Liikuntakaveri lisää erityistä tukea tarvitsevan nuoren aktiivisuutta

Teksti | Katja Aarnio , Heidi Jokinen

Erityistä tukea tarvitseva nuori hyötyy usein liikuntaharrastusta aloittaessa kaverista tai avustajasta, joka auttaa nuorta löytämään uusia liikuntalajeja ja on tämän tukena (Verneri, 2017). Avustajan tai kaverin merkitys erityisnuoren liikuntaharrastuksen edistymisessä tai aloituksessa on nostettu esiin useammassa tutkimuksissa (Ahonen & Pajulahti, 2017; Bult, Verschuren, Jongmans, Lindeman & Ketelaar, 2011; Eriksson, Armila & Rannikko, 2018; Skantz, 2017).

Tässä artikkelissa lehtori Heidi Jokinen taustoittaa erityistä tukea tarvitsevien nuorten liikunta-aktiivisuuteen liittyvää kirjallisuutta ja itse perehdyn erityistä tukea tarvitsevan nuoren liikuntakaverina toimimiseen ja siihen liittyviin kokemuksiin. Taustalla on omakohtainen kokemus Laurea-ammattikorkeakoulun organisoiman Nappi-hankkeen liikuntakaverina toimimisesta osana sairaanhoitajaopintojani Laurea-ammattikorkeakoulussa.

Tausta

Erityistä tukea tarvitsevien nuorten fyysinen aktiivisuus on vähäisempää kuin vammattomilla ikätovereilla (Barnes, Howie, McDermott & Mann, 2013; Blick, Saad, Goreczny, Roman & Sorensen, 2015; Ng, Rintala & Asunta, 2019; Skantz, 2017; Shields & Synnot, 2016). Erityisnuorista alle neljännes kertoi LIITU-tutkimuksessa liikkuvansa liikuntasuositusten mukaan (Ng ym., 2019) ja alle neljännes toimintakyvyltään rajoittuneista liikkuu suositellun vähimmäismäärän 60 minuuttia päivässä (Hakanen, Myllyniemi ja Salasuo, 2019). Tämä on huolestuttavaa, sillä nuorten fyysisellä aktiivisuudella on yhteys aikuisiän fyysiseen aktiivisuuteen (Telama, Yang, Viikari, Välimäki, Wanne & Raitakari, 2005) ja liikuntatottumusten pohja rakennetaan jo lapsuudessa (Ojanen, 2020).

Merkittävimmät syyt liikkumattomuudelle ovat kuljetuspalveluiden puuttuminen tai itsenäisen kulkemisen haasteet harrastuspaikalle, sekä avustajan, harrastuskaverin, mukavan harrastusporukan tai yleensä soveltuvan ryhmän puuttuminen (Ginis ym., 2016; Skantz, 2017). Tyypillisiä esteitä liikunta-aktiivisuudelle ovat lisäksi ryhmässä toimimisen haasteet (Bult ym. 2011) ja muiden kielteinen asenne vammaisuutta kohtaan (Shields & Synnot, 2016).

Kaikilla nuorilla, myös erityistä tukea tarvitsevilla, on kuitenkin oikeus monipuoliseen ja omaan tasoon soveltuvaan liikuntaharrastukseen. Toimintaa voidaan räätälöidä ja soveltaa erityistä tukea tarvitsevan nuoren omien mahdollisuuksien sekä mielenkiinnon mukaan. Liikuntaharrastuksia löytyy myös ilmaiseksi, joten harrastamisen ei tarvitse olla kallista. Erityistä tukea tarvitsevat nuoret toivovatkin lisää liikuntamahdollisuuksia, sillä harrastaminen painottuu usein itsenäisesti kodin piirissä toimimiseen tai hyötyliikuntaan ja soveltavan liikunnan toiminnassa on runsaasti kuntakohtaisia eroja (Verneri, 2017; Eriksson ym., 2018.)

Soveltavan liikunnan lähtökohta on sairaudesta tai vammasta johtuva harrastamisen erikoistarve tai -tuki. Soveltavassa liikunnassa voidaan käyttää teknisiä apuvälineitä, kasvatuksellisia tai vaikka sääntömuunnoksia. (Pietilä & Tolonen, 2012.) Suomessa on yli miljoona erityisliikunnan tai soveltavan liikunnan piiriin kuuluvaa henkilöä (Verneri, 2019), joilla on vamman, sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi vaikeuksia harrastaa riittävästi liikuntaa tai käyttää tavallisia liikuntapalveluja (Pietilä & Tolonen, 2012.)

Erityistä tukea tarvitsevien nuorten liikunnassa pidetään ikätovereiden mukaisesti tärkeänä monipuolisuuttaa eri lajien välillä (Terve koululainen, 2020) sekä säännöllistä tunnista puoleentoista tunnin päivittäistä liikkumista (UKK-instituutti 2020; Koski, Matarma, Pedisic, Kokko, Lane, Hartmann, Geidne, Hämäläinen, Nykänen, Rakovac, Livson, 2017).

