Tutkintolautakunta varmistaa Laurean laatua

Teksti | Rikhard Hautala , Soili Martikainen , Hannele Moisander

Tässä artikkelissa tarkastellaan Laurean tutkintolautakunnan toimintaa, ratkaisuja ja niiden perusteluita.

Mikä on tutkintolautakunnan rooli Laureassa

kuvituskuva.
Kuva: Pexels / Pixabay

Ammattikorkeakoulussa tutkintolautakunta on itsenäinen, riippumaton ja lakisääteinen elin, joka toimii sille lain nojalla annettujen valtuutuksien nojalla. Tutkintolautakunta tuottaa oikeusturvaa kaikille Laurean opiskelijoille ja henkilökunnalle opintosuoritusten arviointia koskevissa asioissa. Lautakunta käsittelee kaikki tutkintolautakunnan toimivaltaan kuuluvat Laurean AMK- ja YAMK-tasoiset koulutusalojen opintosuoritusten oikaisuvaatimukset, täydennys-, erikoistumis- ja tilauskoulutuksen sekä myös avoimen AMK:n opintosuoritusten oikaisuvaatimukset.

Tutkintolautakunnan puoleen käännytään monenlaisissa asioissa. Sen toimivalta koskee ainoastaan opintosuoritusten arvioinnin oikaisua. Laureassa tutkintolautakunnan toiminta on avointa. Jokainen tutkintolautakuntaan tullut oikaisupyyntö käsitellään tutkintolautakunnalle annetun aikarajan sisällä ja jokaiseen oikaisupyyntöön annetaan molemmille osapuolille samansisältöinen perusteltu kirjallinen vastaus.

Miten tutkintolautakunta käsittelee asioita

Oikaisupyyntöä koskeva menettely on kuvattu ammattikorkeakoululaissa (932/2014, § 57) ja Laurean tutkintosäännössä (2021). Sen mukaan arviointiin tai hyväksilukuun tyytymätön opiskelija pyytää ensimmäiseksi oikaisua arvioinnin tehneeltä opettajalta tai päätöksen tehneeltä henkilöltä joko suullisesti tai kirjallisesti. Jos opiskelija on tyytymätön opintosuorituksensa arviointiin keskusteltuaan arvioinnin tehneen opettajan tai päätöksen tehneen henkilön kanssa, hän voi hakea kirjallisesti oikaisupyyntöä Laurean tutkintolautakunnalta 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. (932/2014, § 57).

 Millainen on hyvä oikaisuvaatimus

Hyvän oikaisuvaatimuksen keskeinen piirre on selkeys. Oikaisuvaatimus on korostetun asiakeskeinen tekstilaji, jossa tulee käyttää hyvää asiatyyliä ja välttää tunteellisuuksia ja henkilökohtaisuuksia. Oikaisuvaatimuksen tulee luonnollisesti täyttää muotovaatimukset, mutta lisäksi on eduksi, että muotoilu on rakenteistettu ja asia on esitetty ytimekkäästi. Oikaisuvaatimus on hyvä jakaa selvästi niin sanottuun resiittiosaan, jossa selostetaan ytimekkäästi ja rönsyilyä vältellen asian tausta. Resiittiosassa on hyvä keskittyä esittämään yksinomaan asian tosiseikat – mistä arvioitavasta suorituksesta on kyse, miten se toteutui ja mitä sellaista on tapahtunut, jonka vuoksi arvioinnin koetaan edellyttävän oikaisua.

Seuraavaksi on hyvä esittää vaatimukset selvästi. Vaatimuksia ei tarvitse esittää pitkästi. Olennaisempaa on, että vaatimukset ilmenevät yksiselitteisesti – esimerkiksi tuleeko arvosanaa tai opintopistemäärää muuttaa. Myöskään vaatimusten esittämisessä ei ole syytä sortua rönsyilyyn tai spekulaatioon – tutkintolautakunta ottaa kantaa selviin vaatimuksiin – muutoksenhakijan tulee siis tietää, millaista muutosta hän arviointiin vaatii.

Vasta tämän jälkeen on hyvä esittää varsinaiset perustelut. Perustelut vastaavat kysymykseen miksi – mikä arvioinnissa on mennyt vikaan ja miksi tutkintolautakunnan tulisi päätyä toisenlaiseen tulokseen. Perusteluja kirjattaessa on hyvä tutustua tarkoin opintojakson kuvaukseen, osaamistavoitteisiin ja vaatimuksiin sekä eri suoritustapojen arviointiperusteisiin. Erityisesti perusteluosassa tulee kiinnittää huomiota rakenteisuuteen, koska usein perusteet voivat olla monitekijäiset. Selkeät ja ytimekkäät perustelut ovat yleensä vakuuttavimmat.

