Digitaalinen yhteiskunta, Vaikuttava korkeakoulu 17.3.2021

Webinaareilla vetovoimaisuutta vanhustyöhön

Teksti | Sanna Soini , Anniina Honkonen

Vanhustyön alhainen vetovoimaisuus on suuri haaste, johon tulee löytää ratkaisuja. Opiskelijat eivät ole kiinnostuneet alasta, josta heillä ei ole kokemusta ja jonka julkisuuskuva on negatiivinen. Vanhustyöhön hakeutumista tai siitä kiinnostumista tukee, jos opiskelija saa kokemuksia vanhustyöstä konkreettisen toiminnan tai teoriatiedon kautta. Laurea-ammattikorkeakoulun järjestämä vanhustyön webinaari mahdollisti opiskelijoille matalan kynnyksen tutustumispaikan vanhustyöhön.

Vanhustyön vetovoimaisuuden on osoitettu useissa tutkimuksissa olevan huono sosiaali- ja terveysalalla niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla tarkasteltuna (mm. Hautala 2008, 25–42; Koskinen, Salminen, Puukka & Leino-Kilpi 2016, 42–56). Kuten olemme jo aikaisemmassa artikkelissamme maininneet (Soini & Honkonen 2020), hoitotyön ja sosiaalialan opiskelijat kokevat vanhustyön vähiten kiinnostavana erikoisalana hoitotyössä ja sosiaalialalla (ks. esim. Honkonen 2019, 9; Koskinen 2016, 15–16). Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa, iäkkäiden pitkäaikaispalveluilla on ajoittain vaikeuksia rekrytoida riittävästi osaavaa henkilökuntaa. Saatavuusongelmien lisäksi henkilöstön nopea vaihtuvuus vaikuttaa sekä asiakkaan saaman hoidon laatuun että palvelujen pitkäjänteiseen kehittämiseen. (Kehusmaa ym. 2018, 1.)

Vanhustyön vetovoimaisuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten työympäristö, työyhteisö, työnkuva, työtehtävät, koulutus sekä yhteiskunta (Honkonen 2019: 16). Iäkkäiden hoitotyöstä ja sen toimintaympäristöistä on usein negatiivinen kuva, vanhustyöstä hankitun työkokemuksen oletetaan vaikuttavan negatiivisesti uraan tai henkilökohtainen kiinnostus työtä kohtaan on vähäistä (Koskinen 2016, 15–16). Hoitoala nähdään työnä, jossa palkkaus on keskimääräistä matalampi, työ on kiireistä sekä henkisesti ja fyysisesti raskasta. (Kehusmaa, Alastalo, Hammar & Luoma 2018, 1). Monesti median vanhustyöstä välittämä kuva on sävyltään negatiivinen ja yksipuolinen (Koskinen, Salminen & Leino-Kilpi 2014, 1–2). Vanhustyössä työskentelevät sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset kuvailevat työtään raskaaksi, kiireiseksi ja kuormittavaksi (Kröger, van Aerschot & Puthenparambil 2018, 32–35), mikä osaltaan tukee alan negatiivista julkisuuskuvaa.

Edellä mainitut asiat vaikuttavat vetovoimaan alentavasti, mikä taas lisää haasteita rekrytointiin. Jotta vanhustyön vetovoimaisuutta voidaan parantaa, täytyy ryhtyä aktiivisesti miettimään erilaisia keinoja alan kiinnostavuuden lisäämiseksi. Opiskelijoiden kohdalla haasteena on, että heidän mielikuvansa vanhustyöstä on negatiivinen ja yksipuolinen, ja se on rakentunut konkreettisen kokemuksen sijaan esimerkiksi median antamiin tietoihin. Tämä johtaa siihen, ettei vanhustyöhön haluta tutustua, opiskelija ei koe kiinnostavana “tuhlata” esimerkiksi kokonaista harjoittelujaksoaan itselle vieraaseen alaan, jolla on negatiivinen julkisuuskuva.

