Mimesis-teoria – jäljittelyn taito kielenkäytössä
Mimesis-teorian mukaan monet ihmisen tarpeista määräytyvät sosiaalisesti. Näkyykö mimesis-teoria myös kielenkäytössä?
Joskus voi olla hyvä pysähtyä miettimään, mitä ihmiset haluavat, mitä he tavoittelevat. Työpaikalla, kaupungilla ja mediassa ihmiset näyttävät tavoittelevan suunnilleen samaa kuin kaikki muutkin. Ihmisen halu saavuttaa asioita tai ihmissuhteita näyttäytyy enemmän kollektiivisena tai sosiaalisena kuin yksilöllisenä. Tämä on mimesis-teorian, kehittäjänään René Girard (1923–2015), pääajatus (Girard, 1965).
Girard väittää, että sen jälkeen, kun biologiset tarpeet on tyydytetty, ihmiset tarpeet määräytyvät sosiaalisesti. Tavoitteena on saada asiat ja olosuhteet, jotka muillakin näyttävät olevan. Haluttavat asiat muuttuvat yhteiskunnan muuttuessa, eikä ole ”biologista tutkaa”, joka ohjaisi ihmistä kohti ajasta riippumattomia ja muuttumattomia tavoitteita (Palaver, 2013).
Mimesis-teoria kielessä
Kielentutkija pohtii, miten mimeettinen teoria näkyy kielenkäytössä. Ei tarvitse pitkään ihmisiä kuunnella havaitakseen, että puhujayhteisön sisällä pyritään samankaltaiseen ilmaisuun. Hyväksyttävät puheenaiheet – ja suurelta osin myös puheenaiheisiin suhtautuminen – on yhteisön hiljaista tietoa.
Akateemisissa (työ)yhteisöissä, vaikkapa korkea-asteen oppilaitoksissa, hillittyys ja oman osaamisen sopivan hienovarainen esiintuominen näyttävät olevan tavoiteltuja asioita. Norjalainen finanssimaailmaan sijoittuva tv-sarja Exit puolestaan tarjoaa irvokkaan panoraaman tietyissä akateemisissa piireissä kiihkeästi halutuista asioista.
Kielenkäytön osalta mimeettinen ilmiö voidaan havaita konkreettisemminkin: työyhteisössä kollegoita tervehditään ja puhutellaan suunnilleen samalla tavalla ja murteellisia ilmaisuja vältellään, varsinkin jos muutkin niitä välttelevät. Hyvin vulgäärit ilmaisut ovat korkeakouluyhteisössä lähtökohtaisesti tabu. Mielipiteitä herättävistä asioista ja ilmiöistä, vaikkapa maahanmuutosta ja poliittisista kysymyksistä, pyritään käyttämään neutraaleja ilmaisuja.
Mainonta kollektiivisen halun kanavoijana
Samojen asioiden haluaminen johtaa vääjäämättä ristiriitoihin, jopa konflikteihin. Kaikkien haluamia asioita on yleensä rajattu määrä. Valkoisen kivitalon ja saksalaisen laatuauton saamiseksi on useimpien tehtävä paljon uhrauksia. Ilman kalliita hyödykkeitäkin toki pärjäisi, mutta muiden halu tavoitella statushyödykkeitä muuttuu helposti omaksi haluksi.
Girardin mukaan mainostamisessa on nimenomaan kyse kollektiivisesta halusta. Mainokset eivät näytä vain sitä, minkä ne haluavat meidän ostavan; erityisesti mainokset näyttävät meille asioita, joita muut ihmiset näyttävät haluavan. Lopulta syntyy kollektiivinen halu.
Yhteisön liima?
Voisi väittää, että mimeettinen toiminta on vain ihmisen luontainen taipumus sopeutua ja pärjätä yhteisössään. Mimeettisessä käyttäytymisessä ei ole mitään pahaa. Yhteisöt ja väestöryhmät läpäistessään mimeettinen käyttäytyminen saattaa tosin johtaa eräänlaiseen jähmettymiseen ja innovatiivisuuden puutteeseen, koska kaikki haluavat tavoittaa elämässään samat asiat samalla tavalla.
Yhdysvaltalainen it-miljardööri Peter Thiel uskoo mimesis-teorian kuvaavan ylivoimaista enemmistöä ihmisistä. Thielin mukaan mimeettinen käyttäytyminen opitaan lopullisesti yliopistossa: valmistuneet akateemiset ovat oman alojensa asiantuntijoita, mutta arkielämässään he kyttäävät ja matkivat toisiaan. Kaikki haluavat samoja ulkoisia puitteita ja sosiaaliset näyttämöt toimivat aina samalla tavalla; kukaan ei aidosti osaa himoita mitään (Chafkin, 2021). Thiel provosoi, mutta myös toimii. Hän on tarjonnut sadantuhannen dollarin stipendiä huippulahjakkaille nuorille, jotta he keskeyttäisivät yliopisto-opintonsa ja tulisivat hänelle töihin. Thiel etsii huippulahjakkuutta, ei tavallista lahjakkuutta mimeettisen ajattelutavan kera.
Mimesis-teoria tarjoaa kiehtovan mallin ihmisten toiminnan ymmärtämiseen. Useimmat ihmiset lienevät aivan tyytyväisiä, vaikka elämäntapa olisikin mimeettinen. Poikkeusyksilöt ja uuden löytäjät – esimerkiksi Albert Einstein ja Steve Jobs – tuskin mimeettisestä käyttäytymisestä formatiivisina vuosinaan innostuivat.
Lähteet
Chafkin, M.(2021). The Contrarian: Peter Thiel and Silicon Valley’s Pursuit of Power. Penguin Press.
Girard, R. (1965). Deceit, Desire, and the Novel: Self and Other in Literary Structure. The John Hopkins University Press.
Palaver, W. (2013). René Girard’s Mimetic Theory. Michigan State University Press.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022101862432