Der Spiegel -lehdessäkin rakentuu Suomi-kuva. Lehden Suomea koskevien tekstien tarkastelua diskurssianalyyttisesti.
BODE, EEVA (2002)
BODE, EEVA
2002
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002-04-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10598
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10598
Sisällysluettelo
1. Johdanto 1 2. Diskurssianalyysistä 4 2.1. Peruskäsitteitä ja yleisiä teoreettisia lähtöoletuksia 4 2.2. Diskurssianalyysistä menetelmänä 6 3. Kriittisen diskurssianalyysin erityispiirteistä 8 3.1. Diskurssi prosessina sosiaalisten rakenteiden puitteissa 8 3.2. Diskurssi sosiaalisena käytäntönä ja vallan välineenä 10 4. Ideologisuus, ideologia ja hegemonia diskursiivisessa todellisuudessa 12 4.1. Kieli sosiaalisen todellisuuden osana ja arkijärjen ilmenemismuotona 12 4.1.1. Kielen luonteesta 12 4.1.2. Arkijärjen ideologisuudesta 13 4.1.3. Naturalisaatio diskurssien päämääränä 15 4.2. Ideologia-käsitteestä ja hegemoniasta 16 4.2.1. Ideologia-käsitteen historiasta 16 4.2.2. Stuart Hallin näkemys ideologiasta 18 4.2.3. Hegemoniasta 20 5. Mielikuvan / imagon käsitteestä ja Suomi-kuva -tutkimuksesta 22 5.1. Mielikuvan / imagon käsitteestä ja kuvien rakentumisesta 22 5.2. Suomi-kuva -tutkimusta 24 5.2.1. Kansainvälisen tiedottamisen neuvottelukunta: Suomi-kuva heijastaa Suomessa todella vallitsevia olosuhteita 24 5.2.2. Kulttuurivienti osana Suomi-kuvan rakentamista ja rakentumista 29 5.2.3. Suomi-kuva Euroopan suuressa historiallisessa murroksessa 30 5.2.4. Suomi-kuva muutakin kuin Sibeliusta, joulupukkia ja talvisotaa 35 6. Tutkimusongelman määrittely ja tutkimusmenetelmä 36 6.1. Tutkimusongelman määrittely ja aineiston kuvaus 36 6.2. Tutkimusmenetelmä 38 7. Der Spiegel -lehden Suomi-kuvan rakentumisen konteksti 41 7.1. Saksalainen konteksti 41 7.1.1. Kaksi Saksaa syntyy toisen maailmansodan seurauksena 41 7.1.2. Länsi-Saksasta liittoutuneiden ohjauksessa parlamentaarinen demokratia 42 7.1.3. Itä-Saksa vastakohtana Länsi-Saksalle 44 7.2. Suomalainen konteksti 46 7.2.1. "Itäinen" geopolitiikka ja "läntiset" sosiokulttuuriset vaikutteet 46 7.2.2. Suomi puolueettomana pohjoismaana 47 7.2.3. Pieni Suomi suuren Neuvostoliiton varjossa 49 7.2.4. Yöpakkasista ja noottikriisistä suomettumiseen 52 7.3. Eurooppalainen konteksti 54 7.3.1. Euroopan hiili- ja teräsyhteisö "uuden Euroopan" muodollisena perustana 54 7.3.2. Eurooppa- ja eurooppalaisuus-käsitteiden hegemonisuudesta 55 7.3.3. Suomen tie Euroopan "ulkokehältä" Eurooppaan 57 7.4. Joukkotiedotusvälineistä 57 7.4.1. Joukkotiedotusvälineiden luonteesta ja merkityksestä 57 7.4.2. Medialogiikka 60 7.4.3. Joukkotiedotusvälineiden piilotettu valta 61 7.4.4. Der Spiegel mediana 62 8. Suuria linjoja Suomen esiintymisessä Der Spiegel -lehden artikkeleissa 1992-1997: Tutkimusaineiston määrällinen analyysi 67 8.1. Kaikkien Suomea käsittelevien tai sivuavien artikkelien tarkastelu tutkitulla aikavälillä 67 8.2. Suomen erilaisissa vertailuissa esiintyminen tutkitulla aikavälillä 69 9. Tutkimusaineiston diskurssianalyyttinen