Arvoa vailla hintaa? – Tutkimus opiskelijoiden tekemän palkattoman käännöstyön motiiveista ja suhteesta käännösalan ammattietiikkaan
Talvikallio, Eeva (2014)
Talvikallio, Eeva
2014
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-11-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201411262351
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201411262351
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan palkatonta käännösalan työtä keskittyen palkattoman käännöstyön motiiveihin ja sitä koskeviin eettisiin näkemyksiin. Tutkielmaa varten tehdyllä kyselytutkimuksella kartoitettiin Suomen korkeakoulujen englannin oppiaineiden pääaineopiskelijoiden tekemien palkattomien käännösalan toimeksiantojen (kääntäminen, tulkkaus, tekstitys, tekstintarkastus) sisältöjä, toimeksiantajia ja määrää, palkattoman käännöstyön motiiveja ja opiskelijoiden näkemyksiä palkattoman käännöstyön hyväksyttävyydestä ja suhteesta käännösalan ammattietiikkaan. Kyselyn toteutuksessa ja aineiston analysoinnissa on yhdistelty kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia menetelmiä.
Tutkimus sijoittuu käännöstieteen sosiologiseen suuntaukseen ja on teoriapohjaltaan monitieteinen. Käännöstieteen ohella teoreettista käsitteistöä on ammennettu yleisestä ammattien teoriasta ja työn sosiologiasta. Palkaton työ ymmärretään ”miksi tahansa inhimilliseksi toiminnaksi, joka kasvattaa muiden(kin) kuin toimijan itsensä hyödynnettävissä olevaa käyttöarvoa ja josta ei makseta rahallista korvausta” (Tilly & Tilly 1998, 22–23). Käsite sisältää myös läheisille tehdyn työn ja on siten laajempi kuin vapaaehtoistyö. Toisin kuin määritelmältään suppeampaa vapaaehtoiskääntämistä, palkatonta käännöstyötä ei tiettävästi ole aiemmin käännöstieteessä tutkittu. Kääntäminen nähdään tässä tutkielmassa sosiaalisena käytäntönä ja ammattikääntäjyys roolina, johon sosiaalistuessaan opiskelija sisäistää käsityksen alansa ammattietiikasta. Ammattieettinen normisto palvelee ammattikunnan oikeuttajana ja voi joutua ristiriitaan yksilön muihin rooleihin liittyvien normien kanssa: konfliktien ratkaisemiseen tarvitaan eettistä osaamista, jota koulutuksella pyritään kehittämään.
Tutkimusta taustoitetaan käymällä läpi käännösalan viimeaikaisia muutoksia ja niiden vaikutuksia paitsi alan ammattilaisten, myös ei-ammattimaisen kääntämisen eri muotojen kannalta. Taustoituksen osana kartoitetaan käännösalan ammattieettisiä normeja määrittelevien normiauktoriteettien suhtautumista palkattomaan käännöstyöhön sen selvittämiseksi, millaisia palkattomaan työhön liittyviä normeja koulutuksessa välitetään. Tavoitteena on selvittää, vaikuttaako käännösalan ammattilaisuuteen sosiaalistuminen siihen, kuinka opiskelijat suhtautuvat palkattomaan käännöstyöhön.
Tutkimuksessa selvisi, että palkatonta käännöstyötä tehdään eritoten sosiaalisten, toimeksiantajan läheisyyteen liittyvien motiivien vuoksi. Yleisesti ottaen palkattomaan käännöstyöhön motivoivat kuitenkin useat erityyppiset motiivit yhtä aikaa. Havainnot yhdistyvät osin aiempien vapaaehtoiskääntämisen motivaatiotutkimusten tulosten kanssa ja toisaalta korostavat palkattoman käännöstyön ja vapaaehtoiskääntämisen välistä määritelmällistä eroa. Tutkimus osoitti lisäksi, että vaikka valtaosa vastaajista näki palkattoman käännöstyön ammattietiikan vastaisuuden ja hyväksyttävyyden riippuvan tilanteesta, huomattavan moni piti palkatonta käännöstyötä poikkeuksetta käännösalan ammattietiikan vastaisena tai tuomittavana. Eettisten kantojen perusteluissa ja palkattoman työn ammattieettiselle ristiriidattomuudelle ja hyväksyttävyydelle esitetyissä ehdoissa heijastuivat käännösalan yleiset huolenaiheet. Vertailu käännösalalle ja muille aloille suuntautuvien opiskelijoiden välillä osoitti, että käännösalan ammattilaisuuteen sosiaalistuvat opiskelijat hahmottavat palkattoman työn eettisyyttä muita monisyisemmin. Tutkimus onnistui kartoittavassa tarkoituksessaan, mutta jatkotutkimus on tarpeen käytettyjen menetelmien ja tuotettujen tulosten luotettavuuden vahvistamiseksi.
