Arviomuistio lähestymiskiellon valvonnan tehostamiseksi
Piispa, Minna; Hyppönen, Laura (2019-03-21)
Lataukset:
Piispa, Minna
Hyppönen, Laura
Oikeusministeriö
21.03.2019
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2019:4This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-738-0Tiivistelmä
Tämän muistion tarkoituksena on arvioida lähestymiskiellon sähköisen valvonnan tarvetta ja käyttöönoton edellytyksiä sekä muita vaihtoehtoisia keinoja lähestymiskiellon valvonnan tehostamiseksi. Lähestymiskiellon määrääminen on yksi keino ehkäistä toistuvaa lähisuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa. Lähestymiskielto voidaan määrätä myös tilanteissa, missä julkisuuden henkilö tai viranomainen tarvitsee suojaa. Tässä muistiossa keskitytään lähisuhteissa tapahtuvan väkivallan uhrien suojaamiseen lähestymiskiellolla.
Ruotsissa ja Norjassa on ollut käytössä joitakin vuosia lähestymiskiellon sähköinen valvonta. Muistiossa tarkastellaan Ruotsin ja Norjan lainsäädäntöä ja lähestymiskiellon sähköisen valvonnan käyttökokemuksia. Erityisesti muistiossa on tarkasteltu laitteiden teknistä käytettävyyttä, suunnittelu- ja käyttöönottovaiheineen kustannuksia sekä viranomaisvalvonnan järjestämistä.
Muistiossa on tarkasteltu myös muita vaihtoehtoisia keinoja, joilla voidaan parantaa läheisväkivaltaa kohdanneen uhrin turvallisuutta. Näitä on esimerkiksi moniammatillinen riskinarvioinnin menetelmä MARAK, joka toimii Suomessa 35:llä paikkakunnalla. Uhrin turvallisuutta ja lähestymiskiellon antamaa suojaa voidaan parantaa tehostamalla ja laajentamalla väkivallan tekijöiden ohjaamista palveluiden piiriin. Myös paikkakuntakohtaisia menettelymalleja on ollut käytössä turvalaitteiden myöntämisestä väkivallan uhrille.
Ruotsissa ja Norjassa on ollut käytössä joitakin vuosia lähestymiskiellon sähköinen valvonta. Muistiossa tarkastellaan Ruotsin ja Norjan lainsäädäntöä ja lähestymiskiellon sähköisen valvonnan käyttökokemuksia. Erityisesti muistiossa on tarkasteltu laitteiden teknistä käytettävyyttä, suunnittelu- ja käyttöönottovaiheineen kustannuksia sekä viranomaisvalvonnan järjestämistä.
Muistiossa on tarkasteltu myös muita vaihtoehtoisia keinoja, joilla voidaan parantaa läheisväkivaltaa kohdanneen uhrin turvallisuutta. Näitä on esimerkiksi moniammatillinen riskinarvioinnin menetelmä MARAK, joka toimii Suomessa 35:llä paikkakunnalla. Uhrin turvallisuutta ja lähestymiskiellon antamaa suojaa voidaan parantaa tehostamalla ja laajentamalla väkivallan tekijöiden ohjaamista palveluiden piiriin. Myös paikkakuntakohtaisia menettelymalleja on ollut käytössä turvalaitteiden myöntämisestä väkivallan uhrille.