Webinaari vanhustyön nopeana kokeiluna

Viitaten aiempaan artikkeliimme (Soini & Honkonen 2020), tutkimuksissa on selvitetty millä asioilla vanhustyöhön hakeutumista voitaisiin tukea. Eniten vanhustyöhön hakeutumista tuki henkilön kokemus vanhustyöstä tai iäkkäiden ihmisten kanssa toimimisesta sekä oma positiivinen asenne vanhustyötä kohtaan (Koskinen 2016, 16–17). Myös teoriatiedon lisäämisellä ikääntymisestä sekä koulutuksen aikana ja oppimistilanteista saadut positiiviset kokemukset vanhusten kanssa työskentelystä lisäävät alalle hakeutumista (Koskinen ym. 2016, 16).

Idea vanhustyön webinaarien sarjasta lähti liikkeelle sosiaalialan opiskelijoille teetetyn vanhustyön vetovoimaisuutta käsittelevän kyselyn tuloksista. Tehdyn kyselyn mukaan vastaajat arvostavat ikääntyneitä ja vanhustyötä, mutta työskentelyä alalla ei koeta kiinnostavana. Samassa kyselyssä kartoitettiin koulutuksen merkitystä vanhustyöhön suuntautumisessa. Opiskelijat toivovat sosiaalialan koulutukseen lisää vanhustyön opintoja ja kiinnostavia projekteja sekä työelämän monipuolista mukana oloa koulutuksen sisällöissä. Opiskelijoiden mukaan vanhustyötä markkinoidaan liian vähän ja tietoa sosionomin työnkuvasta kaivattiin lisää. (Honkonen 2019, 37–71.)

Kysely oli osa tutkimuksellista kehittämistyötä, jonka lopussa esiteltiin toimenpide-ehdotuksia, joilla vanhustyön näkyvyyttä voitaisiin edistää sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa ja siten lisätä opiskelijoiden tietämystä sekä kiinnostusta vanhustyötä kohtaan. Yhtenä ehdotuksena tuotiin esille vanhustyön webinaarit, jotka tarjoaisivat opiskelijoille mahdollisuuden tutustua alaan ja ikääntyneiden parissa tehtävään työhön niin sanotusti “nopeana kokeiluna”. Webinaarien kautta vanhustyötä voidaan tuoda näkyväksi osaksi Laurea-ammattikorkeakoulun opetusta, kehittää alueen vanhustyön organisaatioiden kanssa tehtävää yhteistyötä sekä tukea vanhustyöhön tutustumista opiskelijoiden keskuudessa. (Honkonen 2019.)

Ensimmäisen vanhustyön webinaarin ideaa lähdettiin kehittelemään syksyllä 2019 Laurea-ammattikorkeakoulun vaihto-opiskelijoiden kurssilla. Kurssin tuntitehtävässä opiskelijat saivat tuoda esille itseään kiinnostavia vanhustyön teemoja ja aiheita, joista haluaisivat kuulla lisää. Näiden ideoiden pohjalta päätettiin toteuttaa webinaari, jonka tarkoituksena oli tuoda esille vanhustyön onnistuneita innovaatioita ja käytäntöjä sekä jakaa vanhustyön moninaisuutta ja osaamista eri toimijoiden näkökulmasta. Happy Golden Days – vanhustyön webinaari sai muotonsa. Webinaari järjestettiin lokakuussa 2020 ja webinaarin ohjelmasta (kuva 1) sekä saadusta palautteesta voit lukea lisää aikaisemmasta artikkelistamme.

kuvituskuva.
Kuva 1. Happy Golden Days –webinaarin 6.10.2020 ohjelma.