Liikunnan suunnittelussa tärkeää tunnistaa erityisnuoren vahvuudet, mutta myös tarpeet, ettei nuoren liikuntatavoitteita ylimitoiteta epärealistisesti (Verneri, 2019). Tukea tarvitsevien nuorten liikuntaan pätevät usein samat liikunnallisen harjoittelun lait kuin vertaisillaan, mutta harjoitusvaste kannattaa olla sovellettu jokaisen toimintakyvyn mukaan (Teiska ym. 2008).

Kaverin ja liikunnan hyödyt erityistä tukea tarvitsevalle nuorelle

Erityistä tukea tarvitsevan nuoren liikunta-aktiivisuuteen positiivisesti vaikuttaviksi tekijöiksi on nostettu kiinnostavan lajin ja sen sopivuuden lisäksi kavereiden läsnäolo (Eriksson ym., 2018). Liikuntaharrastuksen yhteydessä koetut ystävyyssuhteet ovat erityistä tukea tarvitseville nuorille yhtä tärkeitä kuin muut liikuntaharrastuksen ilot ja hyödyt (Frilander & Salonen 2013; Teiska ym., 2008), kuten kunnon kohentuminen ja hyvä olo (Eriksson ym., 2018). Liikunnan tuoman ilon ja nautinnon on todettu edistävän erityisnuorten liikunnan harrastamista (Ginis, Latimer-Cheung & Rimmer, 2016).

Läpi elämän jatkuvalla liikunta-aktiivisuudella on lukuisia positiivisia vaikutuksia ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen niin masennusta kuin veren rasva-arvoja, ylipainoa, tyypin 2 diabetesta ja osteoporoosia ehkäisemällä. Lasten ja nuorten säännöllinen liikunta on tärkeää myös hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon, lihasvoiman sekä notkeuden kehittymiseksi. (Teiska ym., 2008; Verneri, 2019). Autisminkirjon häiriöissä liikunnan on huomattu vähentävän käytöshäiriöitä, kuten itsetuhoista käytöstä sekä aggressiivisuutta ja auttaa keskittymään paremmin. (Verneri, 2019.)

Joukkueurheilun ja seuratoiminnan on nähty olevan merkityksellistä hyvinvoinnin kannalta, sillä se edistää erityistä tukea tarvitsevien nuorten terveyttä motoristen ja hermostollisten sekä muiden taitojen kehittymisen (Terve koululainen, 2020) lisäksi psyykkistä terveyttä, kuten onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita ja itsetuntoa sekä sosiaalisia suhteita edistämällä (Koski ym., 2017). Joukkueurheilussa avustajan läsnäolo mahdollistaa erityistä tukea tarvitsevan nuoren tuntemaan itsensä aktiiviseksi toimijaksi liikuntaryhmässään (Teiska ym., 2008).

Kaverin merkitys harrastuksen aloittamisessa korostuu, sillä tämän läsnäolo antaa erityisnuorelle ennen kaikkea tukea, mutta myös tietoa sopivista liikuntamahdollisuuksista ja -harrastuksista (Skantz, 2017).

Motivaation löytäminen on uusien taitojen oppimisen, kuten liikuntalajin, lähtökohtana. Kun liikunta on osa arkea, se on usein vaivattomin ja tehokkain tapa liikunnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Näin uudet taidot pysyvät ja säilyvät mahdollisesti rutiinien joukossa. Toistojen riittävyys on tärkeää. (Verneri 2019.)

Liikuntakaverina toimiminen

kuvituskuva.
Pakkaskelin koiralenkillä (kuvaaja: Stig Lindström)

Liikuntakaverina toimiminen on ollut todella mieluinen opiskelutapa. Sain parikseni hyvin urheilullisen ja reippaan erityistä tukea tarvitsevan nuoren naisen, jolla ei ole merkittäviä fyysisiä rajoitteita. Itse entisenä vaikeasti kehitys- ja liikuntavammaisen pojan äitinä ja omaishoitajana tiedän, kuinka hankalaa voi olla löytää tai kuinka kiven alla ovat luotettavat, turvalliset, hyvät ja motivoituneet henkilöt, jonka kanssa oma lapsi voisi tehdä turvallisesti harrastetoimintaa. Joskus sopivan henkilön löytyminen voi viedä vuosia.

Yhteistyömme lähti toimimaan hyvin alusta alkaen, myös vanhempien kanssa. Vanhempien tapaaminen ja heidän luottamuksensa saaminen oli tärkeää, sillä tiedostin, että vanhempien huoli nuoresta jatkuvaa ja heidän on hyvä tietää kenen kanssa lapsi viettää aikaa, vaikka nuori ei enää asukaan kotona.

