Moninainen ja monikulttuurinen perhe- ja verkostotyö – Kokemuksia koulutuksesta

Teksti | Anne Pirinen , Minttu Räty

Moninainen ja monikulttuurinen perhe- ja verkostotyö varhaiskasvatuksessa – opintokokonaisuus toteutettiin Opetushallituksen rahoittamana Laurea-ammattikorkeakoulussa vuosina 2021-2022.  Koulutuksen tavoitteena oli lisätä varhaiskasvatuksen henkilöstön tietoa perhe- ja verkostotyön toimintamalleista sekä perheiden kotoutumisen tukemisesta. Lisäksi koulutuksessa kehitettiin osallistujan oman työyhteisön käytäntöjä monikulttuuristen perheiden kanssa toimimiseen.  Artikkeli kuvaa koulutuksen toteutumista.

Moninainen ja monikulttuurinen perhe- ja verkostotyö

kuvituskuva.
Kuva: iStock

Osallisuuden edistäminen on sekä Suomen hallituksen että Euroopan unionin tasolla asetettu yhteiskunnan tavoitteeksi. Osallisuutta edistämällä ehkäistään syrjäytymistä ja vähennetään eriarvoisuutta. (THL 2022).  Laureassa vuonna 2021-2022 toteutetussa Moninainen ja monikulttuurinen perhe- ja verkostotyö -täydennyskoulutuksessa tarkasteltiin maahanmuuttajaperheiden osallisuuden edistämistä varhaiskasvatuksen näkökulmasta.

Monikulttuurisuus varhaiskasvatuksen parissa yleistyy maahanmuuton lisääntyessä. Vuonna 2020 Suomessa asui noin 60 000 perhettä, joissa toinen vanhemmista oli ulkomaalainen ja noin 65 000 perhettä, joissa molemmat vanhemmat ovat ulkomaalaisia (Tilastokeskus 2022).  Nykyisin Suomessa joka kymmenes lapsi on ulkomaalaistaustainen ja Uudellamaalla ulkomaalaistaustaisten lasten määrä on tätäkin suurempi (17%) (Keski-Petäjä & Pietiläinen 2020). Toisaalta on muistettava, että tilastojen valossa näkyvä monikulttuurisuus on arjen tasolla paljon moninaisempaa. Jokaisen yksilön ja perheen tulisi voida itse määritellä oma etninen identiteettinsä ja erityisesti se, miten se vaikuttaa perheen arkeen.

Varhaiskasvatuksen näkökulmasta monikulttuurisuuden lisääntyminen vaikuttaa työhön kahdella eri tavalla. Ensinnäkin kaikkien monikulttuuristen perheiden ja lasten kohdalla tavoite on tukea perhettä lapsen kasvattamisessa kaksi- tai monikulttuuriseksi. Tämä merkitsee sekä monikielisyyden että muiden kulttuurisidonnaisten asioiden, kuten juhlien, uskonnon tai tapakulttuurin merkityksen huomioimista arjessa.

Toiseksi varhaiskasvatus tukee vasta maahan tulleiden perheiden kotoutumista. Alkuvaiheessa tämä voi tarkoittaa suomalaisten kasvatuskäytäntöjen ja yleensä yhteiskunnan toiminnan avaamista. Kotoutuminen on kuitenkin pitkä prosessi ja maahan muuttaneen henkilön samoin kuin hänen perheensä kotoutuminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.  Perheen eri jäsenet kotoutuvat eri tahtisesti ja näkevät kotikulttuurin sekä suomalaisen kulttuurin eri näkökulmista. Monikulttuurinen perhe saattaa tarvita tukea tasapainon löytämisessä, siten että he voivat yhdistää eri kulttuurien arvoja ja normeja ilman perheyhteyden hajoamista (Rönkkö & Rytkönen 2010).

Millaisia välineitä varhaiskasvatuksessa on edistää perheiden osallisuutta ja kotoutumista?  Varhaiskasvatuslaki (540/2018) edellyttää varhaiskasvatuksen henkilökunnan toimimista yhdessä vanhempien kanssa ja heidän tukemistaan kasvatustyössä. Perheiden kanssa tehtävää työtä toteutetaan usein verkostoissa. Verkostotyössä on tärkeää, että eri toimijat tuntevat alueella toimivat palvelut, jotta tietoa voidaan jakaa sujuvasti ja palvelujen mahdollisuudet ja mahdolliset heikkoudet tunnistetaan. Kun työntekijät tuntevat paikalliset kotouttamista tukevat palvelut, he voivat myös kertoa niistä asiakkaille luottamusta herättävällä tavalla (Paananen, Piiroinen, Uustalo, Oja & Wilkman 2022).

