Lapsibarometri 2018 : Lasten kokemustiedon keräämisen metodologisia kysymyksiä
Toimittaja:
Tuukkanen, Terhi
Lapsiasiavaltuutetun toimisto
21.11.2018
Julkaisusarja:
Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2018:4Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-726-7Tiivistelmä
Lapsibarometrissa 2018 tarkastellaan lasten kokemustiedon keräämisen metodologiaa. Tutkimuksessa vertailtiin kasvokkain ja puhelimitse kuusivuotiailta lapsilta kerättyä haastatteluaineistoa. Tavoitteena oli selvittää, miten kasvokkaiset ja puhelinhaastattelut toimivat kuusivuotiaiden lasten kokemustiedon keräämisessä. Aineistonkeruu toteutettiin osana
Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimusta ja haastattelujen teemana oli siksi lasten vapaa-aika ja liikunta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 150 lasta. Heistä 100 haastateltiin puhelimitse ja 50 kasvokkain. Tutkimus osoitti, että kasvokkain ja puhelimitse toteutetuissa haastatteluissa on eroja sekä vastaajien taustatekijöiden että vastausten laadun osalta. Puhelinhaastatteluiden etuna voidaan tämän tutkimuksen perusteella pitää sitä, että vastaajajoukko ei ole yhtä valikoitunut kuin se on kasvokkaisissa haastatteluissa. Laadullisesti kasvotusten ja puhelimitse tutkimukseen osallistuneiden lasten vastaukset erosivat siten, että kasvokkain lapset juttelivat huomattavasti runsassanaisemmin kuin puhelimitse. Tutkimuksen metodologisena johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkimuksessa kokeiltuja haastattelumenetelmiä ei voida laittaa paremmuusjärjestykseen, vaan molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Lapsibarometri haastaa tutkijoita ja tutkimusyhteisöjä keskustelemaan enemmän lapsia koskevan tutkimuksen metodiikasta.
Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimusta ja haastattelujen teemana oli siksi lasten vapaa-aika ja liikunta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 150 lasta. Heistä 100 haastateltiin puhelimitse ja 50 kasvokkain. Tutkimus osoitti, että kasvokkain ja puhelimitse toteutetuissa haastatteluissa on eroja sekä vastaajien taustatekijöiden että vastausten laadun osalta. Puhelinhaastatteluiden etuna voidaan tämän tutkimuksen perusteella pitää sitä, että vastaajajoukko ei ole yhtä valikoitunut kuin se on kasvokkaisissa haastatteluissa. Laadullisesti kasvotusten ja puhelimitse tutkimukseen osallistuneiden lasten vastaukset erosivat siten, että kasvokkain lapset juttelivat huomattavasti runsassanaisemmin kuin puhelimitse. Tutkimuksen metodologisena johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkimuksessa kokeiltuja haastattelumenetelmiä ei voida laittaa paremmuusjärjestykseen, vaan molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Lapsibarometri haastaa tutkijoita ja tutkimusyhteisöjä keskustelemaan enemmän lapsia koskevan tutkimuksen metodiikasta.
Kuvaus
Sammandrag på svenska; Abstract in English