Kaksi kuvaa Kiinasta. Tutkimus Helsingin Sanomien lehtijuttujen ja Suomen Kiinan suurlähetystön verkkosivujen välittämästä Kiina-kuvasta
BRANDER, JANICA (2012)
BRANDER, JANICA
2012
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23083
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23083
Tiivistelmä
Tutkielman tavoite on selvittää, millaisena Kiina ja kiinalaiset esitetään kahdessa aineistossa, joista toinen on suomalaisten journalistien, toinen kiinalaisten tiedottajien tuottamaa. Tutkielmassa tarkastellaan kahden eri kulttuurin sekä erilaisten periaatteiden ja ihanteiden tuottamaa tekstiaineistoa. Aineiston toinen osa koostuu Helsingin Sanomien Kiina-aiheisista jutuista, toinen osa taas Suomen Kiinan suurlähetystön verkkosivuilla olleista teksteistä. Lehtiaineisto koostuu 68 artikkelista ja verkkoaineisto 53 tiedotteesta. Lehtijutut on julkaistu joulukuussa 2009, ja verkkoaineisto oli suurlähetystön sivuilla joulukuussa 2009.
Työssä perehdytään suomalaista journalismia ja kiinalaista tiedotusta ohjaaviin arvoihin. Selvitän, noudattavatko Helsingin Sanomien toimittajat Kiina-uutisoinnissaan journalismin ihanteita, joita ovat vapaus, riippumattomuus, tasapuolisuus ja kriittisyys. Toisaalta tutkin, onko suurlähetystön verkkotiedotteissa merkkejä markkinoinnista, pr-työstä tai propagandasta. Myös käytetty metodi on kaksiosainen. Analyysi koostuu kvantitatiivisesta ja kvalitatiivisesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa molemmat aineistot luokitellaan samoilla perusteilla. Luokitteluperusteita ovat tekstien kirjoittajat ja aiheet, teksteistä löytyvät sävyt ja asenteet, kiinalaisten toiminnallisuus ja roolit, Kiinan suhde muuhun maailman sekä Kiinan sisäinen tilanne. Analyysin kvalitatiivisessa vaiheessa aineistoihin syvennytään diskurssianalyysin keinoin.
Tutkielma osoittaa, että Helsingin Sanomien toimittajat kirjoittavat Kiinasta monipuolisesti ja pyrkivät kriittisyyteen. Juttujen taustoitus on kuitenkin puutteellista. Toimittajat toistelevat jutuissaan usein samoja mielikuvia ja metaforia Kiinasta selvittämättä käsitystensä todenperäisyyttä.Kiinalaiset esitetään usein yksilöimättömänä joukkona, ja ääneen pääsevät lähinnä virkamiehet. Suurlähetystön teksteissä oleva propaganda on usein kätketty runsaaseen, näennäisen objektiiviseen tekstimassaan. Tyypillinen propagandan keino on lukijan huomion kääntäminen toisaalle ja länsimaisen median syyttely.
Tulokset osoittavat, että suomalaisessa ulkomaanuutisoinnissa on runsaasti kehitettävää. Toimitustyön kiireisyys ja tulostavoitteet lisäävät juttujen puutteellista taustoitusta ja väärien mielikuvien leviämistä. Tutkimus vahvistaa oletuksen kiinalaisen propagandan laajuudesta ja maan keskushallinnon voimakkaasta vaikutuksesta suurlähetystöjen toimintaan. Kiinaa koskevaa suomalaista mediatutkimusta tarvitaan lisää, koska Kiina on Suomelle tärkeä kauppakumppani ja merkittävä maailmanpoliittinen toimija.
Asiasanat:Kiina, journalismin ihanteet, markkinointiviestintä, propaganda, Kiina-uutisointi, ulkomaanuutisointi
Työssä perehdytään suomalaista journalismia ja kiinalaista tiedotusta ohjaaviin arvoihin. Selvitän, noudattavatko Helsingin Sanomien toimittajat Kiina-uutisoinnissaan journalismin ihanteita, joita ovat vapaus, riippumattomuus, tasapuolisuus ja kriittisyys. Toisaalta tutkin, onko suurlähetystön verkkotiedotteissa merkkejä markkinoinnista, pr-työstä tai propagandasta. Myös käytetty metodi on kaksiosainen. Analyysi koostuu kvantitatiivisesta ja kvalitatiivisesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa molemmat aineistot luokitellaan samoilla perusteilla. Luokitteluperusteita ovat tekstien kirjoittajat ja aiheet, teksteistä löytyvät sävyt ja asenteet, kiinalaisten toiminnallisuus ja roolit, Kiinan suhde muuhun maailman sekä Kiinan sisäinen tilanne. Analyysin kvalitatiivisessa vaiheessa aineistoihin syvennytään diskurssianalyysin keinoin.
Tutkielma osoittaa, että Helsingin Sanomien toimittajat kirjoittavat Kiinasta monipuolisesti ja pyrkivät kriittisyyteen. Juttujen taustoitus on kuitenkin puutteellista. Toimittajat toistelevat jutuissaan usein samoja mielikuvia ja metaforia Kiinasta selvittämättä käsitystensä todenperäisyyttä.Kiinalaiset esitetään usein yksilöimättömänä joukkona, ja ääneen pääsevät lähinnä virkamiehet. Suurlähetystön teksteissä oleva propaganda on usein kätketty runsaaseen, näennäisen objektiiviseen tekstimassaan. Tyypillinen propagandan keino on lukijan huomion kääntäminen toisaalle ja länsimaisen median syyttely.
Tulokset osoittavat, että suomalaisessa ulkomaanuutisoinnissa on runsaasti kehitettävää. Toimitustyön kiireisyys ja tulostavoitteet lisäävät juttujen puutteellista taustoitusta ja väärien mielikuvien leviämistä. Tutkimus vahvistaa oletuksen kiinalaisen propagandan laajuudesta ja maan keskushallinnon voimakkaasta vaikutuksesta suurlähetystöjen toimintaan. Kiinaa koskevaa suomalaista mediatutkimusta tarvitaan lisää, koska Kiina on Suomelle tärkeä kauppakumppani ja merkittävä maailmanpoliittinen toimija.
Asiasanat:Kiina, journalismin ihanteet, markkinointiviestintä, propaganda, Kiina-uutisointi, ulkomaanuutisointi