PÄIHDE- JA MIELENTERVEYSSTRATEGIAN OHJAUSVAIKUTUKSET - ONKO NIITÄ?
KOMMINAHO, ALPO (2012)
KOMMINAHO, ALPO
2012
Sosiaalityö, Pori - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22542
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22542
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, miten strategia-ajattelu käytännössä toimii päihde- ja mielenterveystyössä. Yleisenä tutkimustehtävänä oli selvittää, ohjaako kunnan päihde- ja mielenterveysstrategia käytännön työtä. Tarkennettuna tutkimustehtävänä oli empiirisen aineiston avulla kuvata, 1) miten paikallisia strategioita toteutetaan, 2) tarkastella, millaisia eroja on paikallisissa strategioissa suhteessa valtakunnalliseen strategiaan sekä 3) edellisten pohjalta pohtia yleisemmin kunnallisen päihde- ja mielenterveysstrategian ohjaavuutta koskevia rakenteellisia haasteita.
Päihde- ja mielenterveystyöhön on valmistunut vuonna 2009 Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma, Mieli-suunnitelma. Sen mukaan kaikkiin kuntiin tulisi valmistella mielenterveys- ja päihdestrategia. Tätä toimeenpanoa tuetaan muun muassa Kaste-ohjelman rahoittamalla kehittämistyöllä, jota tutkimusalueella toteuttaa LÄNSI 2012 -hanke.
Tutkimus suoritettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja analyysissa käytettiin sisällönanalyysia. Tapauskuntina olivat Rauma, Porin sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alue ja Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymä. Empiirisenä pääaineistona käytettiin asiantuntijoiden teemahaastatteluja ja niiden rinnalla kuntien päihde- ja mielenterveysstrategioita sekä niihin liittyviä dokumentteja. Tausta-aineistona ja tulkinnan peilinä käytettiin Mieli-suunnitelmaa ja sen toimeenpanoon liittyviä dokumentteja.
Kaikissa tapauskunnissa strategioiden painopisteenä on ehkäisevä työ, mikä on myös Mieli-suunnitelman pääviesti. Strategiat ovat rakenteeltaan ja kattavuudeltaan erilaisia. Strategioiden toimeenpanon painopisteet ovat yhteisen hanketyön vuoksi keskenään samanlaisia. Strategiat ja niiden toimeenpano eivät ole ristiriidassa Mieli-suunnitelman kanssa.
Tutkimustulosten mukaan strategiat ohjaavat tapauskunnissa käytännön toimintaa. Ohjausvaikutus on melko väljää, koska strategiat ovat laajoja ja niistä puuttuvat tarkat toimeenpanoaikataulut. Toisena tutkimustuloksena todetaan, että hankkeet tukevat erittäin vahvasti strategian toimeenpanoa. Hankkeiden kautta toteutuu myös kansallisen Mieli-suunnitelman ohjausvaikutus. Kolmantena tutkimustuloksena todetaan, että sosiaali- ja terveystoimen keski- ja lähijohto on tärkeä tekijä strategian toimeenpanon onnistumisessa.
Tutkimuksen mukaan strategian ohjaavuuteen liittyviä rakenteellisia haasteita on useita. Ne ovat myös tapauskuntia erottavia piirteitä: strategian seurantaryhmä, arviointi ja kytkeminen talousarvioon sekä johdon tuki, sisäinen ja ulkoinen yhteistyö ja palvelurakenne. Kustakin tapauskunnasta löytyi yksi muista erottuva strategiatyötä tukeva piirre: Porissa psykososiaalinen yksikkö, Raumalla strategian kytkeminen talousarvioon ja Pohjois-Satakunnassa strategian arvioiminen seurantaryhmässä.
Asiasanat: päihde- ja mielenterveystyö, strategia, päihde- ja mielenterveysstrategia
Päihde- ja mielenterveystyöhön on valmistunut vuonna 2009 Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma, Mieli-suunnitelma. Sen mukaan kaikkiin kuntiin tulisi valmistella mielenterveys- ja päihdestrategia. Tätä toimeenpanoa tuetaan muun muassa Kaste-ohjelman rahoittamalla kehittämistyöllä, jota tutkimusalueella toteuttaa LÄNSI 2012 -hanke.
Tutkimus suoritettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja analyysissa käytettiin sisällönanalyysia. Tapauskuntina olivat Rauma, Porin sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alue ja Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymä. Empiirisenä pääaineistona käytettiin asiantuntijoiden teemahaastatteluja ja niiden rinnalla kuntien päihde- ja mielenterveysstrategioita sekä niihin liittyviä dokumentteja. Tausta-aineistona ja tulkinnan peilinä käytettiin Mieli-suunnitelmaa ja sen toimeenpanoon liittyviä dokumentteja.
Kaikissa tapauskunnissa strategioiden painopisteenä on ehkäisevä työ, mikä on myös Mieli-suunnitelman pääviesti. Strategiat ovat rakenteeltaan ja kattavuudeltaan erilaisia. Strategioiden toimeenpanon painopisteet ovat yhteisen hanketyön vuoksi keskenään samanlaisia. Strategiat ja niiden toimeenpano eivät ole ristiriidassa Mieli-suunnitelman kanssa.
Tutkimustulosten mukaan strategiat ohjaavat tapauskunnissa käytännön toimintaa. Ohjausvaikutus on melko väljää, koska strategiat ovat laajoja ja niistä puuttuvat tarkat toimeenpanoaikataulut. Toisena tutkimustuloksena todetaan, että hankkeet tukevat erittäin vahvasti strategian toimeenpanoa. Hankkeiden kautta toteutuu myös kansallisen Mieli-suunnitelman ohjausvaikutus. Kolmantena tutkimustuloksena todetaan, että sosiaali- ja terveystoimen keski- ja lähijohto on tärkeä tekijä strategian toimeenpanon onnistumisessa.
Tutkimuksen mukaan strategian ohjaavuuteen liittyviä rakenteellisia haasteita on useita. Ne ovat myös tapauskuntia erottavia piirteitä: strategian seurantaryhmä, arviointi ja kytkeminen talousarvioon sekä johdon tuki, sisäinen ja ulkoinen yhteistyö ja palvelurakenne. Kustakin tapauskunnasta löytyi yksi muista erottuva strategiatyötä tukeva piirre: Porissa psykososiaalinen yksikkö, Raumalla strategian kytkeminen talousarvioon ja Pohjois-Satakunnassa strategian arvioiminen seurantaryhmässä.
Asiasanat: päihde- ja mielenterveystyö, strategia, päihde- ja mielenterveysstrategia