.terveyskyla.fi/lastentalo/perheille-ja-kasvattajille/lapsen-oikeudet-sairaalassa

[2] Storvik-Sydänmaa, A., Tervajärvi, L. & Hammar, A. 2019. Lapsen ja perheen hoitotyö. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

[3] Kalland, M. & Salo, S. 2020. Vanhemmuuden tukeminen vauva- ja lapsiperheissä. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 136 (8), 891–7. Hakupäivä 12.9.2020. https://www.duodecimlehti.fi/duo15527

[4] Walden, A. 2006. ”Muurinsärkijät” – Tutkimus neurologisesti sairaan tai vammaisen lapsen perheen selviytymisen tukemisesta. Väitöskirja. Kuopion yliopisto. Hakupäivä 22.9.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:951-27-0507-9

[5] Toivonen, M. 2021. Kohti perhekeskeistä hoitamista vastasyntyneiden teho-osastoilla. Väitöskirja. Turun yliopisto. Hakupäivä 10.4.2021. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8334-6

[6] Tuomi, S. 2008. Sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen lasten hoitotyössä. Väitöskirja. Kuopion yliopisto. Hakupäivä 22.9.2020. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-27-1066-9

[7] Lehto, P. 2004. Jaettu mukanaolo. Substantiivinen teoria vanhempien osallistumisesta lapsensa hoitamiseen sairaalassa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Hakupäivä 22.9.2020. https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5935-0

[8] Mäntymaa, M., Luoma, I., Puura, K. & Tamminen, T. 2003. Tunteet, varhainen vuorovaikutus ja aivojen toiminnallinen kehitys. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 119 (6), 459–465. Hakupäivä 22.9.2020. https://www.duodecimlehti.fi/duo93467

[9] Hopia, H. 2006. Somaattisesti pitkäaikaissairaan lapsen perheen terveyden edistäminen. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Hakupäivä 30.9.2022. https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6628-4

Post Views: 1 721