tulkinta 72 9.1. Yleistä diskurssianalyyttisesti tulkituista artikkeleista 72 9.2. Johdatus yksittäisistä diskursseista kirjoitettujen kappaleiden esitystapaan 74 9.3. Diskurssi A "Raskasmielisten suomalaisten ankea ja alkeellinen Suomi" ensisijaisena diskurssina 76 9.3.1. Diskurssin "Raskasmielisten suomalaisten ankea ja alkeellinen Suomi" erittely diskurssin kolmella ulottuvuudella 81 9.4. Diskurssi B "Omalaatuisten suomalaisten eksoottinen Suomi" ensisijaisena diskurssina 89 9.4.1. Diskurssin "Omalaatuisten suomalaisten eksoottinen Suomi" erittely diskurssin kolmella ulottuvuudella 91 9.5. Diskurssi C "Suomi kehittyneenä skandinaavisena maana" ensisijaisena diskurssina 98 9.5.1. Diskurssin "Suomi kehittyneenä skandinaavisena maana" erittely diskurssin kolmella ulottuvuudella 102 9.6. Diskurssi D "Suomi entisen Neuvostoliiton / Venäjän vaikutuspiirissä" ensisijaisena diskurssina 109 9.6.1. Diskurssin "Suomi entisen Neuvostoliiton / Venäjän vaikutuspiirissä" erittely diskurssin kolmella ulottuvuudella 111 9.7. Diskurssi E "Idealistien idyllinen Suomi" ensisijaisena diskurssina 116 9.7.1. Diskurssin "Idealistien idyllinen Suomi" erittely diskurssin kolmella ulottuvuudella 117 10. Yhteenveto 121 10.1. Yhteenveto Der Spiegel -lehden Suomi-kuvan rakentumisen kontekstista 121 10.2. Yhteenveto tutkimusaineiston määrällisestä analyysistä 124 10.3. Yhteenveto tutkimusaineiston diskurssianalyysistä 125 10.3.1. Diskursseihin nivoutuvat identiteetit, sosiaaliset suhteet ja maailmankuvat 125 10.3.2. Eri diskursseja ensisijaisina diskursseina edustavien artikkelien suhteet tutkitulla aikavälillä 126 11. Tarkastelu ja päätelmät 131 11.1. Tutkielman tarkoituksesta 131 11.2. Diskurssit historiallisessa poliittisessa ja taloudellisessa kontekstissa 132 11.3. Diskurssit kulttuurisen hegemonian ja hallitsevien ideologioiden ilmentäjinä 136 11.4. Lopuksi 140 Lähdeluettelo 142-149 Liitteet 11 sivua
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena ovat saksalaisen Der Spiegel -lehden Suomea koskevat kirjoitukset. Tutkielman tarkoitus on nostaa esille ne hegemoniset diskurssit eli päädiskurssit, joilla Suomea lehdessä tutkitulla aikavälillä eli vuosina 1992-1997 merkityksellistetään. Työ liittyy kuva-tutkimukseen, koska Suomi-kuva on diskursseissa läsnä niiden ominaisuutena.
Tutkimusmenetelmä perustuu kriittiseen diskurssianalyysiin teoreettisena viitekehyksenä. Diskurssianalyyttisen lähestymistavan kontekstuaalisuuden takia on tärkeä huomioida diskurssien rakentumisen konteksti. Mm. kulttuuri ylipäätään kuuluu siihen kontekstiin, jossa diskurssit rakentuvat.
Koska tutkielmassa analysoidaan suomalaisille vieraassa kulttuuripiirissä tuotettuja vieraskielisiä tekstejä, tuodaan siinä saksalaiseen kulttuuriin liittyvää perustaa esille tavalla, joka sopii yhteen kriittiseen diskurssianalyysiin liittyvien peruskäsitteiden, ideologian ja hegemonian kanssa. Tämä näkyy työssä laajamittaisena saksalaisen, suomalaisen, eurooppalaisen ja joukkotiedotusvälineiden muodostaman kontekstin kartoituksena.
