Narratiivisen altistusterapian (NET) vaikutus kognitiivisiin prosesseihin ja mielenterveyteen: Tapaustutkimus
Isoaho, Pauliina (2014)
Isoaho, Pauliina
2014
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-12-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412122429
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412122429
Tiivistelmä
Traumaattinen tilanne on tapahtuma, johon liittyy kuolema tai vakava loukkaantuminen, niiden uhka tai fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen. Arvioidaan, että suurin osa ihmisistä kokee jossakin elämänsä vaiheessa traumaattisen tilanteen. Useille traumaattisille tilanteille altistuminen eli kompleksinen traumatisoituminen lisää erilaisten mielenterveysongelmien, kuten masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden ja traumaperäisen stressihäiriön todennäköisyyttä. Useiden vallalla olevien traumateorioiden (kts. esim. Brewin ym., 1996; Conway & Pleydell-Pearce, 2000; Dalgleish ym., 2005; Ehlers & Clark, 2000) mukaan traumaattinen tilanne johtaa mielenterveysongelmiin kognitiivisten prosessien vääristymisen kautta eli trauman muokkaama tiedonkäsittely toimii välittävänä mekanismina. Traumaattisen tilanteen seurauksena henkilön käsitykset traumasta, itsestä ja maailmasta eivät vastaa todellisuutta, hänen tulkintansa uudesta tiedosta ja kokemuksista ovat trauman värittämiä ja hänen traumaa koskevat muistonsa eroavat perustavalla tavalla muista muistoista. Trauman hoidossa mielenkiintoa on viime aikoina herättänyt narratiivinen altistusterapia, joka perustuu altistukseen ja yhtenäisen elämäntarinan luomiseen traumoineen kaikkineen.
Tämän tutkielman ensimmäisenä tarkoituksena oli selvittää tapaustutkimuksen keinoin trauman kokeneen nuoren psyykkistä oireilua, traumamuistojen laatua, traumakognitioita sekä semanttisen autobiografisen muistin mahdollista heikkoutta, joihin kaikkiin traumatisoituminen vallalla olevien traumateorioiden mukaan todennäköisesti vaikuttaa. Toisekseen tutkittiin, muuttuivatko traumamuistot ja -kognitiot narratiivisen altistusterapian aikana, paraniko autobiografinen muisti ja seurasiko näitä muutoksia psyykkisen oireilun lieventyminen. Tutkittavaksi valikoitui 17-vuotias tyttö, joka oli kokenut lapsuuden kaltoinkohtelua, koulukiusaamista sekä ahdistuksen seurauksena tapahtuneen vakavan onnettomuuden.
Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että tässä tapauksessa traumaattiset kokemukset aiheuttivat traumaperäisen stressihäiriön puhkeamisen ja huoltajan raportoinnin mukaan myös muita psyykkisiä oireita, kuten käytösoireita, ylivilkkautta sekä kaverisuhteiden ongelmia. Masennusta tutkittavalla ei todettu. Traumamuistot olivat hajanaisia ja tallentuneet ennemminkin aistimuistiin kuin kielelliseen muistiin. Autobiografisessa muistissa oli heikkoutta ja traumakognitiot olivat vääristyneitä eivätkä vastanneet todellisuutta. Sekä traumamuistoissa, autobiografisessa muistissa että traumakognitioissa tapahtui muutosta parempaan narratiivisen altistusterapian aikana. Ajallisesti näitä muutoksia seurasi traumaperäisen stressihäiriön ja huoltajan raportoiman muun psyykkisen oireilun lieventyminen. Tulokset olivat samansuuntaisia vallitsevien traumateorioiden kanssa ja tukevat narratiivisen altistusterapian käyttöä traumojen hoitamisessa, vaikkakin sitä pitäisi Suomessa tutkia suuremmillakin otoksilla ja verrata muihin käytössä oleviin, todistetusti toimiviin ja tehokkaisiin traumaterapioihin.
Tämän tutkielman ensimmäisenä tarkoituksena oli selvittää tapaustutkimuksen keinoin trauman kokeneen nuoren psyykkistä oireilua, traumamuistojen laatua, traumakognitioita sekä semanttisen autobiografisen muistin mahdollista heikkoutta, joihin kaikkiin traumatisoituminen vallalla olevien traumateorioiden mukaan todennäköisesti vaikuttaa. Toisekseen tutkittiin, muuttuivatko traumamuistot ja -kognitiot narratiivisen altistusterapian aikana, paraniko autobiografinen muisti ja seurasiko näitä muutoksia psyykkisen oireilun lieventyminen. Tutkittavaksi valikoitui 17-vuotias tyttö, joka oli kokenut lapsuuden kaltoinkohtelua, koulukiusaamista sekä ahdistuksen seurauksena tapahtuneen vakavan onnettomuuden.
Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että tässä tapauksessa traumaattiset kokemukset aiheuttivat traumaperäisen stressihäiriön puhkeamisen ja huoltajan raportoinnin mukaan myös muita psyykkisiä oireita, kuten käytösoireita, ylivilkkautta sekä kaverisuhteiden ongelmia. Masennusta tutkittavalla ei todettu. Traumamuistot olivat hajanaisia ja tallentuneet ennemminkin aistimuistiin kuin kielelliseen muistiin. Autobiografisessa muistissa oli heikkoutta ja traumakognitiot olivat vääristyneitä eivätkä vastanneet todellisuutta. Sekä traumamuistoissa, autobiografisessa muistissa että traumakognitioissa tapahtui muutosta parempaan narratiivisen altistusterapian aikana. Ajallisesti näitä muutoksia seurasi traumaperäisen stressihäiriön ja huoltajan raportoiman muun psyykkisen oireilun lieventyminen. Tulokset olivat samansuuntaisia vallitsevien traumateorioiden kanssa ja tukevat narratiivisen altistusterapian käyttöä traumojen hoitamisessa, vaikkakin sitä pitäisi Suomessa tutkia suuremmillakin otoksilla ja verrata muihin käytössä oleviin, todistetusti toimiviin ja tehokkaisiin traumaterapioihin.