Tutkimus sijoittuu käännöstieteen sosiologiseen suuntaukseen ja on teoriapohjaltaan monitieteinen. Käännöstieteen ohella teoreettista käsitteistöä on ammennettu yleisestä ammattien teoriasta ja työn sosiologiasta. Palkaton työ ymmärretään ”miksi tahansa inhimilliseksi toiminnaksi, joka kasvattaa muiden(kin) kuin toimijan itsensä hyödynnettävissä olevaa käyttöarvoa ja josta ei makseta rahallista korvausta” (Tilly & Tilly 1998, 22–23). Käsite sisältää myös läheisille tehdyn työn ja on siten laajempi kuin vapaaehtoistyö. Toisin kuin määritelmältään suppeampaa vapaaehtoiskääntämistä, palkatonta käännöstyötä ei tiettävästi ole aiemmin käännöstieteessä tutkittu. Kääntäminen nähdään tässä tutkielmassa sosiaalisena käytäntönä ja ammattikääntäjyys roolina, johon sosiaalistuessaan opiskelija sisäistää käsityksen alansa ammattietiikasta. Ammattieettinen normisto palvelee ammattikunnan oikeuttajana ja voi joutua ristiriitaan yksilön muihin rooleihin liittyvien normien kanssa: konfliktien ratkaisemiseen tarvitaan eettistä osaamista, jota koulutuksella pyritään kehittämään.
Tutkimusta taustoitetaan käymällä läpi käännösalan viimeaikaisia muutoksia ja niiden vaikutuksia paitsi alan ammattilaisten, myös ei-ammattimaisen kääntämisen eri muotojen kannalta. Taustoituksen osana kartoitetaan käännösalan ammattieettisiä normeja määrittelevien normiauktoriteettien suhtautumista palkattomaan käännöstyöhön sen selvittämiseksi, millaisia palkattomaan työhön liittyviä normeja koulutuksessa välitetään. Tavoitteena on selvittää, vaikuttaako käännösalan ammattilaisuuteen sosiaalistuminen siihen, kuinka opiskelijat suhtautuvat palkattomaan käännöstyöhön.
Tutkimuksessa selvisi, että palkatonta käännöstyötä tehdään eritoten sosiaalisten, toimeksiantajan läheisyyteen liittyvien motiivien vuoksi. Yleisesti ottaen palkattomaan käännöstyöhön motivoivat kuitenkin useat erityyppiset motiivit yhtä aikaa. Havainnot yhdistyvät osin aiempien vapaaehtoiskääntämisen motivaatiotutkimusten tulosten kanssa ja toisaalta korostavat palkattoman käännöstyön ja vapaaehtoiskääntämisen välistä määritelmällistä eroa. Tutkimus osoitti lisäksi, että vaikka valtaosa vastaajista näki palkattoman käännöstyön ammattietiikan vastaisuuden ja hyväksyttävyyden riippuvan tilanteesta, huomattavan moni piti palkatonta käännöstyötä poikkeuksetta käännösalan ammattietiikan vastaisena tai tuomittavana. Eettisten kantojen perusteluissa ja palkattoman työn ammattieettiselle ristiriidattomuudelle ja hyväksyttävyydelle esitetyissä ehdoissa heijastuivat käännösalan yleiset huolenaiheet. Vertailu käännösalalle ja muille aloille suuntautuvien opiskelijoiden välillä osoitti, että käännösalan ammattilaisuuteen sosiaalistuvat opiskelijat hahmottavat palkattoman työn eettisyyttä muita monisyisemmin. Tutkimus onnistui kartoittavassa tarkoituksessaan, mutta jatkotutkimus on tarpeen käytettyjen menetelmien ja tuotettujen tulosten luotettavuuden vahvistamiseksi.