Tutkielmassa hyödynnetään Stuart Hallin näkemystä ideologiasta sinä ajatuksellisena viitekehyksenä, jonka asettamissa puitteissa ihmiset havainnoivat ympäröivää todellisuutta ja kommunikoivat toisten kanssa. Myös tutkielmassa omaksuttu hegemonia-käsitys perustuu Hallin näkemykseen hegemoniasta jännitteisenä prosessina, johon liittyy aina nk. ratkaiseva taloudellinen ydin. Hegemonisia kamppailuja käydään kuitenkin myös mm. poliittisista, kulttuurisista ja ideologisista kysymyksistä.
Analyysissä keskeisellä sijalla on Norman Faircloughin kolmiulotteinen tekstin, diskursiivisen käytännön ja sosiokulttuurisen käytännön muodostama diskurssin käsite. Diskursseja analysoidaan näillä ulottuvuuksilla seuraavasti: Tekstiulottuvuuden erittelyssä keskitytään tekstien aihepiireihin, tyyliin ja/tai sävyyn sekä metaforiseen kielenkäyttöön. Diskursiivisten käytäntöjen ulottuvuudella tarkastellaan artikkelien edustamia journalistisia tyyppejä ja sitä, minkälaisia diskurssimuodostumia niissä esiintyy. Sosiaalisten käytäntöjen ulottuvuutta tutkittaessa diskurssit puretaan niiden ilmisisältöä yleisempää abstraktiotasoa edustaviin makropropositioihin.
Diskurssianalyyttiseen tarkasteluun on valittu tutkitulta aikaväliltä sellaiset Suomea koskevat artikkelit, joissa maan käsittelylle on omistettu vähintään 30 prosenttia artikkelien kokonaispituudesta. Analysoitaviksi valikoitui näin 12 uutiskertomuksen muotoon rakennettua laajempaa artikkelia ja 13 uutisenomaista pienempää artikkelia. Lisäksi työssä on analysoitu yksinkertaisin kvantitatiivisin menetelmin sellaiset artikkelit, joissa ns. Suomi-osuutta on vähemmän kuin 30 prosenttia.
Aineistosta esiinnousevat seuraavat viisi hegemonista diskurssia: Raskasmielisten suomalaisten ankea ja alkeellinen Suomi, Omalaatuisten suomalaisten eksoottinen Suomi, Suomi kehittyneenä skandinaavisena maana, Suomi entisen Neuvostoliiton / Venäjän vaikutuspiirissä ja Idealistien idyllinen Suomi. Kyseisiä diskursseja määrittää niiden konstruoimien sosiaalisten identiteettien, sosiaalisten suhteiden ja perustavanlaatuisten tieto- ja uskomusjärjestelmien eli eräänlaisten maailmankuvien samankaltaisuus.
Diskurssin Raskasmielisten suomalaisten ankea ja alkeellinen Suomi suomalaisille rakentama identiteetti on raskasmielisen kansan identiteetti. Maa näyttäytyy diskurssissa taloudelliselta suorituskyvyltään heikkona verrattuna ns. suurpääomaa edustaviin valtioihin. Diskurssin perustavanlaatuisessa tieto- ja uskomusjärjestelmässä Suomi paikantuu periferiaksi Keski-Euroopan taloudellisesti vetovoimaisiin valtioihin verrattuna.
Diskurssin Omalaatuisten suomalaisten eksoottinen Suomi suomalaisille luoma identiteetti on omalaatuisen kansan identiteetti. Suomalaiset esittäytyvät tavoiltaan ja tottumuksiltaan erilaisina. Tässäkin diskurssissa Suomi paikantuu periferiaksi verrattuna siihen, mitä lehti tuntuu pitävän maailman keskuksena eli Keski-Eurooppaan verrattuna.
Diskurssissa Suomi kehittyneenä skandinaavisena maana suomalaisille rakentuva identiteetti on sen sijaan aktiivisen ja kekseliään kansan identiteetti, joka rakentuu muiden skandinaavisten maiden muodostamassa viitekehyksessä. Tässä kehyksessä Suomi liitetään erityisesti Ruotsiin ja Norjaan ja näistä vielä läheisemmin Ruotsiin. Diskurssin maailmankuvassa Suomi sijoittuu osaksi Skandinaviaa ja tällaisena mielenkiintoiseksi sekä tasavertaiseksi osaksi muuta maailmaa.
