Vauvan ja vanhempien tunteiden havaitsemisen yhteydet
Talus, Pauliina (2017)
Talus, Pauliina
2017
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706131964
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706131964
Tiivistelmä
Perheen merkitys vauvan sosioemotionaalisessa kehityksessä on suuri. Vauvan kehitykseen vaikuttaa erityisesti vanhempien sensitiivisyys eli vanhempien kyky havaita vauvan viestejä tarkasti ja vastata niihin oikealla tavalla. Vauvaiässä etenkin kasvonilmeet ovat tärkeitä tunneilmaisujen välittäjiä perheenjäsenten välillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää perheenjäsenten tunteiden havaitsemisen yhteyksiä tutkimalla sitä, onko vanhempien herkkyys vauvan kasvonilmeiden havaitsemisessa yhteydessä vauvan kehittyviin kasvonilmeiden havaitsemisen taipumuksiin. Hypoteeseina oletettiin, että vanhemmat havaitsevat vauvojen surullisia kasvonilmeitä nopeammin kuin neutraaleja kasvonilmeitä ja että vauvojen tarkkaavuus suuntautuu voimakkaammin pelkoon kuin muihin kasvonilmeisiin. Hypoteesina oletettiin myös, että mikäli vanhemmat havaitsevat vauvan surullisia kasvonilmeitä nopeasti, vauvojen tarkkaavuus suuntautuu kaikkiin kasvonilmeisiin voimakkaammin. Lisäksi oletettiin, että äitien korrelaatio vauvan tarkkaavuuteen on suurempi kuin isien.
Tutkimukseen osallistui 56 yksilapsista perhettä. Perheet osallistuivat yhdelle tutkimuskäynnille siten, että paikalla olivat yhtaikaa sekä isä, äiti että vauva. Kasvonilmeiden havaitsemista tutkittiin vauvoilla Overlap-tehtävällä ja vanhemmilla Continuous flash suppression -menetelmää käyttämällä.
Tutkimuksessa ei saatu hypoteeseja vastaavia tuloksia. Ensimmäisen hypoteesin vastaisesti vanhemmat havaitsivat vauvojen neutraalit kasvot nopeammin kuin surulliset kasvot. Ilmiö voi selittyä surullisten kasvojen tehokkuudella vanhempien tarkkaavuuden puoleensa vetämisessä. Toisen hypoteesin vastaisesti vauvojen tarkkaavuus ei suuntautunut voimakkaammin pelokkaisiin kasvonilmeisiin kuin muihin kasvonilmeisiin. Mahdollisesti tässä tutkimuksessa käytetyt aikuisten kasvonilmeet eivät olleet emotionaalisuudeltaan siinä määrin intensiivisiä, että eroja tunneilmaisujen välillä olisi tullut esiin. Tässä tutkimuksessa ei myöskään havaittu yhteyttä vanhempien kasvonilmeiden havaitsemisen reaktioaikojen ja vauvan kaikkiin kasvonilmeisiin suuntaaman tarkkaavuuden välillä. Ilmekohtaisia yhteyksiä tutkittaessa kuitenkin havaittiin, että mitä nopeammin isä havaitsi vauvojen surullisia kasvoja, sitä voimakkaammin vauvan tarkkaavuus suuntautui vihaisiin kasvoihin. Yhteys voi mahdollisesti selittyä vuorovaikutuksen laadun kautta. Lisäksi äitien korrelaatio vauvan tarkkaavuuteen ei ollut isiä suurempaa minkään kasvonilmeen kohdalla, kun taas isien korrelaatio vauvan tarkkaavuuteen oli äitejä suurempi silloin, kun vauva havaitsi vihaisia kasvoja. Mahdollisesti äitien paremmuus vauvan tunteiden havaitsemisessa tulee esiin vain tietoista tunteiden havaitsemista vaativissa tilanteissa. On myös mahdollista, että kyseisen ilmiön vuoksi kasvonilmeiden havaitsemisen yhteys tuli esiin vain isän ja vauvan välillä.
Tämä tutkimus osoittaa, että vanhempien ja vauvan väliset tunteiden havaitsemisen yhteydet ovat vielä epäselviä. Koska viitteitä yhteyden olemassaolosta kuitenkin saatiin eikä aiempaa tutkimustietoa aiheesta vielä ole, vauvan ja vanhempien välisiä yhteyksiä on tarpeellista tutkia lisää. Tulevaisuudessa lisätiedon avulla kyettäisiin mahdollisesti edesauttamaan vauvan sosioemotionaalisen kehityksen myönteistä kulkua.
Tutkimukseen osallistui 56 yksilapsista perhettä. Perheet osallistuivat yhdelle tutkimuskäynnille siten, että paikalla olivat yhtaikaa sekä isä, äiti että vauva. Kasvonilmeiden havaitsemista tutkittiin vauvoilla Overlap-tehtävällä ja vanhemmilla Continuous flash suppression -menetelmää käyttämällä.
Tutkimuksessa ei saatu hypoteeseja vastaavia tuloksia. Ensimmäisen hypoteesin vastaisesti vanhemmat havaitsivat vauvojen neutraalit kasvot nopeammin kuin surulliset kasvot. Ilmiö voi selittyä surullisten kasvojen tehokkuudella vanhempien tarkkaavuuden puoleensa vetämisessä. Toisen hypoteesin vastaisesti vauvojen tarkkaavuus ei suuntautunut voimakkaammin pelokkaisiin kasvonilmeisiin kuin muihin kasvonilmeisiin. Mahdollisesti tässä tutkimuksessa käytetyt aikuisten kasvonilmeet eivät olleet emotionaalisuudeltaan siinä määrin intensiivisiä, että eroja tunneilmaisujen välillä olisi tullut esiin. Tässä tutkimuksessa ei myöskään havaittu yhteyttä vanhempien kasvonilmeiden havaitsemisen reaktioaikojen ja vauvan kaikkiin kasvonilmeisiin suuntaaman tarkkaavuuden välillä. Ilmekohtaisia yhteyksiä tutkittaessa kuitenkin havaittiin, että mitä nopeammin isä havaitsi vauvojen surullisia kasvoja, sitä voimakkaammin vauvan tarkkaavuus suuntautui vihaisiin kasvoihin. Yhteys voi mahdollisesti selittyä vuorovaikutuksen laadun kautta. Lisäksi äitien korrelaatio vauvan tarkkaavuuteen ei ollut isiä suurempaa minkään kasvonilmeen kohdalla, kun taas isien korrelaatio vauvan tarkkaavuuteen oli äitejä suurempi silloin, kun vauva havaitsi vihaisia kasvoja. Mahdollisesti äitien paremmuus vauvan tunteiden havaitsemisessa tulee esiin vain tietoista tunteiden havaitsemista vaativissa tilanteissa. On myös mahdollista, että kyseisen ilmiön vuoksi kasvonilmeiden havaitsemisen yhteys tuli esiin vain isän ja vauvan välillä.
Tämä tutkimus osoittaa, että vanhempien ja vauvan väliset tunteiden havaitsemisen yhteydet ovat vielä epäselviä. Koska viitteitä yhteyden olemassaolosta kuitenkin saatiin eikä aiempaa tutkimustietoa aiheesta vielä ole, vauvan ja vanhempien välisiä yhteyksiä on tarpeellista tutkia lisää. Tulevaisuudessa lisätiedon avulla kyettäisiin mahdollisesti edesauttamaan vauvan sosioemotionaalisen kehityksen myönteistä kulkua.