Kansallistamispyrkimykset ja isänmaallisuus Suomalaisessa Partiopoikaliitossa vuosina 1930-1939
Tieva, Olli (2021)
Tieva, Olli
2021
Historian maisteriohjelma - Master's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273792
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273792
Tiivistelmä
Suomalainen partioliike oli 1930-luvulla jakaantunut peräti neljään poikaliittoon ja neljään tyttöliittoon. Vuosikymmenen lopulla näistä jäsenmäärältään suurimmaksi nousi Suomalainen Partiopoikaliitto. Suomalainen Partiopoikaliitto eli SPPL halusi kehittää 1930-luvulla toimintaansa suomalaiskansallisen suuntaan koulutusohjaaja Lauri Vuolasvirran johdolla. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen SPPL:n suomalaiskansallistamispyrkimyksiä ja siihen liittyvää isänmaallisuutta. Pyrin selvittämään miten kansallistamispyrkimykset ja isänmaallisuus ilmenivät liiton toiminnassa ja millä käytännön keinoin liiton partiotoimintaa yritettiin kansallistaa.
Tutkielmani pääasiallinen aineisto koostuu SPPL:n arkistoista löytyvistä asiakirjoista sekä liiton jäsenlehdistä. Asiakirjoista tärkeimmiksi muodostuvat toimintakertomukset ja ohjeistukset sekä vuosikokousten ja johtokunnan kokousten pöytäkirjat. Liiton jäsenlehtiä 1930-luvulla olivat Partiojohtaja, Partio sekä Poikalehti Partio. Näistä erityisesti Partiojohtaja-lehteä käytän merkittävänä lähdeaineistona. Lisäksi tärkeitä aineistoja ovat myös SPPL:n 1930-luvulla julkaisemat partiokirjat. Tutkimusmenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Analyysini perustuu keräämääni aineistoon ja tukena käytän partioaiheista tutkimuskirjallisuutta.
Tutkielmani ensimmäinen käsittelyluku tarkastelee itsenäisen SPPL:n uudelleenorganisointia ja kansallistamispyrkimysten hahmottelua 1930-luvun alussa. Toinen luku keskittyy tarkastelemaan partiotoiminnan kansallistamisen toteuttamista ja liiton julkaisemia kansallistamiseen liittyviä partiokirjoja. Kolmas luku tarkastelee suomalaiskansallisen talvipartioinnin suuria harppauksia, vaeltajatoiminnan kansallistamista sekä maanpuolustustahdon voimistumista 1930-luvun lopulla. Isänmaallisuutta analysoin kaikissa käsittelyluvuissa, joista erityisesti viimeinen on sille merkityksellinen.
Tutkimustulokseni osoittavat, että suomalaiskansallisuus ja isänmaallisuus voimistuivat SPPL:ssä johdonmukaisesti mitä lähemmäs vuosikymmenen loppua mentiin. Merkittävä alkutekijä liiton suomalaiskansallistamiselle oli liiton uudelleenorganisointi vuonna 1931 ja Lauri Vuolasvirran valinta koulutusohjaajaksi. Lauri Vuolasvirran rooli suomalaiskansallistamisessa oli erittäin merkittävä ja hän toimikin SPPL:n pääasiallisena johtohahmona läpi 1930-luvun. Lähtökohdat Vuolasvirran työlle olivat otolliset, sillä liiton jäsenistössä esiintyi kiivasta kansallismielisyyttä jo vuosikymmenen alussa. Suomalaiskansallistamista ammennettiin erityisesti Kalevalasta, muinaissuomalaisuudesta ja heimoaatteesta. Suomalaiskansallisuuden suurena esiinmarssina toimi Kalevala-aiheinen liittoleiri vuonna 1935, joka onnistui vakiinnuttamaan suomalaiskansallisen linjan liiton partiotoimintaan.
