NMT450-laitteesta tekoälyyn

TEKSTI | Anna-Kaisa Saari KUVAT | DALL-E
Artikkelin pysyvä osoite http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121371125

Tekniikan kehittymisen myötä työn tekeminen on viime vuosikymmenten aikana muuttunut lähes joka alalla ja joka paikassa. Oli kyse sitten tehtaan kokoonpanolinjalta, jossa työohjeet ja työjonot on koneella, automaattivarastot huolehtivat että osia on koko ajan saatavilla. Tai vaikkapa lääkäreiden päivittäinen työstä, josta iso osa kuluu koneella istuen. Tai koululaisen tiedonhaku, enää ei mennä kirjastoon, vaan googlettamalla löytyy kaikki. Toisilla aloilla kehitys on ollut todella nopeaa, toisilla maltillisempaa. IT-alalla kehitys on ollut huimaa jo viime vuosituhannelta lähtien. Jos ajatellaan vaikkapa 90-lukua, jolloin pöytätietokoneet alkoivat yleistyä, ja lähes joka kotitalouteen hankittiin tietokone. Tai jos muistellaan Nokian ja Applen voittokulkua ja kännyköiden yleistymistä samalla vuosikymmenellä ja verrataan sitä tähän vuosikymmeneen, jolloin käyttö on räjähtänyt. Meidän perheessä ensimmäinen kännykkä oli isäni työsuhdeautopuhelin 80-luvun lopulla, NMT450-verkon laite. Autossa oli sisällä puhelimen luuri, takaluukussa akku/keskusyksikkö. Sillä sai soittaa lomamatkalla isovanhemmille, jotka jaksoivat kerta toisensa jälkeen ihmetellä, miten sieltä autosta voi mitenkään soittaa. Mumma varmuudeksi huusi puhelimeen että pohjoiseenkin asti kuultaisiin, niin ihmeellistä se oli kerta toisensa jälkeen. No entä 2020-luvulla? Tuo 80-luvun tiiliskivi aiheuttaa lähinnä huvitusta. Kaikilla, monella jo alle kouluikäisellä ja lähes kaikilla eläkeläisilläkin on omat kännykät, pienet ja taskuun mahtuvat, mutta moninkertaisesti tehokkaammat ja nopeammat. Yksi tuttava kertoi onnellisena miten kaksivuotias taaperonsa osasi niin hienosti avata Pikkukakkosen sovelluksen iPadistä ja pääsi pelaamaan. Omat vanhempani käyttävät suvereenisti älylaitteitaan, tiedonhakuun, pankissa asiointiin, toki soittamista, viestittelyä, videopuheluita unohtamatta. Lähes aina suvereenisti, onneksi tyttären aateekootuellekin on vielä välillä tarvetta.

Tietokoneet ovat aikojen saatossa korvanneet valtavan määrän ihmisten työtä. Etenkin loogista, matemaattista työtä. Työtahti tuntuu kiihtyvän vuosi vuodelta, meiltä odotetaan valmista paljon lyhyemmässä ajassa kuin aiemmin tietokoneiden tehdessä ison osan töistämme. Työn tekeminen ja työtehtävät muuttuvat. Jo Sitran Välähdyksiä tulevaisuudesta -raportissa vuodelta 2017 MIT:n taloustieteen professorin David Autor kuvasi teknologian kehitystä suurena työllistämiskoneena. Pelotteluista huolimatta siis työllistetyn työvoiman osuus ei ole vähennyt, vaan päinvastoin, osuus on kasvanut. Autorin mukaan suurin varjopuoli teknologian kehityksessä ei siis ole ollut ihmistyövoiman kato, vaan työmarkkinoiden polarisoituminen. Työmarkkinoiden polarisoitumisessa rutiininomaiset työtehtävät katoavat ja sen tilalle tulevat matalapalkkaiset työt, jotka kuitenkin vaativat ihmisiltä luovuutta ja päättelykykyä paljon. Pitää paikkansa yhtä lailla tietotekniikka-alalla, tosin ei palkkauksen osalta. Siinä missä aiemmin esimerkiksi ohjelmistotestaus oli hyvin manuaalista, on se tänä päivänä automatisoitu, ja erilaiset ohjelmat suorittavat osan koodien testauksesta automaattisesti. Ohjelmistotestaajien työnkuva on muuttunut siis manuaalisesta työstä automaattitestaussovellusten käyttöön ja niiden konfigurointiin.

Tietokoneita ja tekoälyä on siis hyödynnetty jo vuosia, vuosikymmeniä, lähinnä matemaattisissa ja loogisissa tehtävissä. Isoihin tietomassoihin perustuen analysoidaan ja luokitellaan asioita, tehdään päätelmiä, tekoälyä opetetaan jatkuvasti. Esimerkiksi Tampereen kaupungin älykäs katuvalaistus hyödyntää IoT-ratkaisua, jonka avulla valaistusta ohjataan tarpeen mukaan. Tämä perustuu kerättyyn tietoon ja sen pohjalta tekoälyn avulla tehtyihin päätelmiin. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia. Tämän päivän Helsingin Sanomien artikkeli Luovasta tuhosta kuitenkin pysäytti. Siinä kerrottiin lokakuussa julkaistusta podcastista, jossa mediapersoona Joe Rogan keskustelee Applen perustajan Steve Jobsin kanssa. Tallenne on tuore, mutta Jobs menehtyi jo 11 vuotta sitten. Tämä podcast oli ollut hyvin todenmukainen niin sisällön kuin esiintymisen osalta, mutta se oli tehty tekoälyn avulla. Toinen esimerkki on tuoreempi, viikko sitten pikkujouluissa yksi opettajamme esitti tekoälyllä tuotettuja haikuja. Tekoälystä on siis tullut luova. Artikkelissa oli useita esimerkkejä, miten esimerkiksi tekoälyn tuottaman kuvan erottaminen ihmisen luomasta kuvasta ei ole enää niin yksiselitteistä. Tekoäly siis voi tehdä sekunnissa sen, johon ihmiseltä kuluu päiviä. Jouluiset haikut olivat hyvä esimerkki siitä, miten muutamalla avainsanalla tekoälyn avulla saadaan aikaan tekstejä, runoista esseihin. Uhka ja samalla huikea mahdollisuus. Seuratkaamme tilannetta. Avoimin mielin ja valmiina kokeilemaan uutta.

Lähteet
  • Toiminen, M. 2017. Välähdyksiä tulevaisuudesta. Mindmill Network. Luettavissa https://www.tela.fi/wp-content/uploads/2021/06/21108-Va%CC%88la%CC%88hdyksia%CC%88-tulevaisuudesta-raportti.pdf

  • Helsingin sanomat 10.12.2022. Luova tuho -artikkeli. Luettavissa https://www.hs.fi/visio/art-2000009217611.html

Aiheeseen liittyvää