Traumaoireiden esiintyvyys ja yhteys toiminnanohjaukseen : Tutkimus kantasuomalaisilla ja maahanmuuttajanuorilla
Vaalasmaa, Elisa; Veikkola, Emilia (2021)
Vaalasmaa, Elisa
Veikkola, Emilia
2021
Psykologian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105134929
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105134929
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, eroavatko kantasuomalaiset, pakolaistaustaiset ja muista syistä maahanmuuttaneet nuoret toisistaan traumaoireilun suhteen. Toinen tutkimuskysymyksistämme oli, selittääkö traumaoireilu toiminnanohjauksen tasoa näissä eri väestöryhmissä. Aiemman tutkimuksen perusteella hypoteesimme oli, että traumaoireilu olisi pakolaistaustaisten joukossa voimakkaampaa kuin kantasuomalaisilla ja muista syistä maahanmuuttaneilla. Toisen tutkimuskysymyksen osalta oletimme, että voimakkaampi traumaoireilu selittäisi nuorten heikompaa toiminnanohjausta kaikissa tutkimuksemme väestöryhmissä. Aiheesta on tehty kansainvälistä tutkimusta, mutta kotimaista tutkimustietoa on vielä vähän.
Tutkimuksemme aineisto oli osa Refugees Well School (RWS) -tutkimushanketta, jonka suomalainen aineisto kerättiin useasta eri koulusta ympäri Suomen. Tutkimukseen osallistui 1981 nuorta, jotka olivat iältään 13–17-vuotiaita. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme nuorten vastauksia traumaoireilua mittaavaan Children’s Revised Impact of Events Scale (CRIES-8) -kyselyyn sekä toiminnanohjauksen suunnitelmallisuutta ja aloitekykyä kartoittavaan The Amsterdam Executive Function Inventory (AEFI) -kyselyyn.
Tutkimuksemme tulosten mukaan traumaoireilua esiintyi yhtä paljon kaikissa väestöryhmissä eli kantasuomalaisten, pakolaistaustaisten ja muista syistä maahanmuuttaneiden joukossa. Tulos oli siis hypoteesimme vastainen. Toisen tutkimuskysymyksen kohdalla tutkimustuloksemme tuki hypoteesiamme osittain, sillä voimakkaamman traumaoireilun osoitettiin selittävän heikompaa toiminnanohjauksen tasoa vain kantasuomalaisten joukossa. Pakolaistaustaisilla ja muista syistä maahanmuuttaneilla nuorilla vastaavaa yhteyttä ei pystytty osoittamaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että voimakkaampi traumaoireilu selittää heikompaa toiminnanohjauksen tasoa, ainakin kantasuomalaisilla. Koska toiminnanohjauksella voi olla merkittävä vaikutus esimerkiksi koulumenestykseen, olisi tutkimuksissa tärkeää huomioida jatkossakin nuorten kognitiivisia toimintoja sekä niihin mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten traumaoireilua. Vaikka tässä tutkimuksessa nuorten taustoilla ei ollut vaikutusta traumaoireilun voimakkuuteen, voi traumaoireilu olla peräisin varsin erilaisista kokemuksista. Siksi taustan ja erilaisten kulttuuristen tekijöiden mahdolliset vaikutukset on syytä huomioida jatkossakin. Tässä tutkimuksessa otoskoot väestöryhmien välillä vaihtelivat huomattavasti. Olisikin tärkeää tehdä jatkotutkimusta tasaväkisemmillä otoksilla, jotta pystyttäisiin varmemmin osoittamaan taustan mahdollinen vaikutus. Mahdollisia jatkotutkimusaiheita voisi olla esimerkiksi spesifien traumaoireiden vaikutusten tarkastelu toiminnanohjauksen eri osa-alueisiin.
Tutkimuksemme aineisto oli osa Refugees Well School (RWS) -tutkimushanketta, jonka suomalainen aineisto kerättiin useasta eri koulusta ympäri Suomen. Tutkimukseen osallistui 1981 nuorta, jotka olivat iältään 13–17-vuotiaita. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme nuorten vastauksia traumaoireilua mittaavaan Children’s Revised Impact of Events Scale (CRIES-8) -kyselyyn sekä toiminnanohjauksen suunnitelmallisuutta ja aloitekykyä kartoittavaan The Amsterdam Executive Function Inventory (AEFI) -kyselyyn.
Tutkimuksemme tulosten mukaan traumaoireilua esiintyi yhtä paljon kaikissa väestöryhmissä eli kantasuomalaisten, pakolaistaustaisten ja muista syistä maahanmuuttaneiden joukossa. Tulos oli siis hypoteesimme vastainen. Toisen tutkimuskysymyksen kohdalla tutkimustuloksemme tuki hypoteesiamme osittain, sillä voimakkaamman traumaoireilun osoitettiin selittävän heikompaa toiminnanohjauksen tasoa vain kantasuomalaisten joukossa. Pakolaistaustaisilla ja muista syistä maahanmuuttaneilla nuorilla vastaavaa yhteyttä ei pystytty osoittamaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että voimakkaampi traumaoireilu selittää heikompaa toiminnanohjauksen tasoa, ainakin kantasuomalaisilla. Koska toiminnanohjauksella voi olla merkittävä vaikutus esimerkiksi koulumenestykseen, olisi tutkimuksissa tärkeää huomioida jatkossakin nuorten kognitiivisia toimintoja sekä niihin mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten traumaoireilua. Vaikka tässä tutkimuksessa nuorten taustoilla ei ollut vaikutusta traumaoireilun voimakkuuteen, voi traumaoireilu olla peräisin varsin erilaisista kokemuksista. Siksi taustan ja erilaisten kulttuuristen tekijöiden mahdolliset vaikutukset on syytä huomioida jatkossakin. Tässä tutkimuksessa otoskoot väestöryhmien välillä vaihtelivat huomattavasti. Olisikin tärkeää tehdä jatkotutkimusta tasaväkisemmillä otoksilla, jotta pystyttäisiin varmemmin osoittamaan taustan mahdollinen vaikutus. Mahdollisia jatkotutkimusaiheita voisi olla esimerkiksi spesifien traumaoireiden vaikutusten tarkastelu toiminnanohjauksen eri osa-alueisiin.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [6978]