SPPL:ssä isänmaallisuus oli läsnä koko 1930-luvun mutta sen voi katsoa voimistuneen huomattavasti vuosikymmenen loppupuolella. Isänmaallisuuden merkittävimmäksi ilmentymäksi osoittautui maanpuolustustahdon voimistuminen vuodesta 1935 lähtien. SPPL politisoitui yhä enemmän oikealle ja omaksui Akateemiselle Karjalaseuralle tyypillisen aatemaailman. SPPL:n partiotoiminta sisälsi 1930-luvun loppupuolella mm. ilmakivääriammuntaa ja sotilaallista alkeisvalmennusta. Vuosikymmenen loppupuolella talvileireilystä tuli yksi suomalaiskansallisen partioinnin näkyvimmistä muodoista, jota kehitettiin määrätietoisesti ja nopeasti eteenpäin.
Tutkielmani pääasiallinen aineisto koostuu SPPL:n arkistoista löytyvistä asiakirjoista sekä liiton jäsenlehdistä. Asiakirjoista tärkeimmiksi muodostuvat toimintakertomukset ja ohjeistukset sekä vuosikokousten ja johtokunnan kokousten pöytäkirjat. Liiton jäsenlehtiä 1930-luvulla olivat Partiojohtaja, Partio sekä Poikalehti Partio. Näistä erityisesti Partiojohtaja-lehteä käytän merkittävänä lähdeaineistona. Lisäksi tärkeitä aineistoja ovat myös SPPL:n 1930-luvulla julkaisemat partiokirjat. Tutkimusmenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Analyysini perustuu keräämääni aineistoon ja tukena käytän partioaiheista tutkimuskirjallisuutta.
Tutkielmani ensimmäinen käsittelyluku tarkastelee itsenäisen SPPL:n uudelleenorganisointia ja kansallistamispyrkimysten hahmottelua 1930-luvun alussa. Toinen luku keskittyy tarkastelemaan partiotoiminnan kansallistamisen toteuttamista ja liiton julkaisemia kansallistamiseen liittyviä partiokirjoja. Kolmas luku tarkastelee suomalaiskansallisen talvipartioinnin suuria harppauksia, vaeltajatoiminnan kansallistamista sekä maanpuolustustahdon voimistumista 1930-luvun lopulla. Isänmaallisuutta analysoin kaikissa käsittelyluvuissa, joista erityisesti viimeinen on sille merkityksellinen.
Tutkimustulokseni osoittavat, että suomalaiskansallisuus ja isänmaallisuus voimistuivat SPPL:ssä johdonmukaisesti mitä lähemmäs vuosikymmenen loppua mentiin. Merkittävä alkutekijä liiton suomalaiskansallistamiselle oli liiton uudelleenorganisointi vuonna 1931 ja Lauri Vuolasvirran valinta koulutusohjaajaksi. Lauri Vuolasvirran rooli suomalaiskansallistamisessa oli erittäin merkittävä ja hän toimikin SPPL:n pääasiallisena johtohahmona läpi 1930-luvun. Lähtökohdat Vuolasvirran työlle olivat otolliset, sillä liiton jäsenistössä esiintyi kiivasta kansallismielisyyttä jo vuosikymmenen alussa. Suomalaiskansallistamista ammennettiin erityisesti Kalevalasta, muinaissuomalaisuudesta ja heimoaatteesta. Suomalaiskansallisuuden suurena esiinmarssina toimi Kalevala-aiheinen liittoleiri vuonna 1935, joka onnistui vakiinnuttamaan suomalaiskansallisen linjan liiton partiotoimintaan.
SPPL:ssä isänmaallisuus oli läsnä koko 1930-luvun mutta sen voi katsoa voimistuneen huomattavasti vuosikymmenen loppupuolella. Isänmaallisuuden merkittävimmäksi ilmentymäksi osoittautui maanpuolustustahdon voimistuminen vuodesta 1935 lähtien. SPPL politisoitui yhä enemmän oikealle ja omaksui Akateemiselle Karjalaseuralle tyypillisen aatemaailman. SPPL:n partiotoiminta sisälsi 1930-luvun loppupuolella mm. ilmakivääriammuntaa ja sotilaallista alkeisvalmennusta. Vuosikymmenen loppupuolella talvileireilystä tuli yksi suomalaiskansallisen partioinnin näkyvimmistä muodoista, jota kehitettiin määrätietoisesti ja nopeasti eteenpäin.