Diskurssin Suomi entisen Neuvostoliiton / Venäjän vaikutuspiirissä suomalaisille tarjoama identiteetti on venäläisiä sosiokulttuurisesti muistuttavan kansan identiteetti. Maan nähdään olleen muihin länsimaihin verrattuna poikkeuksellisen sitoutunut Neuvostoliittoon / Venäjään. Suomi määrittyy itäiseksi ja suhteellisen periferiseksi osaksi muuta Eurooppaa.
Diskurssissa Idealistien idyllinen Suomi suomalaiset näyttäytyvät luonnonläheisinä ja idealistisina. Suomi esitetään Keski-Eurooppaan verrattuna suhteellisen turmeltumattomana, mutta myös melko periferisenä paikkana.
Suomen asemoituminen esittelemieni diskurssien maailmankuvissa liittyy luonnolliselta näyttävällä tavalla esittelemääni historialliseen poliittisen ja taloudelliseen kontekstiin. Diskurssien Raskasmielisten suomalaisten ankea ja alkeellinen Suomi, Omalaatuisten suomalaisten eksoottinen Suomi ja Suomi entisen Neuvostoliiton / Venäjän vaikutuspiirissä voi nähdä uusintavan sekä traditiota tarkastella Suomea läntisen Euroopan kaukaisena reuna-alueena että Suomen saamaa aikaisempaa idänsuhteisiin liittyvää julkisuutta. Diskurssi Suomi kehittyneenä skandinaavisena maana kytkeytyy Suomen pohjoismaisessa kontekstissa nauttimaan julkisuuteen. Diskurssissa Idealistien idyllinen Suomi näkyy vaikutteita sekä Suomeen itäisenä Euroopan reuna-alueena liitetyistä määritelmistä että Suomeen Pohjoismaana assosioiduista uskomuksista.
Diskurssien ideologiseksi perustaksi hahmottuu paitsi Keski-Eurooppa -keskeisyys, myös Saksa-keskeisyys sekä maailman kahtiajako "hyvään" ja edistykselliseen länteen ja "synkkään" ja taantumukselliseen itään. Itäisyys totuttiin Länsi-Saksassa näkemään vieraana ja Länsi-Saksan edustaman hyvän länsimaisuuden vastakohtana. Nimenomaan ne diskurssit, joissa Suomi asemoidaan periferiseksi Euroopan reunamaaksi ovatkin Suomen esittämisen kannalta kielteisimpiä. Suomen negatiivisimmassa valossa esiintuovissa diskursseissa maa esitetään siis kaukaisimpana ja erilaisimpana.
Tutkitulla aikavälillä huomiota herättää diskurssin Suomi kehittyneenä skandinaavisena maana suhteellisen osuuden kasvu ja diskurssin Suomi entisen Neuvostoliiton / Venäjän vaikutuspiirissä väheneminen. Tätä voi pitää osoituksena sekä hegemonian taloudellisen ytimen merkittävyydestä että poliittisen tilanteen vaikutuksesta diskursiiviseen todellisuuteen. Suomen taloudellinen ja poliittinen lähentyminen Saksan kanssa on aiheuttanut sen, että maa on alettu useammin liittää entisistä tulkintakehyksistä saksalaisten kannalta tutuimmalta tuntuvaan eli "läntiseen" skandinaaviseen kehykseen. Vastaavasti Suomen liittäminen "itäiseen" tulkintakehykseen on käynyt harvinaisemmaksi.
Tutkimusmenetelmä perustuu kriittiseen diskurssianalyysiin teoreettisena viitekehyksenä. Diskurssianalyyttisen lähestymistavan kontekstuaalisuuden takia on tärkeä huomioida diskurssien rakentumisen konteksti. Mm. kulttuuri ylipäätään kuuluu siihen kontekstiin, jossa diskurssit rakentuvat.
