"A Small Voice for the Earth" - A Romantic and Green Reading of Doris Lessing's Shikasta
SILTAOJA, RIIKKA (2012)
SILTAOJA, RIIKKA
2012
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23287
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23287
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen Doris Lessingin science fiction-romaania Shikasta (1979) ekokriittisestä näkökulmasta. Pyrin myös osoittamaan sen yhteyden romanttisen luontokirjallisuuden ja pastoraalin perinteeseen. Doris Lessing on tullut tunnetuksi erityisesti vasemmistolaisena kirjailijana, mutta hän on myös tunnettu siitä, miten vaikea hänen töitään on kategorioida. Väitän tutkielmassani, että Shikastassa on havaittavissa paitsi Lessingin pettymys kommunismiin ja puoluepolitiikkaan, myös selkeä filosofinen siirtymä ’punaisesta vihreään’.
Ensin tarkastelen Shikastan sosialistisia piirteitä pohjautuen Terry Eagletonin etiikkaan teoksessa After Theory (2003), erityisesti suhteessa hänen käsitykseensä objektiivisuudesta ja Aristoteelisesta hyveestä, jotka ovat hänen moraalikäsityksensä perustana. Esitän, että Shikastan esittämä yhteiskuntamalli sekä moraalikäsitys ovat ideologialtaan utopistisen sosialistisia. Ne pohjautuvat erityisesti kollektiiviselle rakkaudelle, sekä ajatukselle itsensä kehittämisestä yksilönä, yksilön moraalivelvollisuudesta sekä vastuusta.
Seuraavassa osassa perustelen lyhyesti Shikastan luennan romanttisena tekstinä. Lessingiä ei ole juuri koskaan pidetty romanttisena kirjailijana, mutta mielestäni Shikastan romanttiset piirteet ovat varsin huomattavia. Esittelen lyhyesti ja päällisin puolin Shikastan romanttisia piirteitä pohjana myöhemmälle analyysille.
Tästä jatkan Shikastan vihreään luentaan, jonka aluksi esittelen lyhyesti ekokritiikin tieteenalana, sekä käyn lyhyesti läpi ekokritiikin yleisiä relevantteja piirteitä. Ekokriittinen luentani pohjautuu pitkälti brittiläisen ekokriitikon Jonathan Baten teokseen Romantic ecology (1991), jossa hän argumentoi William Wordsworthin olleen radikaalin runoilijan sijaan ensisijaisesti poliittisesti vihreä. Bate pyrkii uudelleen arvioimaan Wordsworthin runoutta tämän näkökulman kautta. Tulkintani Shikastasta noudattelee pitkälti Baten viitoittamaa tietä, ja pyrin osoittamaan, että Shikastassa on, huolimatta sen selkeistä sosialistisista piirteistä, selkeä poliittinen siirtymä ’punaisesta vihreään.’
Romanttisen ekologian näkemyksen mukaan Wordsworthin tavoite oli opettaa lukijaansa elämään harmoniassa ympäristönsä kanssa. Kyseessä ei siis ole eskapistinen pako arjesta, kuten usein mielletään. Väitänkin, että Lessingillä ja Wordsworthilla on tekstissään sama tavoite: korostaa luonnon ja ihmiskunnan symbioottista suhdetta, sekä saada lukijansa näkemään itsensä uudella tavalla, osana ympäröivää luontoa. Tässä suhteessa molemmat ovat sekä romanttisia, että ekokriittisiä. Wordsworthista poiketen Lessingin lähestymistapa luontoon on kuitenkin hyvin antroposentrinen.
Asiasanat: ekokritiikki, romantiikka, Terry Eagleton, sosialistinen etiikka, Jonathan Bate, romanttinen ekologia
Ensin tarkastelen Shikastan sosialistisia piirteitä pohjautuen Terry Eagletonin etiikkaan teoksessa After Theory (2003), erityisesti suhteessa hänen käsitykseensä objektiivisuudesta ja Aristoteelisesta hyveestä, jotka ovat hänen moraalikäsityksensä perustana. Esitän, että Shikastan esittämä yhteiskuntamalli sekä moraalikäsitys ovat ideologialtaan utopistisen sosialistisia. Ne pohjautuvat erityisesti kollektiiviselle rakkaudelle, sekä ajatukselle itsensä kehittämisestä yksilönä, yksilön moraalivelvollisuudesta sekä vastuusta.
Seuraavassa osassa perustelen lyhyesti Shikastan luennan romanttisena tekstinä. Lessingiä ei ole juuri koskaan pidetty romanttisena kirjailijana, mutta mielestäni Shikastan romanttiset piirteet ovat varsin huomattavia. Esittelen lyhyesti ja päällisin puolin Shikastan romanttisia piirteitä pohjana myöhemmälle analyysille.
Tästä jatkan Shikastan vihreään luentaan, jonka aluksi esittelen lyhyesti ekokritiikin tieteenalana, sekä käyn lyhyesti läpi ekokritiikin yleisiä relevantteja piirteitä. Ekokriittinen luentani pohjautuu pitkälti brittiläisen ekokriitikon Jonathan Baten teokseen Romantic ecology (1991), jossa hän argumentoi William Wordsworthin olleen radikaalin runoilijan sijaan ensisijaisesti poliittisesti vihreä. Bate pyrkii uudelleen arvioimaan Wordsworthin runoutta tämän näkökulman kautta. Tulkintani Shikastasta noudattelee pitkälti Baten viitoittamaa tietä, ja pyrin osoittamaan, että Shikastassa on, huolimatta sen selkeistä sosialistisista piirteistä, selkeä poliittinen siirtymä ’punaisesta vihreään.’
Romanttisen ekologian näkemyksen mukaan Wordsworthin tavoite oli opettaa lukijaansa elämään harmoniassa ympäristönsä kanssa. Kyseessä ei siis ole eskapistinen pako arjesta, kuten usein mielletään. Väitänkin, että Lessingillä ja Wordsworthilla on tekstissään sama tavoite: korostaa luonnon ja ihmiskunnan symbioottista suhdetta, sekä saada lukijansa näkemään itsensä uudella tavalla, osana ympäröivää luontoa. Tässä suhteessa molemmat ovat sekä romanttisia, että ekokriittisiä. Wordsworthista poiketen Lessingin lähestymistapa luontoon on kuitenkin hyvin antroposentrinen.
Asiasanat: ekokritiikki, romantiikka, Terry Eagleton, sosialistinen etiikka, Jonathan Bate, romanttinen ekologia