Happy Golden Days osana opintojaksoja

Happy Golden Days – vanhustyön webinaari oli paitsi kaikille avoin tapahtuma, myös opiskelijoille suunnattu oppimisen paikka. Webinaari oli osa Laurea-ammattikorkeakoulun sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden pakollisia opintoja. Opiskelijoiden tehtävänä webinaariin osallistumisen lisäksi oli kirjoittaa kahdesta valitsemastaan päivän aiheesta essee. Opiskelijoiden esseiden aiheiksi valikoitui selvästi muita aiheita enemmän Green care, Automiestoiminta sekä sateenkaarisertifiointi, joista voit myös lukea aikaisemmasta artikkelistamme. Aiheet kiinnostivat opiskelijoita, koska ne olivat heille entuudestaan vieraita ja opiskelijat kokivat aiheet tärkeiksi sekä ajankohtaisiksi (kuva 2).

: Ote 1: “Itseäni kiehtoo Green Care –toiminnan ajatus ja se, kuinka helppoa Green Care – menetelmien käyttö oikeastaan on, kun vain viitsii.” Ote 2: “Valitsin Automies-toiminnan, sillä se kuulosti aivan ihanalta idealta. En ollut kuullut mitään aikaisemmin tästä toiminnasta, vaikka todella tärkeä aihe olikin. Niin moni iäkäs kokee yksinäisyyttä ja mikäs sen parempaa kuin istua autossa matkalla sellaisen ihmisen kanssa, joka oikeasti haluaa auttaa.” Ote 3: Tämä oli ehdottomasti mielenkiintoisin aihe vanhustyön seminaarissa. Itse vasta tämän syksyn aikana ja Adult and elderly care –kurssin myötä olen hoksannut sateenkaarisenioreiden olemassaolon. Ei tällaista asiaa ole ymmärtänyt edes ajatella, kun ns. “ennakko-oletukset” ovat porautuneet itseenikin niin syvälle ikäihmisten kohdalla, mikä on aivan typerää.”
Kuva 2. Otteita opiskelijoiden kirjoittamista esseistä (Soini 2021).

Webinaariin osallistui lisäksi Laurea-ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelijaryhmä, lähihoitajaopiskelijaryhmä Vantaan ammattiopisto Variasta ja vanhustyön YAMK-opiskelijaryhmä Metropolia Ammattikorkeakoulusta (yhteensä noin 80 opiskelijaa). Webinaaria tai sen tallennetta ovat hyödyntäneet opetuksessaan myös muutamat muut sosiaali- ja terveysalan oppilaitokset ympäri Suomea.

Myös muilla kuin webinaariin integroitujen opintojaksojen opiskelijoilla oli mahdollisuus osallistua webinaariin ja suorittaa halutessaan täydentäviin opintoihinsa opintopisteitä. Mukaan ilmoittautuneiden Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden tehtävänä oli ennen webinaaria kirjoittaa lyhyt pohdinta siitä, mitä odotuksia heillä on webinaarin sisältöjä kohtaan ja webinaarin jälkeen pohtia miten heidän odotuksensa toteutuivat. Opiskelijoiden kirjoituksia lukiessa oli kiinnostavaa havaita, että iso osa opiskelijoista ei ollut koskaan työskennellyt vanhustyön parissa. Opiskelijat olivat hyvin positiivisesti yllättyneitä siitä, että vanhustyö voi olla mielenkiintoista ja se voidaan nähdä positiivisessa valossa (kuva 3). Osa mainitsi myös miettineensä webinaarin jälkeen vaihtavansa tulevaisuudessa suuntautumistaan vanhustyöhön, mikä tukee tutkimusten tuloksia siitä, että vanhustyöhön tutustumalla voidaan lisätä alan vetovoimaa.

