Musiikkikritiikin käyttö pedagogisena ja didaktisena metodina yläkoulussa ja lukiossa
LAAKSO, JAAKKO (2013)
LAAKSO, JAAKKO
2013
Etnomusikologia - Ethnomusicology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23928
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23928
Tiivistelmä
Suomalaisen musiikkikritiikin tutkimus on fragmentoitunut eri tieteenaloille ja lukuisiin lähestymiskulmiin. Varhaisen tutkimuksen kiinnostus kohdistui taidemusiikkiin ja 1990-luvulta alkaen enenevässä määrin myös populaarimusiikin kritiikkiin. Pro gradu -tutkielmani keskeisiä tutkimusongelmia ovat miten musiikkikritiikki soveltuu yläkoulun ja lukion opetusaiheeksi ja kouluopetuksen oppimateriaaliksi. Musiikkikritiikkiä ei ole aiemmin tutkittu tästä näkökulmasta Suomessa.
Musiikkikritiikin käytöstä didaktisena keinona ei ole kirjallista lähdetietoa. Tässä tutkimuksessa keskeisen lähdemateriaalin muodostavat aiempi musiikkikritiikkiä käsittelevä tutkimus- ja muu kirjallisuus, peruskoulun ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelmien perusteet sekä Etelä-Pohjanmaan yläkouluissa ja lukioissa työskenteleville musiikinopettajille tehty kyselytutkimus.
Tutkimusaiheessani kohtaa kolme abstraktiota: musiikkikritiikki, taideilmaisu ja pedagogiikka. Sekä taide, kritiikki että opetus ovat "tekijöidensä näköisiä", monitulkintaisia työ- ja tutkimusaloja. Tämän vuoksi tutkimustulosten empiirinen todentaminen on ongelmallista. Tarkastelen tutkimusongelmaa nk. deduktiivis-hypoteettisen metodin avulla. Hypoteesini kritiikin käytöstä opetusvälineenä nousevat musiikinopettajan työssä saaduista käytännön kokemuksista. Yhdistelen kirjallisuuden ja kyselytutkimuksen tulosten pohjalta tekemiäni havaintoja ja teen niistä päätelmiä.
Tutkimukseni tuloksista käy ilmi, että vain harva opettaja on käyttänyt kritiikkien systemaattista tarkastelua, analyysia tai läpikäyntiä opetusmetodina tunneillaan. Sen sijaan suurin osa opettajista kirjoituttaa oppilaillaan ja opiskelijoillaan musiikkikritiikkejä. Kritiikin tuottamisen voidaan katsoa palvelevan musiikinopetuksen praksiaalista kasvatusnäkemystä, joka korostaa oppilaslähtöistä, tekemiseen painottuvaa oppimistapaa. Eteläpohjalaiset musiikinopettajat arvioivat musiikkikritiikin käytön sopivan varsin hyvin musiikinopetuksen välineeksi. Kyselytutkimukseeni vastanneet opettajat ovat yksimielisiä siitä, että opetussuunnitelman perusteet mahdollistavat kritiikin käytön pedagogisena välineenä.
Musiikkikritiikin avulla voidaan palvella koulu- ja lukio-opetuksen tavoitteita: kritiikkiä tuottamalla ja tarkastelemalla oppilaat ja opiskelijat oppivat perustelutaitoja sekä tiedon luotettavuuden arviointia. Tiedonvälitys on nopeutunut ja muuttunut dramaattisesti Internetin kehityksen myötä. Myös koulu- ja lukio-opetus on muutoksessa: ylioppilaskoe on muuttumassa digitaaliseksi ja tablettitietokoneet tekevät tuloaan luokkahuonekäyttöön. Muuttuvassa maailmassa tarvitaan uusia ratkaisuja myös yksittäisten aineiden opetukseen. Musiikkikritiikin käyttö musiikinopetuksen osana vastaa yhdeltä osin tähän kehitystarpeeseen. Jatkossa tarvitaan edelleen lisää tutkimusta uusista opetusvälineistä ja -ratkaisuista.
Asiasanat: Musiikkikritiikki, musiikkikasvatus, praksialismi
Musiikkikritiikin käytöstä didaktisena keinona ei ole kirjallista lähdetietoa. Tässä tutkimuksessa keskeisen lähdemateriaalin muodostavat aiempi musiikkikritiikkiä käsittelevä tutkimus- ja muu kirjallisuus, peruskoulun ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelmien perusteet sekä Etelä-Pohjanmaan yläkouluissa ja lukioissa työskenteleville musiikinopettajille tehty kyselytutkimus.
Tutkimusaiheessani kohtaa kolme abstraktiota: musiikkikritiikki, taideilmaisu ja pedagogiikka. Sekä taide, kritiikki että opetus ovat "tekijöidensä näköisiä", monitulkintaisia työ- ja tutkimusaloja. Tämän vuoksi tutkimustulosten empiirinen todentaminen on ongelmallista. Tarkastelen tutkimusongelmaa nk. deduktiivis-hypoteettisen metodin avulla. Hypoteesini kritiikin käytöstä opetusvälineenä nousevat musiikinopettajan työssä saaduista käytännön kokemuksista. Yhdistelen kirjallisuuden ja kyselytutkimuksen tulosten pohjalta tekemiäni havaintoja ja teen niistä päätelmiä.
Tutkimukseni tuloksista käy ilmi, että vain harva opettaja on käyttänyt kritiikkien systemaattista tarkastelua, analyysia tai läpikäyntiä opetusmetodina tunneillaan. Sen sijaan suurin osa opettajista kirjoituttaa oppilaillaan ja opiskelijoillaan musiikkikritiikkejä. Kritiikin tuottamisen voidaan katsoa palvelevan musiikinopetuksen praksiaalista kasvatusnäkemystä, joka korostaa oppilaslähtöistä, tekemiseen painottuvaa oppimistapaa. Eteläpohjalaiset musiikinopettajat arvioivat musiikkikritiikin käytön sopivan varsin hyvin musiikinopetuksen välineeksi. Kyselytutkimukseeni vastanneet opettajat ovat yksimielisiä siitä, että opetussuunnitelman perusteet mahdollistavat kritiikin käytön pedagogisena välineenä.
Musiikkikritiikin avulla voidaan palvella koulu- ja lukio-opetuksen tavoitteita: kritiikkiä tuottamalla ja tarkastelemalla oppilaat ja opiskelijat oppivat perustelutaitoja sekä tiedon luotettavuuden arviointia. Tiedonvälitys on nopeutunut ja muuttunut dramaattisesti Internetin kehityksen myötä. Myös koulu- ja lukio-opetus on muutoksessa: ylioppilaskoe on muuttumassa digitaaliseksi ja tablettitietokoneet tekevät tuloaan luokkahuonekäyttöön. Muuttuvassa maailmassa tarvitaan uusia ratkaisuja myös yksittäisten aineiden opetukseen. Musiikkikritiikin käyttö musiikinopetuksen osana vastaa yhdeltä osin tähän kehitystarpeeseen. Jatkossa tarvitaan edelleen lisää tutkimusta uusista opetusvälineistä ja -ratkaisuista.
Asiasanat: Musiikkikritiikki, musiikkikasvatus, praksialismi