Teimme erityistä tukea tarvitsevan nuoren kanssa sopimuksen, että olemme vastavuoroisia. Minä annan hänelle jotain uutta ja hän vuorostaan minulle jotain uutta. Olen toiminut liikuntakaverina pian kaksi lukukautta ja mukaan mahtuu monenlaista tekemistä ja hyvin erilaisia kokemuksia. Olemme lenkkeilleet useasti pururadalla, milloin kahdestaan ja milloin koiran kanssa, käyneet Helsingissä lätkämatsissa, keilaamassa sekä paristi Jujutsussa. Lisäksi olemme kokeilleet miekkailua, frisbeegolfia, geokätköilyä, hiihtoa, avantouintia sekä valokuvanneet ja ihmetelleet luonnon ihmeitä. Kävimme myös Nappi-hankkeen järjestämässä liikuntalajikokeilussa ja sieltä saimmekin monta uutta ideaa. Nuori puolestaan vei minut omiin jalkapalloharjoituksiinsa ja opetti minulle uintitekniikkaa uimahallissa.

Luonnossa liikkuessamme teimme havaintoja kyykäärmeestä ja kärpässienistä. Tieto niiden myrkyllisyydestä oli nuorelle uutta. Keskustelimme luonnossa liikkuessamme usein erilaisista puista ja marjoista sekä erilaisista eläimistä. Tapaamisemme ovat olleet hyvin sosiaalisia ja kuulumisia on vaihdettu puolin ja olemme käyneet läpi ajankohtaiset aiheet. Olen ollut hyvin motivoitunut liikuntakaverina olemiseen alusta saakka ja joka kerta täysillä läsnä tapaamisissa. Meistä on tullut tämän projektin myötä ystäviä keskenämme.

Erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret ovat minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeitä ja teen kaikkeni, jotta he saavat onnistumisen kokemuksia, joukkoon kuulumisen tunteita, hyvää vuorovaikutusta ihmisten kanssa ja edes pientä motivaation kipinää liikkumiseen tulevaisuudessa. Meidät on otettu joka paikassa erittäin hyvin vastaan ja Lohjan kamppailukeskuksen vetämässä Jujutsussa sekä Kenjutsussa ohjaaja piti meille omat sovelletun liikunnan harjoitukset.

Minulle liikuntakaverina toimiminen ja Nappi-hanke on tuonut hyvää mieltä, uuden ystävän, mahdollisuuden liikkua ja tehdä erilaisia asioita hyvässä seurassa. Valitettavasti koronaepidemia on nyt vaikuttanut toiminnan jatkamiseen, ainakin väliaikaisesti. Tärkeimpänä itselleni on ollut kokemus siitä, että olen pystynyt tekemään jotain hyvää erityistä tukea tarvitsevan nuoren hyväksi ja hän on aina ollut innokas lähtemään toimintoihin mukaan. Eli Nappisuoritus!

Kokemukset liikuntakaveri-toiminnasta

Liikuntakaveri-toiminnan päättymisen jälkeen nuori kertoi kokemuksistaan liikkumisesta kaverin kanssa. Kysymyksiä oli yhdeksän ja haastattelu toteutettiin puhelimitse. Nuori kertoi, että uusien lajien kokeilu oli hyödyllistä ja tuntui ihan hyvältä. Mieluisimmat lajit olivat geokätköily ja taistelulajit (jujutsu ja kenjutsu). Nuori ei osannut kertoa syitä miksi piti niistä eniten. Liikuntakaveri-toiminta oli lisännyt entisestään liikunta-aktiivisuutta, joten liikuntakaveri-toiminta oli ollut hyödyllistä. Erityistä tukea tarvitsevan nuoren mukaan liikuntakaveri voi olla aikuinen tai nuori, mutta mielellään ennestään liikunnallinen. Lisäksi hän suosittelee toimintaa muille nuorille ja aikuisille sekä kavereilleen. Nuoren mielestä keskustelut liikunnan yhteydessä on ollut mieluisaa. Hän oli myös tyytyväinen, että toimintamme oli molemminpuolista sekä vastavuoroista ja, että hän pääsi myös näyttämään itselleen jo todella vahvoja lajeja.