Ote 1: “Mainitsin jo ennakkotehtävässä pienen epäluuloisuuteni digitaalisia palveluita ja teknologiaratkaisuja kohtaan, mutta seminaarissa “käänsin kelkkani” lopullisesti.” Ote 2: “Niin kuin ennakkotehtävässä kirjoitin, niin olen viimeisen 20 vuoden aikana suuntautunut työkentälläni lapsiin sekä nuoriin ja erityisesti syrjäytymisvaarassa oleviin lapsiin. Nyt kun kuuntelin seminaarin lämpöistä ja empaattista tunnelmaa arvokkaasta vanhuuden mahdollistamisesta, huomasin pohtivani sosiaalityön segmentin vaihtamista iäkkäisiin ihmisiin ja heidän auttamiseensa.” Ote 3: “Tämän päivän esitykset toivat positiivista näkökulmaa iäkkäiden hyvinvoinnin edistämiseen, mihin on syytä panostaa huoltosuhteen kasvaessa sekä iäkkäiden palveluiden kehittämisen osalta.”
Kuva 3. Otteita opiskelijoiden kirjoittamista tehtävistä (Soini 2021).

Webinaarit tuuppaamassa opiskelijoita vanhustyön maailmaan

“Minun odotukseni webinaaria kohtaan oli vähän laimeat, koska olen enemmän kiinnostunut nuorison kanssa tehdystä työstä, mutta päivä yllätti minut iloisesti. Oli tosi monipuolista ja mahtava tutustua uusiin juttuihin.”

Edellisen sitaatin kirjoitti eräs webinaariin osallistunut opiskelija palautteessaan. Palaute kuvastaa hyvin sitä, miten vanhustyöhön tutustumalla saadaan aikaan ajattelun muutosta. Vaikka kyseessä oli vain yhden päivän mittainen webinaari, voi sekin olla silmiä avaava ja kiinnostusta herättelevä kokemus. Kuten opiskelijan kommentista voidaan huomata, alun perin “pakollisena pahana” pidetty osallistuminen voikin muuttaa ajatuksia ja herätellä miettimään asioita uudesta näkökulmasta.

Webinaarit ja seminaarit tarjoavat helpon ja nopean tavan tutustua vanhustyöhön ja sen monipuolisiin työmahdollisuuksiin. Esimerkiksi kolmannen sektorin tekemän työn näkyväksi tekeminen on tärkeää, sillä se jää helposti esimerkiksi hoitotyön maailmassa näkymättömiin. Toisaalta webinaarit mahdollistavat myös eri koulutusalojen yhdistämisen ja yhteistyön mahdollisuuksien laajentamisen entistä monialaisemmaksi.

Webinaarien teemat voivat vaihdella laajemmasta katsauksesta vanhustyön nykytilanteesta rajatumpaan aihepiiriin ollen silti monelle alalle kiinnostava. Esimerkiksi nyt pidetty Happy Golden Days -webinaari toi esille vanhustyön onnistuneita innovaatioita ja keväällä 2021 järjestetään kulttuuriseen vanhustyöhön keskittyvä webinaari, jossa näkökulmana on erilaisten luovien alojen ja kulttuurisen toiminnan näkyvyys ja työmenetelmät ikääntyneiden parissa.

Tulevaisuudessa täytyy miettiä, miten pystytään entistä paremmin tavoittamaan ne opiskelijat, jotka hyötyvät tällaisten webinaarien annista ja innostamisen voimasta. Yksi ratkaisu on näiden webinaarien juurruttaminen osaksi korkeakoulun toimintaa, koska kokemuksen mukaan webinaarien avulla tapahtuva opiskelijoiden hellävarainen “tuuppaus” tukee tutkimusnäytöstä (esim. Koskinen 2016, 16–17) noussutta ajatusta pienten asioiden merkityksestä vanhustyön vetovoimaisuuden kannalta. Myös webinaarista saatu palaute tukee ajatusta webinaarien vaikutuksesta ja myös siitä, että erityisesti opiskelijoiden keskuudessa on tarvetta tällaiselle matalan kynnyksen tutustumiselle.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103177631
henkilökuva.
Sanna Soini
sanna.soini(at)laurea.fi
lehtori
henkilökuva.
Anniina Honkonen
anniina.honkonen(at)laurea.fi
projektityöntekijä

vanhustyö vetovoima webinaari

Lisää samanlaisia uutisia

Jaa sivu