Kotoutuminen on kaksisuuntaisena prosessi, jossa yksilö ja yhteiskunta molemmat muotoutuvat ja muuttuvat. Näin myös monikulttuurisuus varhaiskasvatuksessa on kaksisuuntaista: maahanmuuttajaperheiden kanssa tehtävä työ vaikuttaa sekä perheen että varhaiskasvatuksen arkeen. Varhaiskasvatuksen roolia kotoutumisen tukena voi tarkastella kuvan 1 mukaisen Saukkosen (2020) luoman kotoutumisen nelikentän mukaan. Siinä kotoutuminen kuvataan aktiivisena osallisuutena, kulttuurin ymmärtämisenä, sosiaalisina verkostoina ja osallisuuden kokemuksena.

Varhaiskasvatuksessa tehtävä työ parhaimmillaan tukee koko perheen osallisuutta ja ymmärrystä yhteiskunnasta. Perheenjäseniä voidaan kannustaa osallistumaan varhaiskasvatuksen arkeen, mutta myös tukea osallistumaan lähiyhteisöönsä. Osallisuutta voidaan edistää luomalla vanhempien välille verkostoja, jotka mahdollistavat yhteisöön kiinnittymisen ja sosiaalisten verkostojen syntymisen.

Tärkeä osa lasten kulttuuri-identiteetin tukemista on kasvattaminen kaksi/monikielisiksi ja -kulttuurisiksi. Varhaiskasvatuksella on tärkeä rooli lapsen kielenkehityksen tukemisessa koulua varten. Toisaalta perhettä tulee auttaa lapsen kielenkehityksen tukemisessa, siten että lapsen arki mahdollistaa oman äidinkielen monipuolisen käytön.

Osallisuus on ennen kaikkea kokemuksellista. Koska varhaiskasvatus on monelle maahanmuuttajaperheelle arkinen kosketus suomalaiseen yhteiskuntaan, sen kautta maahanmuuttajaperhe identifioituu myös lähiyhteisön jäseneksi.

kuvan sisältö avattu tekstissä.
Kuva 1: Kotoutumisen eri osa-alueet Saukkosen (2020) mukaan.

Kototutumisen rinnalla monen maahanmuuttajataustaisen perheen arki jakautuu kansainväliseen verkostoon. Työvoiman liikkuvuuden ja yleensä maahanmuuton kasvu sekä toisaalta nykyteknologia on tehnyt tällaisesta transnationaalisesta arjesta yhä yleisempää. Sukulaisiin ja ystäviin pidetään yhteyttä maarajojen yli. Lasten tulisi oppia myös mahdollisten muuttojen vuoksi vanhempien kotimaan kieltä ja kulttuuria. Joissain tapauksissa kansainvälisyys vaikuttaa myös perheen taloudelliseen tilanteeseen: perhettä ja sukua tuetaan tarpeen mukaan. (Haikkola 2012.)

Koulutuksen sisältö

Koulutuksen tavoitteena oli lisätä varhaiskasvatuksen henkilöstön tietoa perhe- ja verkostotyön toimintamalleista sekä antaa työkaluja monikulttuuristen perheiden kotoutumisen, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tukemiseen varhaiskasvatuksessa.

Koulutus rakentui kolmesta koulutusosiosta: Monikulttuurinen perhe varhaiskasvatuksessa 3 op, Verkostotyö 2 op ja Kehittämistyö 4 op. Koulutukseen sisältyi luentojen lisäksi ohjausta, vertaisosaamisen jakamista sekä koulutusmateriaalia Canvas-verkko-oppimisalustassa. Koulutus koostui neljästä seminaarista viidestä zoom-tapaamisesta ja seitsemästä videoidusta asiantuntijaluennosta. Lisäksi osallistujat toteuttivat pienryhmissä kehittämistehtävän.

Seminaareissa luentojen aiheita olivat esimerkiksi kasvatus transnationaalisessa yhteisössä, kahden kulttuurin perheet varhaiskasvatuksessa, rasismi ja pakolaislapsi varhaiskasvatuksessa.  Videoidut luennot mahdollistivat opiskelun oman aikataulun mukaisesti ja ne tuottivat osallistujille uutta asiantuntijatietoa mm. kulttuurisensitiivisestä työotteesta, erotilanteista, kriisityöstä ja päiväkotielämästä Kiinassa.

