Alussa oli tarina: Miten fiktiivinen kertomus toimii taiteena lastentaidenäyttelyssä?
Paalanen, Mona (2014)
Paalanen, Mona
2014
Kertomus- ja tekstiteorian maisteriopinnot - Master's Programme in Narrative Theory and Textuality
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-04-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201504081245
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201504081245
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani fiktiivistä kertomusta ja siitä tehtyä taidenäyttelyadaptaatiota. Tutkimus on produktiivinen tutkimus, jonka aineistona toimii kirjoittamani kertomus Kun yö värittää ja siitä tehty samanniminen lastentaidenäyttely, joka on ollut esillä neljässä eri lastenkulttuurikeskuksessa Etelä-Suomessa. Tutkimuksessani yhdistyy tieteellinen ja taiteellinen tutkimus, joiden keskinäisiä suhteita pyrin avaamaan tutkimuksen edetessä. Taiteellisen tutkimuksen aikana saavutettu esiymmärrys taidenäyttelyadaptaatiosta toimii tutkimuksen punaisena lankana, johon syvennytään tieteellisen tarkastelun avulla. Fenomenologis-hermeneuttisella ja taiteenfilosofisella tutkimusotteella lähestyn kriittisesti taidenäyttelyyn liittyneitä ennakkoluuloja sekä laajennan samalla ymmärrystä siitä, miten kertomus toimii taiteena olleessaan esillä vuorovaikutteisena adaptaationa galleriatilassa.
Tutkimuksessa teoretisoin sitä prosessia, jonka aikana alkuperäinen tarina mukautuu adaptoinnin kautta taiteelliseen muotoonsa avaten samalla mahdollisuudet sanataiteelliselle kommunikaatiolle. Tutkimukseni laajentaa kirjallisuustieteellisentutkimuksen kenttää sekä poikkeuksellisen tutkimusaineistonsa puolesta että kirjallisuustieteen ulkopuolelle ylettyvän teoreettisen viitekehyksensä ansiosta.
Esiymmärrykseni pohjalta tutkimukseni rakentuu kolmen teoriakeskustelun varaan. Määrittelen tutkimuksen alussa kirjoittamani kertomuksen taiteeksi lingvistisen ja taiteenfilosofisen tarkastelun avulla. Tämän jälkeen asetan fiktiivisen kertomuksen institutionaalisen taideteorian piiriin tavoitteenani selvittää, voidaanko julkaisematon kertomus määritellä taiteeksi silloin kun se hyväksytään taidemaailmaan. Kolmanneksi käsittelen kertomusta adaptaation näkökulmasta selvittäen, millainen vuorovaikutteinen adaptaatio kertomuksesta muodostuu taidenäyttelyssä. Taidenäyttely on erityislaatuinen medium kertomuksen adaptoinnille ja arvioin kriittisesti adaptaatioteorian soveltuvuutta omaan tutkimukseeni. Lopuksi tarkastelen kertomuksen avaamia kommunikaatiomuotoja ja sovellan taidenäyttelyadaptaation luomaa kommunikaatiota systeemiteoriaan.
Taidenäyttelyadaptaatio näyttäytyy tutkimuksessa monitaiteellisena adaptaatiomuotona. Osallistavuutensa vuoksi se mahdollistaa sanataiteellisen kommunikaation syntymisen, jossa taidenäyttelyn lähettämä viesti tulee ymmärretyksi kävijän subjektiivisten kokemusten kautta. Tutkimus esittelee taidenäyttelyn mielenkiintoisena adaptaatiomuotona ja laajentaa kirjallisuuden kommunikatiivisen tutkimuksen tarkastelua laajempaan sosiologiseen keskusteluun.
Tutkimuksessa teoretisoin sitä prosessia, jonka aikana alkuperäinen tarina mukautuu adaptoinnin kautta taiteelliseen muotoonsa avaten samalla mahdollisuudet sanataiteelliselle kommunikaatiolle. Tutkimukseni laajentaa kirjallisuustieteellisentutkimuksen kenttää sekä poikkeuksellisen tutkimusaineistonsa puolesta että kirjallisuustieteen ulkopuolelle ylettyvän teoreettisen viitekehyksensä ansiosta.
Esiymmärrykseni pohjalta tutkimukseni rakentuu kolmen teoriakeskustelun varaan. Määrittelen tutkimuksen alussa kirjoittamani kertomuksen taiteeksi lingvistisen ja taiteenfilosofisen tarkastelun avulla. Tämän jälkeen asetan fiktiivisen kertomuksen institutionaalisen taideteorian piiriin tavoitteenani selvittää, voidaanko julkaisematon kertomus määritellä taiteeksi silloin kun se hyväksytään taidemaailmaan. Kolmanneksi käsittelen kertomusta adaptaation näkökulmasta selvittäen, millainen vuorovaikutteinen adaptaatio kertomuksesta muodostuu taidenäyttelyssä. Taidenäyttely on erityislaatuinen medium kertomuksen adaptoinnille ja arvioin kriittisesti adaptaatioteorian soveltuvuutta omaan tutkimukseeni. Lopuksi tarkastelen kertomuksen avaamia kommunikaatiomuotoja ja sovellan taidenäyttelyadaptaation luomaa kommunikaatiota systeemiteoriaan.
Taidenäyttelyadaptaatio näyttäytyy tutkimuksessa monitaiteellisena adaptaatiomuotona. Osallistavuutensa vuoksi se mahdollistaa sanataiteellisen kommunikaation syntymisen, jossa taidenäyttelyn lähettämä viesti tulee ymmärretyksi kävijän subjektiivisten kokemusten kautta. Tutkimus esittelee taidenäyttelyn mielenkiintoisena adaptaatiomuotona ja laajentaa kirjallisuuden kommunikatiivisen tutkimuksen tarkastelua laajempaan sosiologiseen keskusteluun.