"In the name of security" - Yitzhak Rabinin ja Menachem Beginin turvallisuusdiskurssit 1974-1983
OJALA, HANNA (2012)
OJALA, HANNA
2012
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-11-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23054
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23054
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee israelilaista turvallisuutta. Tarkastelen tutkielmassani kahden pääministerin, Yitzhak Rabinin ja Menachem Beginin turvallisuusdiskursseja. Analyysini kohdistuu pääministereiden luomiin sosiaalisiin konstruktioihin turvallisuudesta. Tarkastelen heidän käyttämiään diskursseja, täten niitä verrattain eheitä merkityssuhteiden kokonaisuuksia, jotka rakentavat todellisuutta tietyllä tavalla. Metodisena pohjana käytän retoriikan tutkimusta sekä sosiaalista konstruktionismia. Retoriikan tutkimuksessa tutkimukseni teoreettinen pohja on Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriassa. Tarkastelen pääministereiden käyttämää retoriikkaa laajemmasta näkökulmasta kuin pelkästä retoriikan tutkimuksesta, jonka vuoksi teoreettisena viitekehyksenä toimii myös diskurssianalyysi sekä sosiaalinen konstruktionismi.
Tarkastelen Yitzhak Rabinin ja Menachem Beginin turvallisuusdiskurssin kokonaiskuvaa ulkopoliittisten lähteiden kautta. Lähdeaineistonani toimii Israelin ulkoministeriön julkaisemat kokoamateokset ulkopoliittisista dokumenteista (Israel’s Foreign Relations – Selected Documents). Lähdeaineistoni koostuu pääministerin ulko- ja turvallisuuspoliittiikkaa käsittelevistä puheista, erilaisista julkilausumista sekä haastetteluista. Analysoimalla näitä lähteitä retorisin keinoin on mahdollista saavuttaa kattava käsitys israelilaisesta turvallisuusdiskurssista. Israelilaisessa yhteiskunnassa vallitsi murros 1970-luvun lopulla, joka johti maata itsenäistymisestä asti hallinneen työväenpuolueen väistymiseen oikeistohallituksen noustessa valtaan vuonna 1977. Aikarajaukseni muodostaa mielenkiintoisen lähtökohdan tutkimukselle, sillä keskeisenä tutkimustehtävänäni on täten myös selvittää, erosiko työväentaustaisen Yitzhak Rabinin turvallisuusdiskurssi oikeistolaisen Menachem Beginin vastaavasta.
Israelilaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa keskeisimpiä teemoja on turvallisuus ja sen vahvistaminen. Politiikassa vaikuttaa voimakas turvallisuusdoktriini ja sen puhuntamuoto turvallisuusdiskurssi. Turvallisuusdoktriini on ollut määräävä tekijä israelilaisen yhteiskunnan rakentumisessa, turvattomuus ja turvallisuuden korostaminen ovat sisäänrakennettuja israelilaiseen poliittiseen kulttuuriin. Turvattomuuden taustalla vaikuttaa juutalaisten kollektiivinen muisti sekä kansallinen narratiivi, joiden mukaan juutalaiset ovat olleet uhattuina aina. Narratiivin mukaan juutalaiset pystyisivät saavuttamaan turvallisuuden palaamalla Israeliin. Valtion historia on kuitenkin sotien jaksottama; turvallisuutta ei saavutettu juutalaisen Israelin valtion perustamisella, Israel on ’arabimeren reunalla’. Taustalla narratiivissa vaikuttaa sionismi, kollektiivinen muisti puolestaan rakentuu vahvasti holokaustin muiston päälle. Israel kokee olevansa yksin Israel-vastaisessa maailmassa. Tarkastelen pääministereiden turvallisuuden representaatioita myös tätä kontekstia vasten.