Kehittämistehtävät

Kehittämistehtävissä tuotettiin monikulttuurisuuteen liittyvää uutta tietoa, osaamista ja työvälineitä varhaiskasvatuksen kentälle. Osallistujat toteuttivat omien työyhteisöjensä tarpeista lähtevän kehittämistyön, joiden toteutusta tuki työskentely vertaispienryhmissä. Valmiista tehtävistä kirjoitettiin pienryhmissä blogiteksti Laurean Showcase-blogialustalle.

Osalle monikulttuurisista perheistä koko varhaiskasvatuksen maailma on vieras ja jotkut sen käytänteet voivat herättää ihmetystä lapsen aloittaessa päiväkodissa. Perheet tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista, erilaisilla taustoilla ja vaihtelevilla kokemuksilla. Heidän ajatuksensa hyvästä kasvusta ja oppimisesta voivat olla hyvin erilaisia kuin ne, joita suomalaisessa varhaiskasvatuksessa pidetään tärkeinä ja joiden mukaan toimitaan. On tärkeää, että perheet saavat hyvän käsityksen siitä mitä suomalainen varhaiskasvatus on, mitä päiväkodeissa lapsille tarjotaan ja mikä on vanhempien rooli lapsen varhaiskasvatukseen liittyen.

Luottamuksellinen ja avoin suhde vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön välillä lisää myös monikulttuuristen lasten osallisuutta varhaiskasvatuksessa. Hyvän yhteistyön muodostuminen alkaa heti ensimmäisistä tapaamisista, joten uuden lapsen ja perheen kohtaamiseen ja heihin tutustumineen on tärkeää panostaa. Koulutukseen osallistujat tuottivat materiaalia, joka auttaa yhteistyön rakentamista lapsen ja perheen kanssa. Kehittämistehtävien tuotoksina syntyi useita työvälineitä yhteistyön aloittamiseen monikulttuuristen perheiden kanssa, esimerkiksi erilaisia oppaita työntekijöille ja kuvitetut kortit varhaiskasvatukseen arjen tilanteiden tueksi.

Toinen tärkeäksi koettu kehittämisen kohde oli monikulttuuristen lasten ja perheiden välisen yhteistyön tukeminen. Maahan muuttaneet perheet saattavat kokea yksinäisyyttä vieraassa kulttuurissa ja varhaiskasvatus voi omalta osaltaan edistää lasten ja perheiden tutustumista toisiinsa. Osallistujat toteuttivat erilaisia tapahtumia, joilla yhteisöllisyyttä voidaan edistää. Esimerkiksi Tervetuloa kulttuurien kohtaamiskahvilaan -kehittämistehtävässä luotiin matalan kynnyksen tapahtumia, joiden avulla pyritään tukemaan perheiden osallisuutta ja tuomaan eri kulttuureja näkyväksi päiväkodin arjessa. Kaikki mukaan! – opas tehtiin tukemaan maahanmuuttajataustaisten lasten vertaissuhteita.

Lopuksi

Koulutus tarjosi osallistujille paljon tietoa ja työkaluja työskentelyyn monikulttuuristen lasten ja perheiden kanssa. Asiantuntijatiedon lisäksi merkityksellisenä koettiin keskustelut ja kokemusten jakaminen muiden osallistujien kanssa.

Kehittämistehtävät kohdistuivat erityisesti kotoutumisen alkuvaiheeseen: käytännön työvälineisiin, joilla perheet saisivat tietoa ja ymmärrystä varhaiskasvatuksen arjesta. Toisaalta tällaisen rakenteellisen ja kulttuurisen kotoutumisen lisäksi haluttiin tukea verkostoja vanhempien välillä, joten myös maahanmuuttajaperheiden sosiaaliset verkostot vahvistuisivat.

Koulutuksen kautta syntyneet oivallukset ja käytänteet ovat jalkautuneet koulutuksen aikana osallistujien työyhteisöihin ja blogin kautta ne leviävät myös laajemman yleisön saataville. Osallistujilta saatujen palautteiden kautta koulutuksen anti nähtiin tärkeänä oman ammatillisen kehittymisen kannalta.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121471521

Jaa sivu