Oikeuspsykiatrisessa sairaalassa hoidossa olevien potilaiden kokemuksia turvattomuutta aiheuttavista tekijöistä osastohoidon aikana
Mäki-Rajala, Marko (2015)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Mäki-Rajala, Marko
2015
Hoitotieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507142097
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507142097
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata oikeuspsykiatrisissa sairaaloissa olevien potilaiden kokemuksia turvattomuutta aiheuttavista tekijöistä osastohoitojakson aikana. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin ja analysoitiin induktiivisesti teema-alueittain. Haastatellut olivat oikeuspsykiatrisissa sairaaloissa olevia potilaita. Suomessa on kaksi oikeuspsykiatrista sairaalaa: Niuvanniemen sairaala ja Vanhan Vaasan sairaala. Oikeuspsykiatrisissa sairaaloissa hoidetaan muun muassa oikeudessa tuomitsematta jääneitä, ja vaarallisia ja/tai vaikeahoitoisia potilaita. Yhteensä haastateltavia potilaita oli 20.
Turvattomuus käsitteenä on hyvin subjektiivinen. Turvattomuuden kokemiseen sisältyy myös paljon jotain selittämätöntä, ja sen sisältökin voi olla laaja. Tulosten mukaan oikeuspsykiatrisessa sairaalassa hoidossa olevan potilaan kokemaa turvattomuutta aiheuttavat hoitoympäristöön, hoitoon, potilaaseen sekä hoitojärjestelmään liittyvät tekijät. Hoitoympäristöön liittyvät turvattomuuden kokemukset aiheutuvat olosuhteista ja toisista potilaista, hoitoon liittyvät turvattomuuden kokemukset aiheutuvat henkilökunnan ja hoitotoimenpiteiden aiheuttamista tekijöistä, potilaaseen liittyvät turvattomuuden kokemukset aiheutuvat potilaan subjektiivisista kokemuksista, ja sosiaaliseen kontekstiin sekä omaan terveydentilaan liittyvistä tekijöistä. Lisäksi turvattomuuden kokemuksia aiheutuu hoitojärjestelmään liittyvien tekijöiden kautta.
Tämän tutkimuksen perusteella oikeuspsykiatrisessa sairaalassa olevien potilaiden turvattomuuden kokemukset voivat aiheutua hyvin monista tekijöistä, ja tuloksista nousee olennaisia kehittämiskohteita. Hoitohenkilökunnan toimintamahdollisuuksia tulisi kohentaa ja oikeuksia täsmentää suhteessa työn nykyvaatimuksiin. Hoitohenkilökunta on pääsääntöisesti ainut toimija reagoitaessa osaston sisäisiin turvattomuutta aiheuttaviin tilanteisiin ja on vastuussa yksikön turvallisuudesta lainkin mukaan. Rakenteellisesti tulisi pyrkiä lisäämään potilaiden mahdollisuuksia yksityisyyteen siirtymällä enenevässä määrin yhden hengen huoneisiin. Valtion psykiatrisista sairaaloista uloskirjoitettavien potilaiden mahdollisuudet saada kohtuullinen jatkohoitopaikka tulisi säilyttää asianmukaisella tasolla varta vasten tarkoitukseen kohdennettujen paikkojen avaamisella tai jopa uusien rakentamisella.
Turvattomuus käsitteenä on hyvin subjektiivinen. Turvattomuuden kokemiseen sisältyy myös paljon jotain selittämätöntä, ja sen sisältökin voi olla laaja. Tulosten mukaan oikeuspsykiatrisessa sairaalassa hoidossa olevan potilaan kokemaa turvattomuutta aiheuttavat hoitoympäristöön, hoitoon, potilaaseen sekä hoitojärjestelmään liittyvät tekijät. Hoitoympäristöön liittyvät turvattomuuden kokemukset aiheutuvat olosuhteista ja toisista potilaista, hoitoon liittyvät turvattomuuden kokemukset aiheutuvat henkilökunnan ja hoitotoimenpiteiden aiheuttamista tekijöistä, potilaaseen liittyvät turvattomuuden kokemukset aiheutuvat potilaan subjektiivisista kokemuksista, ja sosiaaliseen kontekstiin sekä omaan terveydentilaan liittyvistä tekijöistä. Lisäksi turvattomuuden kokemuksia aiheutuu hoitojärjestelmään liittyvien tekijöiden kautta.
Tämän tutkimuksen perusteella oikeuspsykiatrisessa sairaalassa olevien potilaiden turvattomuuden kokemukset voivat aiheutua hyvin monista tekijöistä, ja tuloksista nousee olennaisia kehittämiskohteita. Hoitohenkilökunnan toimintamahdollisuuksia tulisi kohentaa ja oikeuksia täsmentää suhteessa työn nykyvaatimuksiin. Hoitohenkilökunta on pääsääntöisesti ainut toimija reagoitaessa osaston sisäisiin turvattomuutta aiheuttaviin tilanteisiin ja on vastuussa yksikön turvallisuudesta lainkin mukaan. Rakenteellisesti tulisi pyrkiä lisäämään potilaiden mahdollisuuksia yksityisyyteen siirtymällä enenevässä määrin yhden hengen huoneisiin. Valtion psykiatrisista sairaaloista uloskirjoitettavien potilaiden mahdollisuudet saada kohtuullinen jatkohoitopaikka tulisi säilyttää asianmukaisella tasolla varta vasten tarkoitukseen kohdennettujen paikkojen avaamisella tai jopa uusien rakentamisella.