Koska tutkielmassa analysoidaan suomalaisille vieraassa kulttuuripiirissä tuotettuja vieraskielisiä tekstejä, tuodaan siinä saksalaiseen kulttuuriin liittyvää perustaa esille tavalla, joka sopii yhteen kriittiseen diskurssianalyysiin liittyvien peruskäsitteiden, ideologian ja hegemonian kanssa. Tämä näkyy työssä laajamittaisena saksalaisen, suomalaisen, eurooppalaisen ja joukkotiedotusvälineiden muodostaman kontekstin kartoituksena.
Tutkielmassa hyödynnetään Stuart Hallin näkemystä ideologiasta sinä ajatuksellisena viitekehyksenä, jonka asettamissa puitteissa ihmiset havainnoivat ympäröivää todellisuutta ja kommunikoivat toisten kanssa. Myös tutkielmassa omaksuttu hegemonia-käsitys perustuu Hallin näkemykseen hegemoniasta jännitteisenä prosessina, johon liittyy aina nk. ratkaiseva taloudellinen ydin. Hegemonisia kamppailuja käydään kuitenkin myös mm. poliittisista, kulttuurisista ja ideologisista kysymyksistä.
Analyysissä keskeisellä sijalla on Norman Faircloughin kolmiulotteinen tekstin, diskursiivisen käytännön ja sosiokulttuurisen käytännön muodostama diskurssin käsite. Diskursseja analysoidaan näillä ulottuvuuksilla seuraavasti: Tekstiulottuvuuden erittelyssä keskitytään tekstien aihepiireihin, tyyliin ja/tai sävyyn sekä metaforiseen kielenkäyttöön. Diskursiivisten käytäntöjen ulottuvuudella tarkastellaan artikkelien edustamia journalistisia tyyppejä ja sitä, minkälaisia diskurssimuodostumia niissä esiintyy. Sosiaalisten käytäntöjen ulottuvuutta tutkittaessa diskurssit puretaan niiden ilmisisältöä yleisempää abstraktiotasoa edustaviin makropropositioihin.
Diskurssianalyyttiseen tarkasteluun on valittu tutkitulta aikaväliltä sellaiset Suomea koskevat artikkelit, joissa maan käsittelylle on omistettu vähintään 30 prosenttia artikkelien kokonaispituudesta. Analysoitaviksi valikoitui näin 12 uutiskertomuksen muotoon rakennettua laajempaa artikkelia ja 13 uutisenomaista pienempää artikkelia. Lisäksi työssä on analysoitu yksinkertaisin kvantitatiivisin menetelmin sellaiset artikkelit, joissa ns. Suomi-osuutta on vähemmän kuin 30 prosenttia.
Aineistosta esiinnousevat seuraavat viisi hegemonista diskurssia: Raskasmielisten suomalaisten ankea ja alkeellinen Suomi, Omalaatuisten suomalaisten eksoottinen Suomi, Suomi kehittyneenä skandinaavisena maana, Suomi entisen Neuvostoliiton / Venäjän vaikutuspiirissä ja Idealistien idyllinen Suomi. Kyseisiä diskursseja määrittää niiden konstruoimien sosiaalisten identiteettien, sosiaalisten suhteiden ja perustavanlaatuisten tieto- ja uskomusjärjestelmien eli eräänlaisten maailmankuvien samankaltaisuus.
Diskurssin Raskasmielisten suomalaisten ankea ja alkeellinen Suomi suomalaisille rakentama identiteetti on raskasmielisen kansan identiteetti. Maa näyttäytyy diskurssissa taloudelliselta suorituskyvyltään heikkona verrattuna ns. suurpääomaa edustaviin valtioihin. Diskurssin perustavanlaatuisessa tieto- ja uskomusjärjestelmässä Suomi paikantuu periferiaksi Keski-Euroopan taloudellisesti vetovoimaisiin valtioihin verrattuna.
Diskurssin Omalaatuisten suomalaisten eksoottinen Suomi suomalaisille luoma identiteetti on omalaatuisen kansan identiteetti. Suomalaiset esittäytyvät tavoiltaan ja tottumuksiltaan erilaisina. Tässäkin diskurssissa Suomi paikantuu periferiaksi verrattuna siihen, mitä lehti tuntuu pitävän maailman keskuksena eli Keski-Eurooppaan verrattuna.