Perustelut on syytä esittää mahdollisimman yksilöidysti, esimerkiksi siten, että selvä laskuvirhe arvosanan tai opintopistemäärän määrittämisessä tuodaan esiin, tai kerrotaan, mikäli opintojakson arvioija on pohjannut ratkaisunsa johonkin väärään tietoon. Tässä yhteydessä esitetään yleensä myös näyttö vaatimusten tueksi, esimerkiksi kirjeenvaihto tai laskuesimerkit, mikäli asiassa on kyse sellaisesta epäselvyydestä, jossa on tarpeen esittää todistelua. Mikäli asiassa esitetään aivan vähäisiä määriä enemmän todistelua, on hyvän tavan mukaista luetteloida todisteet ja samalla yksilöidä lyhyesti mitä kullakin todisteella halutaan näyttää toteen.

Oikaisuvaatimuksen oikolukemiseen kannattaa panostaa. Etenkin asiavirheet oikaisuvaatimuksissa ovat kiusallisia ja voivat johtaa pahimmassa tapauksessa jopa vilppiepäilyyn. Huomiota tulee kiinnittää myös oikaisuvaatimuksen liiteaineistoon. Kun asiakirjoista usein on käsillä useita versioita, on syytä olla tarkkana siitä, että liitteeksi päätyvät juuri oikeat asiakirjaversiot – opintosuoritusten osalta siis vain ne, jotka todella ovat olleet arvioinnin pohjana.

Tutkintolautakunnan päätös

Tutkintolautakunnan päätös perustuu lainsääsäädäntöön, opiskelijan oikaisupyyntöön ja siinä annettuihin perusteisiin, arvioinnin tehneen opettajan tai päätöksen tehneen henkilön lausuntoon, mahdollisesti pyydettyyn riippumattomaan lausuntoon sekä tutkintolautakunnan asian käsittelyssä tekemiin omiin havaintoihin.  Nämä muodolliset asiat kuvataan päätöksessä.

Tutkintolautakunta perustelee päätöksensä, kuten hallintolaki (434/2003 § 49 g) edellyttää. Päätöksessä tuodaan esille keskeiset seikat, joiden vuoksi oikaisupyyntö joko hyväksytään tai hylätään. Päätöksen ymmärrettävyyttä on pyritty parantamaan kertomalla aikaisempaa yksityiskohtaisemmin, mitkä konkreettiset, aineelliset havainnot ovat vaikuttaneet päätökseen muodollisten asioiden lisäksi. Näiden perustelujen myötä tutkintolautakunnan tavoitteena on myös lisätä sekä oikaisupyynnön tekijän että ohjaavan opettajan tai päätöksen tehneen henkilön tunnetta päätöksen oikeudenmukaisuudesta.

Päätöksen lopullisuus

Tutkintolautakunta kuuluu korkeakouluautonomian piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että lainsäätäjä on katsonut, ettei tutkintolautakunnan päätöksistä tule olla enää valitusoikeutta tuomioistuimeen. Valituskiellosta säädetään ammattikorkeakoululain (932/2014) 60 §:n 2 momentissa.

Tutkintolautakunta voi poikkeuksellisesti kuitenkin tarvittaessa poistaa päätöksensä ja ratkaista asian uudestaan, jos hallintolain (434/2003) 50 §:n edellytykset täyttyvät. Käytännössä tämä edellyttää, että

  • päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen; päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen;
  • päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe; tai
  • asiaan on tullut uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Käytännössä tällaisia asioita ei ole tullut vireille tutkintolautakunnassa.

Ylimääräisestä muutoksenhausta säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Oikeuskäytäntöä tällaisista tapauksista ei ole lainkaan.

Tilastotietoja tutkintolautakunnan ratkaisuista

Taulukossa 1 on esitetty tutkintolautakunnan tekemät ratkaisut vuosina 2015–2021. Tänä ajanjaksona lähes kaikki oikaisupyynnöt ovat koskeneet alempaa korkeakoulutasoa (AMK).  Suurin osa oikaisupyynnöistä liittyy opinnäytetyön (ONT) arviointiin.

tutkintolautakunnan tekemien päätösten määrä ja kehitys vuosina 2015–2021, taulukon sisältöä on avattu tarkemmin tekstissä.
Taulukko 1: Tutkintolautakunnan ratkaisut vuosina 2015–2021. (Taulukko: tutkintolautakunta)

Vuosina 2015–2021 on tehty yhteensä 36 oikaisupyyntöä, joista kolme liittyy ylemmän ammattikorkeakoulun tutkintoon ja loput 33 ammattikorkeakoulututkintoon. Oikaisupyynnöistä lähes kaikki, 25 kappaletta kohdistuvat arvosanaan ja käsittelevät opinnäytetyön arviointia.

