A comparison of nitrogen and carbon reserves in acid sulphate and non acid sulphate soils in western Finland
Paasonen-Kivekäs, Maija; Yli-Halla, Markku (2005)
Paasonen-Kivekäs, Maija
Yli-Halla, Markku
Julkaisusarja
Agricultural and Food Science
Volyymi
14
Numero
1
Sivut
57-69
MTT Agrifood Research Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
2005
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311387
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311387
Tiivistelmä
Tavanomaisten viljelymaiden hiilestä ja typestä valtaosa on sitoutuneena muokkauskerroksen orgaaniseen ainekseen. Happamissa sulfaattimaissa on melko runsaasti orgaanista ainesta myös muokkauskerroksen alapuolella. Tehokkaasti kuivatetuissa maissa näistä varoista voi mineraloitua melkoisesti typpeä maan toistuvan kuivumisen ja kostumisen seurauksena. Tässä tutkimuksessa verrattiin Lapualla sijaitsevan happaman sulfaattimaan ja vieressä sijainneen lajitekoostumukseltaan samanlaisen tavanomaisen maan hiili- ja typpivarojen määrää ja mineraalitypen (ammonium- ja nitraattityppi) esiintymistä. Molemmilla pelloilla oli viljelty pitkään perunaa, ja satojen typen otto oli poikkeuksetta runsaampaa kuin typpilannoitus. Maaprofiilit tutkittiin kerroksittain 240 cm:n syvyyteen saakka. Sulfaattimaalla 20 240 cm:n välisissä maakerroksissa oli 292 tonnia hiiltä ja 25 tonnia typpeä hehtaaria kohti, kun tavanomaisessa maassa vastaavalla syvyydellä oli hiiltä 152 tonnia ja typpeä 11 tonnia hehtaaria kohti. Syksyllä sulfaattimaassa oli mineraalityppeä 435 kg/ha ja tavanomaisessa maassa 137 kg/ha. Typen arveltiin mineraloituneen pääasiassa maan orgaanisesta aineksesta. Valtaosa sulfaattimaan mineraalitypestä oli ammoniummuodossa, kun taas tavanomaisessa maassa vapautunut typpi oli nitrifioitunut nitraattitypeksi. Ammoniumtypen runsauden sulfaattimaassa arvellaan olevan seurausta ainakin maan suuremmasta vesipitoisuudesta ja heikommasta ilmanvaihdosta, alhaisemmasta pH:sta ja runsaammasta liukoisten metallien pitoisuudesta. Tutkimuksen päätulos oli havainto siitä, että etenkin sulfaattimaan syvemmissä kerroksissa, ja myös tavanomaisella maalla, voi esiintyä suuria mineraalityppimääriä, jotka voivat kuormittaa pinta- ja pohjavesiä tai haihtua kaasumaisina typpiyhdisteinä. Nämä mineraalitypen varat ovat tähän asti jääneet huomaamatta, koska maanäytteet typpimäärityksiä varten otetaan yleensä korkeintaan metrin syvyyteen saakka.