Työparityö perhepalveluiden palvelutarpeen arvioinnissa : Sosiaalityöntekijän ja ohjaajan asiantuntijuus
Juusonen, Ona (2017)
Juusonen, Ona
2017
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705041518
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705041518
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tarkoitus on tehdä näkyväksi sosiaalityöntekijöiden ja ohjaajien asiantuntijuuden ilmenemistä perhepalveluiden palvelutarpeen arvioinnissa. Tutkimuksessa tarkastellaan vuoden 2015 Tampereen kaupungin organisaatiomuutoksen jälkeisiä työntekijöiden tuntemuksia sekä uuden työparityön jäsentymistä sosiaalityöntekijöiden ja ohjaajien välillä palvelutarpeen arvioinnissa. Tutkimus on laadullinen ja aihe on ajankohtainen, koska vastaavaa tutkimusta työparityöstä perhepalveluiden kentältä ei ole tehty. Tutkimusaiheen tärkeys ilmenee myös siten, että kentältä on esitetty toive aiheeseen tarttumisesta.
Tutkimus vastaa kahteen kysymykseen, joista ensimmäinen käsittelee sitä, millaisena sosiaalityöntekijän ja ohjaajan asiantuntijuus näyttäytyy perhepalveluiden palvelutarpeen arvioinnissa. Toinen tutkimuskysymys tarkastelee sitä, miten työparityö on jäsentynyt organisaatiomuutoksen myötä ja millaisena työparityö sosiaalityöntekijöiden ja ohjaajien välillä koetaan. Tutkimuksen keskiössä on haastateltavien kokemuksien tutkiminen, jotka ovat teemoiteltu aineiston pohjalta. Haastattelut toteutettiin sosiaalityöntekijä-ohjaaja -työparihaastatteluina keväällä 2016 Tampereen kaupungin perhepalveluissa. Haastatteluja oli kaksi jokaista asemaa kohden, eli yhteensä kuusi, ja haastateltavia yhteensä kaksitoista. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 89 sivua. Haastattelut toteutettiin yhteistyössä samasta aiheesta opinnäytetyötään tekevän Tampereen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijan kanssa.
Tutkimuksen mukaan perhepalveluissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden ja ohjaajien asiantuntijuuden painottumisessa palvelutarpeen arvioinnissa on eroja. Erot eivät kuitenkaan ole täysin yksiselitteisiä ja työntekijät kaipaisivat työnkuvien selkeyttämistä näiden kahden eri asiantuntijataustan omaavien työntekijöiden välille. Sosiaalityöntekijät ja ohjaajat kokevat kuitenkin toimivansa hyvässä yhteisessä synergiassa palvelutarpeen arvioinnissa omista asiantuntijuuksistaan nähden. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että perhepalveluiden työntekijät olisivat kaivanneet organisaatiomuutoksen osalta jäsennellympää uudistuksen läpiviemistä. Itse muutos oli kuitenkin ollut jo pidemmän aikaan työntekijöiden keskuudessa toivottu. Muutoksen voidaan nähdä osittain lisänneen sosiaalityöntekijöiden ja ohjaajien työhön sitoutumista sekä työssä jaksamista perhepalveluissa. Työparityö koetaan sosiaalityöntekijän ja ohjaajan välisenä työnä toimivana ja ennen kaikkea asiakkaiden tarpeisiin kohdennetulla tavalla vastaavana.
Tutkimus vastaa kahteen kysymykseen, joista ensimmäinen käsittelee sitä, millaisena sosiaalityöntekijän ja ohjaajan asiantuntijuus näyttäytyy perhepalveluiden palvelutarpeen arvioinnissa. Toinen tutkimuskysymys tarkastelee sitä, miten työparityö on jäsentynyt organisaatiomuutoksen myötä ja millaisena työparityö sosiaalityöntekijöiden ja ohjaajien välillä koetaan. Tutkimuksen keskiössä on haastateltavien kokemuksien tutkiminen, jotka ovat teemoiteltu aineiston pohjalta. Haastattelut toteutettiin sosiaalityöntekijä-ohjaaja -työparihaastatteluina keväällä 2016 Tampereen kaupungin perhepalveluissa. Haastatteluja oli kaksi jokaista asemaa kohden, eli yhteensä kuusi, ja haastateltavia yhteensä kaksitoista. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 89 sivua. Haastattelut toteutettiin yhteistyössä samasta aiheesta opinnäytetyötään tekevän Tampereen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijan kanssa.
Tutkimuksen mukaan perhepalveluissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden ja ohjaajien asiantuntijuuden painottumisessa palvelutarpeen arvioinnissa on eroja. Erot eivät kuitenkaan ole täysin yksiselitteisiä ja työntekijät kaipaisivat työnkuvien selkeyttämistä näiden kahden eri asiantuntijataustan omaavien työntekijöiden välille. Sosiaalityöntekijät ja ohjaajat kokevat kuitenkin toimivansa hyvässä yhteisessä synergiassa palvelutarpeen arvioinnissa omista asiantuntijuuksistaan nähden. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että perhepalveluiden työntekijät olisivat kaivanneet organisaatiomuutoksen osalta jäsennellympää uudistuksen läpiviemistä. Itse muutos oli kuitenkin ollut jo pidemmän aikaan työntekijöiden keskuudessa toivottu. Muutoksen voidaan nähdä osittain lisänneen sosiaalityöntekijöiden ja ohjaajien työhön sitoutumista sekä työssä jaksamista perhepalveluissa. Työparityö koetaan sosiaalityöntekijän ja ohjaajan välisenä työnä toimivana ja ennen kaikkea asiakkaiden tarpeisiin kohdennetulla tavalla vastaavana.