Ilmastonmuutos ja valtion positiiviset toimintavelvoitteet : Valtion ilmastovastuu ihmisoikeuskysymyksenä
Bashmakov, Samuel (2021)
Bashmakov, Samuel
2021
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-03-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103172600
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103172600
Tiivistelmä
Ilmastonmuutos on aikamme merkittävimpiä globaaleja ympäristökriisejä. Ihmisen toiminnan seurauksena syntynyt ilmastonmuutos vaikuttaa myös ihmisoikeuksien toteutumiseen. Ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuksien välinen suhde on tunnistettu aiempaa useammin. Ilmastonmuutoksen ihmisoikeusvaikutukset ovat moninaisia ja niiden vakavuus korostuu ilmaston lämmetessä entisestään. Valtioille on muodostunut keskeinen vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen liittyviä ihmisoikeusvelvoitteita tarkastellaan tutkielmassa erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen valtion positiivisten toimintavelvoitteiden ja vastuun muodostumisen näkökulmista.
Valtion positiiviset toimintavelvoitteet muodostavat valtiolle vastuun toimia aktiivisesti turvatakseen ja edistääkseen ihmisoikeuksien toteutumisen. Positiivisia toimintavelvoitteita voi muodostua erilaisissa tilanteissa, jotka ovat sidoksissa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattuihin oikeuksiin. Tutkielmassa näiden toimintavelvoitteiden muodostumista tarkastellaan suhteessa ilmastonmuutokseen. Tämän tarkastelun pohjaksi muodostuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ympäristöasioita koskeva oikeuskäytäntö. Myös muu oikeuskäytäntö, joka kytkeytyy teeman kannalta olennaisiin ihmisoikeuksiin, kuten oikeuteen elämään, on tutkielman kannalta merkittävää. Positiivisten toimintavelvoitteiden muodostuminen on riippuvaista erilaisista tekijöistä. Ilmastonmuutokseen liittyvien tuomioistuimen ratkaisujen vielä puuttuessa positiivisten toimintavelvoitteiden potentiaalista muodostumista tulee punnita aiemman ratkaisukäytännön valossa. Positiivisilla toimintavelvoitteilla tullee olemaan keskeinen rooli ilmas-tovastuun määrittämisessä.
Tutkielmassa tarkastellaan, miten valtion vastuu muodostuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä ja pyritään luomaan yhteys myös ilmastovastuun muodostumiseen. Ilmastovastuun määrittäminen ei ole yksiselitteistä ilmastonmuutoksen ollessa luonteeltaan globaali ilmiö. Vastuun määrittämistä punnitaan alueellisen ja jaetun vastuun käsitteiden sekä osittain ekstraterritoriaalisuuden näkökulmista. Vastuun määrittämisen tukena hyödynnetään valtion positiivisia toimintavelvoitteita. Konkreettisena esimerkkinä vastuun muodostumisesta tutkielmassa käsitellään keskeneräistä portugalilaisnuorten valitusta, joka on ensimmäisen ilmastovalitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Valituksessa nostetaan esille valtioiden vastuu ilmastotoimista, toimien laiminlyönti sekä laiminlyöntien vaikutus ihmisoikeuksien toteutumiseen. Tapauksen ratkaisua jäädään odottamaan, mutta tuomioistuimen ensimmäisenä ilmastovalituksena se tulee lopputuloksesta huolimatta ohjaamaan tuomioistuimen käytäntöä suhteessa ilmastonmuutokseen.
Viimeisenä tarkastelu kohdistuu kansalliseen tasoon, erityisesti Suomeen, sekä kotimaiseen ympäristöperusoikeuteen. Ympäristöperusoikeutta käsitellään kotimaisen ympäristö- ja ilmastovastuun perustana. Sen ja ilmastonmuutoksen välistä suhdetta avataan myös. Ilmastonmuutokseen liittyvän strategisen litigaation uutta trendiä käsitellään myös kansallisten tapausten kautta sekä pohditaan, minkä vuoksi Suomessa ei ole nähty vielä ilmastovalituksia ja minkälaiset mahdollisuudet sellaiselle olisi nykylainsäädännön valossa.
Valtion positiiviset toimintavelvoitteet muodostavat valtiolle vastuun toimia aktiivisesti turvatakseen ja edistääkseen ihmisoikeuksien toteutumisen. Positiivisia toimintavelvoitteita voi muodostua erilaisissa tilanteissa, jotka ovat sidoksissa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattuihin oikeuksiin. Tutkielmassa näiden toimintavelvoitteiden muodostumista tarkastellaan suhteessa ilmastonmuutokseen. Tämän tarkastelun pohjaksi muodostuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ympäristöasioita koskeva oikeuskäytäntö. Myös muu oikeuskäytäntö, joka kytkeytyy teeman kannalta olennaisiin ihmisoikeuksiin, kuten oikeuteen elämään, on tutkielman kannalta merkittävää. Positiivisten toimintavelvoitteiden muodostuminen on riippuvaista erilaisista tekijöistä. Ilmastonmuutokseen liittyvien tuomioistuimen ratkaisujen vielä puuttuessa positiivisten toimintavelvoitteiden potentiaalista muodostumista tulee punnita aiemman ratkaisukäytännön valossa. Positiivisilla toimintavelvoitteilla tullee olemaan keskeinen rooli ilmas-tovastuun määrittämisessä.
Tutkielmassa tarkastellaan, miten valtion vastuu muodostuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä ja pyritään luomaan yhteys myös ilmastovastuun muodostumiseen. Ilmastovastuun määrittäminen ei ole yksiselitteistä ilmastonmuutoksen ollessa luonteeltaan globaali ilmiö. Vastuun määrittämistä punnitaan alueellisen ja jaetun vastuun käsitteiden sekä osittain ekstraterritoriaalisuuden näkökulmista. Vastuun määrittämisen tukena hyödynnetään valtion positiivisia toimintavelvoitteita. Konkreettisena esimerkkinä vastuun muodostumisesta tutkielmassa käsitellään keskeneräistä portugalilaisnuorten valitusta, joka on ensimmäisen ilmastovalitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Valituksessa nostetaan esille valtioiden vastuu ilmastotoimista, toimien laiminlyönti sekä laiminlyöntien vaikutus ihmisoikeuksien toteutumiseen. Tapauksen ratkaisua jäädään odottamaan, mutta tuomioistuimen ensimmäisenä ilmastovalituksena se tulee lopputuloksesta huolimatta ohjaamaan tuomioistuimen käytäntöä suhteessa ilmastonmuutokseen.
Viimeisenä tarkastelu kohdistuu kansalliseen tasoon, erityisesti Suomeen, sekä kotimaiseen ympäristöperusoikeuteen. Ympäristöperusoikeutta käsitellään kotimaisen ympäristö- ja ilmastovastuun perustana. Sen ja ilmastonmuutoksen välistä suhdetta avataan myös. Ilmastonmuutokseen liittyvän strategisen litigaation uutta trendiä käsitellään myös kansallisten tapausten kautta sekä pohditaan, minkä vuoksi Suomessa ei ole nähty vielä ilmastovalituksia ja minkälaiset mahdollisuudet sellaiselle olisi nykylainsäädännön valossa.