Ihmisen autenttisuus hyvän elämän edellytyksenä
Karimo, Antero (2016)
Karimo, Antero
2016
Filosofian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Philosophy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201607202094
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201607202094
Tiivistelmä
Tutkimuksen lähtökohtana on käsitys autenttisuudesta, aitona omana itsenään olemisesta, yhtenä muuta arvottamistamme ohjaavana arvona ja hyvän elämän edellytyksenä. Hyvä elämä nähdään Aristoteleen eudaimonian hengessä monipuolisena ja tasapainoisena kokonaisuutena, jonka luo yksilön sitoutuminen täydestä sydämestään omaksi kokemiinsa arvoihin. Tämän yksilö tekee väistämättömissä kulttuurisissa arvohorisonteissa.
Autenttisuuden käsite on perusteiltaan kaksijakoinen, autenttisen itsemme löydämme sisältämme ja ilmaisemme sen ulospäin. Käsite on kuitenkin hyvin kontekstisidonnainen sekä sitä kautta monitahoinen ja jopa ristiriitainen. Käsitettä on kritisoitu paljon, ylimieliseksi tyhjäksi jargoniksi sekä pehmeään arvorelativismiin, narsistiseen kulttuuriin ja egoismiin vieväksi. Toisaalta se on nostettu erityisesti nykyiseen individualistiseen länsimaiseen kulttuuriin sopivaksi eettiseksi ihanteeksi.
Tarkastelen tutkimuksessani Charles Taylorin ajatuksista vaikutteita saaneesta fenomenologis-hermeneuttisesta elämismaailmaan kiinnittyvästä näkökulmasta viime vuosikymmeninä käytyä akateemista keskustelua autenttisuudesta yksilön eettisenä ihanteena. Tarkasteluni keskiössä ovat autenttisuuden monitahoisesta käsitteestä luodut erilaiset mallit, autenttisuuden lähikäsitteet, autenttisuuden käytännössä ilmenemisen eri ulottuvuuksia sekä autenttisuuden ihanteen ja hyvän elämän suhde.
Keskeisiä kiistoja autenttisuudesta käydyssä keskustelussa on autenttisuuden refleksiivisen harkinnan ja spontaanin välittömyyden mallien välinen kiista. Käsitteen keskeisimpiä ongelmia on omana ainutlaatuisena itsenään väistämättömissä yhteisöllisissä arvokehyksissä olemisesta tuleva ristiriita. Autenttisuuden käsitetteen sisällöstä on myös hankala päästä yksimielisyyteen nykyisessä, essentialismia ja paternalismia vastustavassa, ilman yhteisesti hyväksyttyä viitekehystä olevassa "pluralismin faktan" maailmassa. Työssäni pohdin näitä ongelmia, esimerkiksi sitä, minkälaisia universalistisia yleistyksiä tai esimerkkejä hyvästä autenttisesta elämästä tällaisessa maailmassa voi yrittää tehdä.
Lopputulemani on, että autenttisuuden eri malleilla on useimmilla perusteensa, oikealla paikallaan toteutettuna. Autenttinen hyvä elämä nousee ihmisen mahdollisuudesta toteuttaa monia potentiaalejaan, omista lähtökohdistaan, mutta yhteydessä itselleen tärkeisiin muihin. Elämänsä moninaisiin puoliin kannattaa etsiä tasapainoa refleksiivisen vakaan harkinnan kautta, mutta tarvittaessa ilmaista itseään spontaanin välittömästi. Universalismi on mahdollista esimerkinomaisesti.
Autenttisuuden käsite on perusteiltaan kaksijakoinen, autenttisen itsemme löydämme sisältämme ja ilmaisemme sen ulospäin. Käsite on kuitenkin hyvin kontekstisidonnainen sekä sitä kautta monitahoinen ja jopa ristiriitainen. Käsitettä on kritisoitu paljon, ylimieliseksi tyhjäksi jargoniksi sekä pehmeään arvorelativismiin, narsistiseen kulttuuriin ja egoismiin vieväksi. Toisaalta se on nostettu erityisesti nykyiseen individualistiseen länsimaiseen kulttuuriin sopivaksi eettiseksi ihanteeksi.
Tarkastelen tutkimuksessani Charles Taylorin ajatuksista vaikutteita saaneesta fenomenologis-hermeneuttisesta elämismaailmaan kiinnittyvästä näkökulmasta viime vuosikymmeninä käytyä akateemista keskustelua autenttisuudesta yksilön eettisenä ihanteena. Tarkasteluni keskiössä ovat autenttisuuden monitahoisesta käsitteestä luodut erilaiset mallit, autenttisuuden lähikäsitteet, autenttisuuden käytännössä ilmenemisen eri ulottuvuuksia sekä autenttisuuden ihanteen ja hyvän elämän suhde.
Keskeisiä kiistoja autenttisuudesta käydyssä keskustelussa on autenttisuuden refleksiivisen harkinnan ja spontaanin välittömyyden mallien välinen kiista. Käsitteen keskeisimpiä ongelmia on omana ainutlaatuisena itsenään väistämättömissä yhteisöllisissä arvokehyksissä olemisesta tuleva ristiriita. Autenttisuuden käsitetteen sisällöstä on myös hankala päästä yksimielisyyteen nykyisessä, essentialismia ja paternalismia vastustavassa, ilman yhteisesti hyväksyttyä viitekehystä olevassa "pluralismin faktan" maailmassa. Työssäni pohdin näitä ongelmia, esimerkiksi sitä, minkälaisia universalistisia yleistyksiä tai esimerkkejä hyvästä autenttisesta elämästä tällaisessa maailmassa voi yrittää tehdä.
Lopputulemani on, että autenttisuuden eri malleilla on useimmilla perusteensa, oikealla paikallaan toteutettuna. Autenttinen hyvä elämä nousee ihmisen mahdollisuudesta toteuttaa monia potentiaalejaan, omista lähtökohdistaan, mutta yhteydessä itselleen tärkeisiin muihin. Elämänsä moninaisiin puoliin kannattaa etsiä tasapainoa refleksiivisen vakaan harkinnan kautta, mutta tarvittaessa ilmaista itseään spontaanin välittömästi. Universalismi on mahdollista esimerkinomaisesti.