Työllisyysprojekti elämänhallinnan ja sosiaalisen tuen näkökulmasta. Tapaustutkimus kolmannen sektorin yhteisösosiaalityöstä
NUMMELIN, AKI (2010)
NUMMELIN, AKI
2010
Sosiaalityö, Pori - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-09-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20830
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20830
Tiivistelmä
Yhteisösosiaalityö tähtää osallisuuden ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen. Toimintaperiaatteina ovat sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisy, lähipalvelujen kehittäminen ja kansalaisten oma-aloitteisuuden tukeminen.
Yhteisösosiaalityö käynnistyi 1880-luvulla Yhdysvalloissa ja Englannissa setlementtitalojen perustamisen myötä. Myöhemmin julkisen sektorin rooli yhteisösosiaalityön järjestäjänä on kasvanut huomattavasti. Viime vuosina yhteisösosiaalityö on palannut entistä enemmän juurilleen kolmannen sektorin otettua isomman vastuun sen organisoinnista. Suomessa yhdistysten työllisyysprojektit toteuttavat merkittävän osan yhteisösosiaalityöstä.
Tässä pro gradu - tutkielmassa on tapaustutkimuksen keinoin tutkittu pohjoisporilaisen Pormestarinluodon asukasyhdistyksen työllisyysprojektin ja sen toimintakeskuksen työskentelymenetelmiä, työllisyysprojektin tarjoamaa sosiaalista tukea projektin asiakkaille eli työllistetyille sekä työllisyysprojektin toiminnan vaikutusta työllistettyjen elämänhallintaan. Aineistona on käytetty työllisyysprojektin kolmen hallintohenkilökuntaan kuuluvan työntekijän kanssa pidettyjä kahta pyöreän pöydän keskustelua, kahdeksan projektiin työllistetyn, vähintään vuoden töissä olleen henkilön haastatteluja sekä talvella 2009 Tampereen yliopiston Porin yksikössä tekemääni kehittämisraporttia "Yhteisösosiaalityötä kolmannen sektorin toimesta. Esimerkkitapauksena Porin Pormestarinluodon lähiössä toteutettava työllisyyshanke".
Haastatteluista käy ilmi, että työllistetyt kokevat olevansa virkeämpiä ja jaksavat tehdä enemmän asioita myös vapaa-aikanaan. Lisäksi he näyttävät saaneen voimavaroja kamppaillakseen olemassa olevien sairauksiensa kanssa. Syiksi työllistettyjen hyvinvoinnin kehittymiselle näyttävät ilmaantuvan sosiaalisen tuen eri osatekijät: henkinen tuki, arvostustuki ja aineellinen tuki. Henkinen tuki toteutuu ensisijaisesti vertaistuen eli työyhteisössä olevilta luotettavilta henkilöiltä saadun tuen kautta. Arvostustuki toteutuu sitä kautta, että työllä on itsearvostusta kohottava merkitys ja työtehtävät koetaan tärkeiksi. Aineellinen tuki tarkoittaa lisääntyneitä tuloja, jotka mahdollistavat valintojen tekemisen ja tulevaisuuden suunnittelun.
Työllisyysprojektin pääsääntöisiä työskentelymenetelmiä ovat: a) asiakasta elvyttävä työ, johon perehdytetään pääasiallisesti vertaistuen keinoin; b) asiakkaan kannustaminen työssään; c) suunnitelman tekeminen asiakkaan kanssa hänen etenemisekseen avoimille työmarkkinoille tai koulutukseen; d) haastattelut ja keskustelutuokiot; e) yhteistyöverkoston käyttö; f) tiedon jakaminen.
Haasteita työllisyysprojektin näkökulmasta ovat henkilökunnan suhde ammattimaisuuteen sekä työllisyysprojektin ja sen asiakkaiden eli työllistettyjen alisteinen asema suhteessa työvoimaviranomaisiin.
Asiasanat:Yhteisösosiaalityö, työllisyysprojekti, sosiaalinen tuki, elämänhallinta
Yhteisösosiaalityö käynnistyi 1880-luvulla Yhdysvalloissa ja Englannissa setlementtitalojen perustamisen myötä. Myöhemmin julkisen sektorin rooli yhteisösosiaalityön järjestäjänä on kasvanut huomattavasti. Viime vuosina yhteisösosiaalityö on palannut entistä enemmän juurilleen kolmannen sektorin otettua isomman vastuun sen organisoinnista. Suomessa yhdistysten työllisyysprojektit toteuttavat merkittävän osan yhteisösosiaalityöstä.
Tässä pro gradu - tutkielmassa on tapaustutkimuksen keinoin tutkittu pohjoisporilaisen Pormestarinluodon asukasyhdistyksen työllisyysprojektin ja sen toimintakeskuksen työskentelymenetelmiä, työllisyysprojektin tarjoamaa sosiaalista tukea projektin asiakkaille eli työllistetyille sekä työllisyysprojektin toiminnan vaikutusta työllistettyjen elämänhallintaan. Aineistona on käytetty työllisyysprojektin kolmen hallintohenkilökuntaan kuuluvan työntekijän kanssa pidettyjä kahta pyöreän pöydän keskustelua, kahdeksan projektiin työllistetyn, vähintään vuoden töissä olleen henkilön haastatteluja sekä talvella 2009 Tampereen yliopiston Porin yksikössä tekemääni kehittämisraporttia "Yhteisösosiaalityötä kolmannen sektorin toimesta. Esimerkkitapauksena Porin Pormestarinluodon lähiössä toteutettava työllisyyshanke".
Haastatteluista käy ilmi, että työllistetyt kokevat olevansa virkeämpiä ja jaksavat tehdä enemmän asioita myös vapaa-aikanaan. Lisäksi he näyttävät saaneen voimavaroja kamppaillakseen olemassa olevien sairauksiensa kanssa. Syiksi työllistettyjen hyvinvoinnin kehittymiselle näyttävät ilmaantuvan sosiaalisen tuen eri osatekijät: henkinen tuki, arvostustuki ja aineellinen tuki. Henkinen tuki toteutuu ensisijaisesti vertaistuen eli työyhteisössä olevilta luotettavilta henkilöiltä saadun tuen kautta. Arvostustuki toteutuu sitä kautta, että työllä on itsearvostusta kohottava merkitys ja työtehtävät koetaan tärkeiksi. Aineellinen tuki tarkoittaa lisääntyneitä tuloja, jotka mahdollistavat valintojen tekemisen ja tulevaisuuden suunnittelun.
Työllisyysprojektin pääsääntöisiä työskentelymenetelmiä ovat: a) asiakasta elvyttävä työ, johon perehdytetään pääasiallisesti vertaistuen keinoin; b) asiakkaan kannustaminen työssään; c) suunnitelman tekeminen asiakkaan kanssa hänen etenemisekseen avoimille työmarkkinoille tai koulutukseen; d) haastattelut ja keskustelutuokiot; e) yhteistyöverkoston käyttö; f) tiedon jakaminen.
Haasteita työllisyysprojektin näkökulmasta ovat henkilökunnan suhde ammattimaisuuteen sekä työllisyysprojektin ja sen asiakkaiden eli työllistettyjen alisteinen asema suhteessa työvoimaviranomaisiin.
Asiasanat:Yhteisösosiaalityö, työllisyysprojekti, sosiaalinen tuki, elämänhallinta