Tutkielmani rakentuu temaattisesti neljän eri osa-alueen varaan. Tarkastelen kummankin pääministerin turvallisuusdiskurssia suhteessa Yhdysvaltoihin, arabeihin, maa-alueeseen geopoliittisena kokonaisuutena sekä kansainväliseen yhteisöön. Temaattinen jaotteluni perustuu Israelin entisen apulaispuolustusministeri Yisrael Talin esitykseen Israelin turvallisuusdoktriinista. Yhdysvallat olen nostanut tarkasteluun Talin esityksen ulkopuolelta. Israelin ja Yhdysvaltojen välillä on kansainvälispoliittisesti erityislaatuinen suhde ja Yhdysvalloilla on merkittävä rooli Israelin turvallisuudessa. Tämän vuoksi on perusteltua tarkastella myös Yhdysvaltoja osana israelilaista turvallisuusdiskurssia. Suhde Yhdysvaltoihin näyttäytyy molempien pääministereiden turvallisuusdiskursseissa molemmin puolisena suhteena. Samalla korostuu Israelin valtion itsenäisyys suhteessa ulkopuolisiin tekijöihin. Kansallisen narratiivin mukaan arabit ovat muodostaneet Israelille ensisijaisen turvallisuusuhan. Tätä aspektia korostaa Rabin turvallisuusdiskurssissaan. Begin puolestaan solmi rauhansopimuksen Egyptin kanssa vuonna 1979, jonka vuoksi hänen turvallisuusdiskurssiaan ei palvellut arabien demonisoiminen. Beginin turvallisuusuhkana puolestaan näyttäytyi PLO. Suhtautuminen maa-alueisiin on Rabinilla strategista, kun Begin puolestaan nostaa keskiöön ideologiset lähtökohdat. Kansainvälinen yhteisö esittäytyy molempien pääministereiden turvallisuusdiskursseissa epäluotettavana: Rabin perustelee tätä näkemystä muun maailman arabimyönteisyydellä kun puolestaan Begin nostaa esiin holokaustin. Pääministereistä Rabin esitti turvallisuusdiskurssinsa lähtökohtaisesti strategiselta kannalta, ja olen nimennyt tämän strategiseksi turvallisuusdiskurssiksi. Beginin turvallisuusdiskurssi pohjasi puolestaan voimakkaasti holokaustiin sekä ideologisiin lähtökohtiin: tätä turvallisuusdiskurssia kutsun pelon turvallisuusdiskurssina.
Strategisen turvallisuusdiskurssin korvasi vuonna 1977 pelon turvallisuusdiskurssi, joka on säilynyt ideologisena taustatekijänä Israelissa aina 2010-luvulle saakka. Turvallisuusdiskurssi vaikuttaa edelleen voimakkaana israelilaisessa yhteiskunnassa. Näiden turvallisuusdiskurssien kehityksen hahmottaminen mahdollistaa syvällisemmän ymmärryksen Lähi-idän nykyisestä tilanteesta.
Asiasanat:Israel, turvallisuus, retoriikka, Yitzhak Rabin, Menachem Begin
Tarkastelen Yitzhak Rabinin ja Menachem Beginin turvallisuusdiskurssin kokonaiskuvaa ulkopoliittisten lähteiden kautta. Lähdeaineistonani toimii Israelin ulkoministeriön julkaisemat kokoamateokset ulkopoliittisista dokumenteista (Israel’s Foreign Relations – Selected Documents). Lähdeaineistoni koostuu pääministerin ulko- ja turvallisuuspoliittiikkaa käsittelevistä puheista, erilaisista julkilausumista sekä haastetteluista. Analysoimalla näitä lähteitä retorisin keinoin on mahdollista saavuttaa kattava käsitys israelilaisesta turvallisuusdiskurssista. Israelilaisessa yhteiskunnassa vallitsi murros 1970-luvun lopulla, joka johti maata itsenäistymisestä asti hallinneen työväenpuolueen väistymiseen oikeistohallituksen noustessa valtaan vuonna 1977. Aikarajaukseni muodostaa mielenkiintoisen lähtökohdan tutkimukselle, sillä keskeisenä tutkimustehtävänäni on täten myös selvittää, erosiko työväentaustaisen Yitzhak Rabinin turvallisuusdiskurssi oikeistolaisen Menachem Beginin vastaavasta.
Israelilaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa keskeisimpiä teemoja on turvallisuus ja sen vahvistaminen. Politiikassa vaikuttaa voimakas turvallisuusdoktriini ja sen puhuntamuoto turvallisuusdiskurssi. Turvallisuusdoktriini on ollut määräävä tekijä israelilaisen yhteiskunnan rakentumisessa, turvattomuus ja turvallisuuden korostaminen ovat sisäänrakennettuja israelilaiseen poliittiseen kulttuuriin. Turvattomuuden taustalla vaikuttaa juutalaisten kollektiivinen muisti sekä kansallinen narratiivi, joiden mukaan juutalaiset ovat olleet uhattuina aina. Narratiivin mukaan juutalaiset pystyisivät saavuttamaan turvallisuuden palaamalla Israeliin. Valtion historia on kuitenkin sotien jaksottama; turvallisuutta ei saavutettu juutalaisen Israelin valtion perustamisella, Israel on ’arabimeren reunalla’. Taustalla narratiivissa vaikuttaa sionismi, kollektiivinen muisti puolestaan rakentuu vahvasti holokaustin muiston päälle. Israel kokee olevansa yksin Israel-vastaisessa maailmassa. Tarkastelen pääministereiden turvallisuuden representaatioita myös tätä kontekstia vasten.
Tutkielmani rakentuu temaattisesti neljän eri osa-alueen varaan. Tarkastelen kummankin pääministerin turvallisuusdiskurssia suhteessa Yhdysvaltoihin, arabeihin, maa-alueeseen geopoliittisena kokonaisuutena sekä kansainväliseen yhteisöön. Temaattinen jaotteluni perustuu Israelin entisen apulaispuolustusministeri Yisrael Talin esitykseen Israelin turvallisuusdoktriinista. Yhdysvallat olen nostanut tarkasteluun Talin esityksen ulkopuolelta. Israelin ja Yhdysvaltojen välillä on kansainvälispoliittisesti erityislaatuinen suhde ja Yhdysvalloilla on merkittävä rooli Israelin turvallisuudessa. Tämän vuoksi on perusteltua tarkastella myös Yhdysvaltoja osana israelilaista turvallisuusdiskurssia. Suhde Yhdysvaltoihin näyttäytyy molempien pääministereiden turvallisuusdiskursseissa molemmin puolisena suhteena. Samalla korostuu Israelin valtion itsenäisyys suhteessa ulkopuolisiin tekijöihin. Kansallisen narratiivin mukaan arabit ovat muodostaneet Israelille ensisijaisen turvallisuusuhan. Tätä aspektia korostaa Rabin turvallisuusdiskurssissaan. Begin puolestaan solmi rauhansopimuksen Egyptin kanssa vuonna 1979, jonka vuoksi hänen turvallisuusdiskurssiaan ei palvellut arabien demonisoiminen. Beginin turvallisuusuhkana puolestaan näyttäytyi PLO. Suhtautuminen maa-alueisiin on Rabinilla strategista, kun Begin puolestaan nostaa keskiöön ideologiset lähtökohdat. Kansainvälinen yhteisö esittäytyy molempien pääministereiden turvallisuusdiskursseissa epäluotettavana: Rabin perustelee tätä näkemystä muun maailman arabimyönteisyydellä kun puolestaan Begin nostaa esiin holokaustin. Pääministereistä Rabin esitti turvallisuusdiskurssinsa lähtökohtaisesti strategiselta kannalta, ja olen nimennyt tämän strategiseksi turvallisuusdiskurssiksi. Beginin turvallisuusdiskurssi pohjasi puolestaan voimakkaasti holokaustiin sekä ideologisiin lähtökohtiin: tätä turvallisuusdiskurssia kutsun pelon turvallisuusdiskurssina.
Strategisen turvallisuusdiskurssin korvasi vuonna 1977 pelon turvallisuusdiskurssi, joka on säilynyt ideologisena taustatekijänä Israelissa aina 2010-luvulle saakka. Turvallisuusdiskurssi vaikuttaa edelleen voimakkaana israelilaisessa yhteiskunnassa. Näiden turvallisuusdiskurssien kehityksen hahmottaminen mahdollistaa syvällisemmän ymmärryksen Lähi-idän nykyisestä tilanteesta.
Asiasanat:Israel, turvallisuus, retoriikka, Yitzhak Rabin, Menachem Begin