Diskurssissa Suomi kehittyneenä skandinaavisena maana suomalaisille rakentuva identiteetti on sen sijaan aktiivisen ja kekseliään kansan identiteetti, joka rakentuu muiden skandinaavisten maiden muodostamassa viitekehyksessä. Tässä kehyksessä Suomi liitetään erityisesti Ruotsiin ja Norjaan ja näistä vielä läheisemmin Ruotsiin. Diskurssin maailmankuvassa Suomi sijoittuu osaksi Skandinaviaa ja tällaisena mielenkiintoiseksi sekä tasavertaiseksi osaksi muuta maailmaa.
Diskurssin Suomi entisen Neuvostoliiton / Venäjän vaikutuspiirissä suomalaisille tarjoama identiteetti on venäläisiä sosiokulttuurisesti muistuttavan kansan identiteetti. Maan nähdään olleen muihin länsimaihin verrattuna poikkeuksellisen sitoutunut Neuvostoliittoon / Venäjään. Suomi määrittyy itäiseksi ja suhteellisen periferiseksi osaksi muuta Eurooppaa.
Diskurssissa Idealistien idyllinen Suomi suomalaiset näyttäytyvät luonnonläheisinä ja idealistisina. Suomi esitetään Keski-Eurooppaan verrattuna suhteellisen turmeltumattomana, mutta myös melko periferisenä paikkana.
Suomen asemoituminen esittelemieni diskurssien maailmankuvissa liittyy luonnolliselta näyttävällä tavalla esittelemääni historialliseen poliittisen ja taloudelliseen kontekstiin. Diskurssien Raskasmielisten suomalaisten ankea ja alkeellinen Suomi, Omalaatuisten suomalaisten eksoottinen Suomi ja Suomi entisen Neuvostoliiton / Venäjän vaikutuspiirissä voi nähdä uusintavan sekä traditiota tarkastella Suomea läntisen Euroopan kaukaisena reuna-alueena että Suomen saamaa aikaisempaa idänsuhteisiin liittyvää julkisuutta. Diskurssi Suomi kehittyneenä skandinaavisena maana kytkeytyy Suomen pohjoismaisessa kontekstissa nauttimaan julkisuuteen. Diskurssissa Idealistien idyllinen Suomi näkyy vaikutteita sekä Suomeen itäisenä Euroopan reuna-alueena liitetyistä määritelmistä että Suomeen Pohjoismaana assosioiduista uskomuksista.
Diskurssien ideologiseksi perustaksi hahmottuu paitsi Keski-Eurooppa -keskeisyys, myös Saksa-keskeisyys sekä maailman kahtiajako "hyvään" ja edistykselliseen länteen ja "synkkään" ja taantumukselliseen itään. Itäisyys totuttiin Länsi-Saksassa näkemään vieraana ja Länsi-Saksan edustaman hyvän länsimaisuuden vastakohtana. Nimenomaan ne diskurssit, joissa Suomi asemoidaan periferiseksi Euroopan reunamaaksi ovatkin Suomen esittämisen kannalta kielteisimpiä. Suomen negatiivisimmassa valossa esiintuovissa diskursseissa maa esitetään siis kaukaisimpana ja erilaisimpana.
Tutkitulla aikavälillä huomiota herättää diskurssin Suomi kehittyneenä skandinaavisena maana suhteellisen osuuden kasvu ja diskurssin Suomi entisen Neuvostoliiton / Venäjän vaikutuspiirissä väheneminen. Tätä voi pitää osoituksena sekä hegemonian taloudellisen ytimen merkittävyydestä että poliittisen tilanteen vaikutuksesta diskursiiviseen todellisuuteen. Suomen taloudellinen ja poliittinen lähentyminen Saksan kanssa on aiheuttanut sen, että maa on alettu useammin liittää entisistä tulkintakehyksistä saksalaisten kannalta tutuimmalta tuntuvaan eli "läntiseen" skandinaaviseen kehykseen. Vastaavasti Suomen liittäminen "itäiseen" tulkintakehykseen on käynyt harvinaisemmaksi.