Oikaisupyyntöjen määrä ja tehdyt ratkaisut vuosina 2015–2021 on esitetty kuviossa 1.

tutkintolautakunnan tekemien päätöstyyppien jakauma vuosina 2015–2021, kuvion sisältöä avattu tarkemmin tekstissä.
Kuvio 1: Oikaisupyynnöt ja päätökset vuosina 2015–2021. (Kuvio: tutkintolautakunta)

Tutkintolautakunta on korottanut arvosanaa yhteensä viidessä tapauksessa ja opintopisteitä yhdessä tapauksessa. Vaikka oikaisupyyntö hylättäisiin, voi oikaisupyyntö johtaa muihin toimiin. Tällaiset tapaukset on kirjattu Muu muutos -kohtaan. Oikaisupyyntö voi paljastaa esimerkiksi systemaattisen arviointivirheen, jolloin saatetaan päätyä arvioinnin tarkistukseen jopa koko opintojakson osalta.

Miksi tutkintolautakunta muuttaa harvoin arviointia?

Edellä olevasta taulukosta nähdään, että tutkintolautakunta muuttaa opintosuoritusten arviointia sangen harvoin. Tämä voikin herättää oikeutetun kysymyksen siitä, miksi näin on.  Olemme tunnistaneet muutamia keskeisiä syitä, joista muutoksenhakijan on hyvä olla tietoinen.

Ensinnäkin tutkintolautakunnan toimivalta on rajallinen, kuten edellä on todettu. Se voi tutkia vain opintosuorituksen arvioinnin, ei muita epäkohtia, jotka sinänsä voivat, ja usein vaikuttavatkin suoritukseen. Tällaisten epäkohtien selvittäminen ja korjaaminen kuuluu Laurean muille toimielimille. Vaikka opintojakso olisi esimerkiksi epäonnistunut toteutukseltaan, tutkintolautakunta ei voi puuttua siihen, jos arviointikriteerit ovat selvät ja niitä on sovellettu yhdenmukaisesti. Epäonnistunut toteutus koskee silloin valitettavasti kaikkia opintojaksoon osallistuneita opiskelijoita yhtä lailla.

Toiseksi, itseoikaisumenettely eli käytännössä opettajan kanssa neuvottelu korjaa valtaosan arvioinnissa tapahtuneista virheistä tai erimielisyyksistä. Ehdottomasti suurin osa opintojaksojen arviointia koskevista erimielisyyksistä ratkaistaan siis muilla tavoin kuin tutkintolautakunnassa, tyypillisesti opettajan kanssa keskustelemalla tai korotusmenettelyllä. Näemme tämän hyvänä asiana, sillä se osoittaa suurta joustavuutta niin opiskelijoissa kuin opettajissakin. Menettely heijastaa hyvin nykyaikaista korkeakoulupedagogiikkaa, jossa osaaminen voidaan näyttää monella tavalla ja koko korkeakouluyhteisö tähtää ennen kaikkea hyviin oppimistuloksiin.

Itseoikaisumenettely karsii lautakunnasta huomattavan määrän oikaisutapauksia, koska opettajat tyypillisesti oikaisevat jo itse sellaiset arvioinnit, joissa voidaan osoittaa selvä oikaisuperuste. Tämä jättää lautakunnan tutkittavaksi sen pienen määrän oikaisupyyntöjä, joissa erimielisyyttä ei saada muulla tavoin soviteltua, eli tutkintolautakunnan käsittelemät asiat ovat tässä mielessä aidosti riitaisia ja meriiteiltään vaihtelevan tasoisia.

Kolmanneksi, monet tutkintolautakunnan tutkimat oikaisupyynnöt ovat luonteeltaan sellaisia, että arvioinnin oikaiseminen toivotulla tavalla ei ole mahdollista. Kokemuksemme mukaan muutoksenhakija keskittyy usein liikaa ainoastaan opintosuorituksen arvosanaan tarkastelematta sen muodostumisperusteita. Etenkin opinnäytetöitä koskevissa oikaisuvaatimuksissa näkyy usein se, että lopputuotos voi olla aivan kelvollinen työn tilaajan näkökulmasta, mutta työn muodostumisprosessissa on ollut merkittäviä puutteita. Tällaiset puutteet vaikuttavat arvosanan muodostumiseen, mutta ovat jälkeenpäin vaikeasti korjattavia. Tällaisissa tilanteissa tutkintolautakunta ei yleensä voi muuttaa arviointia, koska se on sidottu samoihin arviointikriteereihin, joita opettajat joutuvat arvioinnissa käyttämään.

Yhteenveto

Tutkintolautakuntaan tullut oikaisupyyntö on aina oikaisua pyytäneen henkilön oma käsitys saadusta arvioinnista. Opettaja on tehnyt yleensä jo useita arviointeja opintojakson tavoitteiden ja arviointikriteereiden perusteella, kun taas oikaisupyynnön kohteena oleva arvosana opiskelijalle ensimmäinen kerta ja näin sen ymmärtäminen voi olla haasteellista. Näkemyserojen ja sekä molempien osapuolten oikeusturvan vuoksi on olemassa viime kädessä puolueeton tutkintolautakunta, joka tehtäväksi jää harkita, onko kyseisessä yksittäisessä arvioinnissa ollut poikkeama. Tutkintolautakunnan rooli kiteytyy oikeusturvan takaamisen lisäksi näin myös korkeakoulun laadunhallintaan.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022092660184

Jaa sivu