Lähteet:

  • Ahonen, T. & Pajulahti, S. 2017. Erityislasten liikuntaharrastuksiin osallistumiseen vaikuttavia tekijöitä Helsingissä. Metropolia ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.
  • Barnes, T. L., Howie, E. K., McDermott, S. & Mann, J. R. 2013. Physical activity in a large sample of adults with intellectual disabilities. Journal of Physical Activity & Health 10 (7), 1048–1056.
  • Blick, R.N., Saad, A.E., Goreczny, A.J., Roman, K. & Sorensen, C.H.2015. Effects of declared levels of physical activity on quality of life of individuals with intellectual disabilities. Research in Developmental Disabilities 37, 223–229.
  • Bult, M.K., Verschuren, O., Jongmans, M.J., Lindeman, E. & Ketelaar, M. 2011. What influences participation in leisure activities of children and youth with physical disabilities? A systematic review. Research in Developmental Disabilities 32, 1521–1529.
  • Eriksson, S., Armila, P. & Rannikko, A. 2018. Vammaiset nuoret ja liikunta. LIKES-tutkimuskeskus. https://www.likes.fi/wp-content/uploads/2020/03/2815-Vammaiset_nuoret_ja_liikunta-nettiin.pdf
  • Frilander, J. & Salonen, H. 2013. REPO-extremepäivä erityisnuoren toiminnan mahdollistajana. Opinnäytetyö. Saimaan amk. Viitattu 11.4.2020. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/59014/frilander_salonen.pdf?sequence=1
  • Ginis, K. A. M., Ma, J. K., Latimer-Cheung, A. E., Rimmer, J. H. 2016. A systematic review of review articles addressing factors related to physical activity participation among children and adults with physical disabilities. Health Psychology Review 10 (4), 478–494.
  • Hakanen, T., Myllyniemi S. & Salasuo M. 2019b.Takuulla liikuntaa. Teoksessa T. Hakanen, S. Myllyniemi & M. Salasuo (toim.). Takuulla liikuntaa. Kyselytutkimus toimintarajoitteisten lasten ja nuorten liikunnan harrastamisesta ja vapaa-ajasta. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja nro 62, 5–44.
  • Koski, P., Matarma, T., Pedisic, Z., Kokko, S., Lane, A., Hartmann, H., Geidne, S., Hämäläinen, T., Nykänen, U., Rakovac, M., Livson, M.2017. Sports Club for Health (SCforH) – updated guidelines for health-enhancing sports activities in a club setting. Finnish Olympic Committee. Viitattu 27.8.2020. https://www.scforh.info/content/uploads/2017/03/scfh2017_verkko.pdf.
  • Liikuntalaki, 2015. Viitattu 26.8.2020. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150390.
  • Mielenterveyskylä, 2020. Luonnon vaikutus hyvinvointiin. Viitattu 10.4.2020. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/tietoa_luonnon_hyvinvointivaikutuksista/Pages/luonnon_vaikutus_hyvinvointiin.aspx#sosiaalinen_hyvinvointi
  • Ng, K., Rintala, P. & Asunta, P. 2019. Toimintarajoitteiden yhteydet liikuntakäyttäytymiseen. Teoksessa S. Kokko & L. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, 109–115.
  • Ojanen, R. 2020. Kouluikäisen terveyden polku. Opetushallitus. Viitattu 22.9.2020. https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/kouluikaisten-terveyden-polku/liike-tarkea
  • Pietilä, P. & Tolonen, L. 2012. Erityislapsen liikunnan tukeminen. Opinnäytetyö. HAMK. Viitattu 10.4.2020. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/46692/Pietila_Paivi_ja_Tolonen_Laura.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  • Shields, N. & Synnot, A. 2016. Perceived barriers and facilitators to participation in physical activity for children with disability: a qualitative study. BMC Pediatrics 16 (1), 1.
  • Skantz, H. 2017. Valtti-ohjelma lisäsi erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta ja liikunnan harrastamista. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteellinen tiedekunta. Fysioterapian pro gradu -tutkielma.
  • Teiska, M., Rintala, P., Salminen, J., Huttunen, H., Jokitalo-Trebs, M., Durchman, K., Tero, S., Mattila-Rautiainen, S., Huovinen, P. & Suhonen, M. 2008. Liikuntaliikkujille – soveltaen sopivaksi. Suomen CP-liitto ry. Forssan kirjapaino.
  • Telama, R., Yang, X., Viikari, J., Välimäki, I., Wanne, O. & Raitakari, O. 2005. Physical activity from childhood to adulthood: a 21-year tracking study. American Journal of Preventive Medicine 28 (3), 267–273.
  • Terve koululainen 2020. Viitattu 26.8.2020. https://www.tervekoululainen.fi/ylakoulu/fyysinen-aktiivisuus/
  • UKK-instutuutti 2020. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden suositukset. Viitattu 26.8.2020. https://www.ukkinstituutti.fi/liikkumisensuositus/lasten-ja-nuorten-liikkumisen-suositukset
  • Verneri 2019. Arki ja palvelut. Liikunta. Viitattu 9.4.2020. https://verneri.net/yleis/liikunta
  • Verneri 2017. Arki ja palvelut. Vapaa-aika. Viitattu 9.4.2020. https://verneri.net/yleis/vapaa-aika
URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020092876106

Jaa sivu