Organisaation resilienssin ilmeneminen kriisitilanteessa
Maisonlahti, Ella (2020)
Maisonlahti, Ella
2020
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-09-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202009106951
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202009106951
Tiivistelmä
Odottamattomat tapahtumat haastavat organisaatioiden stabiliteettia jatkuvasti. Etenkin suuren kokoluokan tapahtumat, kuten erilaiset luonnonkatastrofit tai terroriteot, vaikuttavat negatiivisesti organisaatioiden toimintaan ja heikentävät niiden suoriutumista. Näiden tapahtumien joukkoon kuuluu myös COVID-19 -viruksen aiheuttama maailmanlaajuinen pandemia ja siitä seurannut koronakriisi. Yhtenä organisaatioiden selviytymiskeinona odottamattomia tapahtumia vastaan nähdään organisaation resilienssi. Tässä tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan organisaation resilienssin ilmenemistä koronakriisin aikana. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti työntekijöiden kokemuksiin ja tuodaan esille työntekijöiden näkemyksiä resilienssin ilmenemisestä ja resilienssiin vaikuttavista seikoista.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu organisaation resilienssiin vaikuttavista tekijöistä. Viitekehyksessä on huomioitu, että resilienssi rakentuminen alkaa jo ennen odottamatonta tapahtumaa ja suuri osa siihen vaikuttavista tekijöistä on osa organisaation jatkuvia päivittäisiä toimintoja. Myös työntekijän resilienssin merkitys organisaation resilienssiin on huomioitu. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena, jonka aineistonkeruumenetelmänä on hyödynnetty teemahaastatteluita. Tutkimuskohteena ovat kohdeyrityksen työntekijät, joiden kokemukset resilienssin ilmenemisestä ovat toimineet tutkimuksen empiirisenä aineistona. Tavoitteena oli selvittää, mitkä eri tekijät vaikuttavat työntekijöiden kokemukseen organisaation resilienttiydestä ja miten kohdeorganisaation resilienssiä voisi parantaa.
Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiempaa tutkimusta, jonka mukaan organisaation hallintotapa, johtamiskäytännöt, organisaatiokulttuuri ja inhimillinen pääoma vaikuttavat sen resilienssiin. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että kriisinaikainen viestintä on merkittävässä roolissa erityisesti työntekijöiden resilienssin ja siten myös organisaation resilienssin rakentumisen kannalta. Koronakriisin poikkeuksellisesta laajuudesta ja pitkäkestoisuudesta johtuen työntekijät antoivat paljon painoarvoa myös sille, miten yleisen taloustilanteen kehittyminen vaikuttaa organisaation toiminta- ja palautumiskykyyn.
Tutkimuksessa syvennetään ymmärrystä organisaation resilienssistä ja sen ilmenemisestä kriisitilanteessa. Tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia siihen, miten työntekijät kokevat organisaation resilienttiyden ja sen, miten sitä voitaisiin parantaa. Tutkimuksen perusteella todettiin mahdollisia jatkotutkimusaiheita odottamattoman tapahtuman jälkeiseen aikaan liittyen sekä eri toimialojen eroihin liittyen.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu organisaation resilienssiin vaikuttavista tekijöistä. Viitekehyksessä on huomioitu, että resilienssi rakentuminen alkaa jo ennen odottamatonta tapahtumaa ja suuri osa siihen vaikuttavista tekijöistä on osa organisaation jatkuvia päivittäisiä toimintoja. Myös työntekijän resilienssin merkitys organisaation resilienssiin on huomioitu. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena, jonka aineistonkeruumenetelmänä on hyödynnetty teemahaastatteluita. Tutkimuskohteena ovat kohdeyrityksen työntekijät, joiden kokemukset resilienssin ilmenemisestä ovat toimineet tutkimuksen empiirisenä aineistona. Tavoitteena oli selvittää, mitkä eri tekijät vaikuttavat työntekijöiden kokemukseen organisaation resilienttiydestä ja miten kohdeorganisaation resilienssiä voisi parantaa.
Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiempaa tutkimusta, jonka mukaan organisaation hallintotapa, johtamiskäytännöt, organisaatiokulttuuri ja inhimillinen pääoma vaikuttavat sen resilienssiin. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että kriisinaikainen viestintä on merkittävässä roolissa erityisesti työntekijöiden resilienssin ja siten myös organisaation resilienssin rakentumisen kannalta. Koronakriisin poikkeuksellisesta laajuudesta ja pitkäkestoisuudesta johtuen työntekijät antoivat paljon painoarvoa myös sille, miten yleisen taloustilanteen kehittyminen vaikuttaa organisaation toiminta- ja palautumiskykyyn.
Tutkimuksessa syvennetään ymmärrystä organisaation resilienssistä ja sen ilmenemisestä kriisitilanteessa. Tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia siihen, miten työntekijät kokevat organisaation resilienttiyden ja sen, miten sitä voitaisiin parantaa. Tutkimuksen perusteella todettiin mahdollisia jatkotutkimusaiheita odottamattoman tapahtuman jälkeiseen aikaan liittyen sekä eri toimialojen eroihin liittyen.