Sosiaalinen myynti käsitteenä on jalkautumassa Suomeen ja suomalaiseen myyntikulttuuriin sekä teoriaan. Käsite ei koske ainoastaan business to business-myyntiä (myöhemmin artikkelissa B2B), jota korkeakoulun ja yritysten välinen yhteistyö muun muassa on, vaan kaikkea sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa tuotteen, palvelun tai osaamisen markkinoimista ja myymistä, joka toivottavasti jalkautuu myyntinä viimeistään tarjousvaiheessa.
Leino (2018) avaa monisäikeisen terminologian seuraavasti: ”Social selling on myynnin toimintatapa, jossa digitaalisten ja sosiaalisten kanavien avulla pyritään luomaan lisää myynnillisiä mahdollisuuksia, sekä rakentamaan luottamusta ja syventämään suhdetta asiakkaiden ja potentiaalisten asiakaskandidaattien kanssa myyntiprosessin vaiheiden ohella”. Avoin viestintäkulttuuri sosiaalisen median aikakaudella toimii puskaradion tavoin, niin positiivisesti kuin negatiivisestikin (Kenner & Leino, 2020: 11).
B2B-markkinoista voidaan myös käyttää nimitystä B2ME, sillä B2B-markkinoiden ostoprosessi ja toiminta on lähentynyt loppuasiakasmarkkinoiden, business to customer (myöhemmin B2C), ostokäyttäytymistä. Jopa 83% B2B-markkinoiden päättäjistä kertoi, että henkilökohtainen ja inhimillinen kohtaaminen myyjän kanssa on erittäin tärkeää. Samoin 82% päättäjistä mainitsee, että haluaa samanlaista palvelua, kuin mitä saavat ostaessaan tuotteita kuluttajina B2C-markkinoilla. (Kenner & Leino, 2020: 18)
Leino (2018) muistuttaa, että sosiaalinen myynti ei ole somettamista, vaan 71% ostoprosessista alkaa verkosta, joten verkon tietomäärä on aiheuttanut trendin, jossa elämme aidosti asiakaan aikakaudella. Menestyksekkään myynnin tulisikin olla konsultoimista ja asiakkaalle arvon luomista, mutta proaktiivista. Digitalisaatio ja ostajien verkkokäyttäytymisen muutos ovat aiheuttaneet sen, että jos myyjä ei ole ostajan tarjousprosessin alkuvaiheessa, ei hän ole suurella todennäköisyydellä loppuvaiheessakaan. (Kenner & Leino, 2020)
Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on työelämälähtöinen opetus. Vaasan ammattikorkeakoulussa pääasiassa jokainen opintojakson opettaja myy ja markkinoi itse kursseille tulevat yritystoimeksiannot omien verkostojensa kautta. Korkeakouluopettajan kannalta sosiaalinen myynti tarkoittaa oman osaamisen myymistä, henkilöbrändäystä ja yritysyhteistyöprojektien (ennakko)markkinointia. Opettajan lukuvuoden aikana sosiaaliseen mediaan postaamat tarinat ja kuvat, siis oman työn sisältömarkkinointi, luovat imagoa siitä, mitä oppitunneilla tehdään ja mitä arvoa yritykselleen kehitysprojekteja korkeakoulusta ostava yritys voi saada. Sosiaalisen median postaukset toimivat tuleville asiakkaille stimuluksena, herättävät mielenkiinnon ja avaavat erilaisia tapoja toteuttaa korkeakoulun ja yritysten välisiä kehitysprojekteja ja helpottavat asiakashankintaa tulevaisuudessa.
LinkedIn-verkosto toimii tässä mitä parhaiten. Kanavassa opettajan kannattaa olla aktiivinen lukuvuoden aikana: verkostoitua mahdollisimman monen kanssa, jakaa ja kommentoida muiden sisältöjä ja erityisesti tuottaa omia. Kaikki omia oppitunteja havainnoiva kuvamateriaali valaisee korkeakouluopettajan työtä ulospäin yrityksille, mutta erityisesti yritysyhteistyöprojektien avaaminen ja näistä sosiaaliseen mediaan postaaminen, toimivat sisältömarkkinointikanavina mitä tehokkaimmin. Sosiaalinen media ei luo suoraan kauppaa (Leino 2018), mutta mahdollistaa ostoprosessin nopeankin etenemisen neuvotteluvaiheeseen ja sosiaalinen media toimii erityisesti ostoprosessissa ennakkomarkkinoinnin keinona niin opettajan, työelämäyhteistyöprojektien kuin korkeakoulunkin brändäämisessä. Loppu on sitten opettajasta itsestään kiinni, mitä ja kuinka usein sosiaaliseen mediaan postauksia laittaa ja kuinka ahkerasti omaa verkostoaan rakentaa.
