Asumisen sääntelyn vaikutus omistusasumiseen Euroopassa vuosina 1995–2017
Keskinen, Juho (2020)
Keskinen, Juho
2020
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004143226
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004143226
Tiivistelmä
Omistusasumiseen on perinteisesti suhtauduttu tavoiteltavana ihanteena, jonka piiriin kotitalouksia on haluttu kannustaa poliittisin keinoin. Omistusasumistrendi on ollut Euroopan maissa pääosin nouseva aina 2000-luvun alkupuolelle asti, jonka jälkeen kehitys on taittunut maltilliselle lasku-uralle. Poliittisen ohjauksen rinnalla omistusasumisasteeseen ovat taustalla vaikuttaneet myös demografiset ja yleistaloudelliset ilmiöt, kuten väestön ikääntyminen ja vaurastuminen, koulutusasteen nousu ja vuoden 2008 finanssikriisi.
Suurin osa taloustieteellisestä omistusasumisen yleisyyteen vaikuttavan sääntelyn empiirisestä tutkimuksesta on perustunut poikkileikkausaineistoon. Tällöin on kyetty huomioimaan kotitalouksien sisäisiä tekijöitä, mutta poliittisten toimenpiteiden vaikuttavuuden syvällisempi arviointi on jäänyt hataralle pohjalle. Poikkileikkausaineiston käyttöön on liittynyt merkittävä endogeenisuusongelma omistusasumisasteen ollessa korreloitunut esimerkiksi väestöllisten ja maantieteellisten tekijöiden kanssa. Paneelimuotoista aineistoa asumisen sääntelystä on ollut heikosti saatavilla, jolloin kotitalouksien sisäisiä tekijöitä on painotettu omistusasumisen selittäjinä. Lisäksi tutkimus on yleisimmin rajautunut koskemaan Yhdysvaltoja.
Tutkielmassa paneudutaan asumisen sääntelyyn 15:ssä Euroopan valtiossa vuosina 1995–2017. Taloustieteen tutkimuskenttää täydennetään käyttämällä paneelimuotoista aineistoa, johon on kerätty tiedot maiden omistusasumisasteista ja kahdeksasta asumisen sääntelyn eri muodosta. Lisäksi analyysissa on huomioitu korkotaso ja reaalinen henkeä kohden laskettu bruttokansantuote, joiden sisällyttämisen tavoitteena on ollut kontrolloida edellä kuvattuja, poliittisen ohjauksen tavoittamattomissa olevia asumismuodon valintaan vaikuttavia tekijöitä. Aihetta lähestytään ensin teoreettisemmin asujan kustannusteorian kautta, johon nojaten muodostetaan myös sääntelymuuttujiin liittyvät teoreettiset hypoteesit. Analyysivaiheessa pohditaan paneeliaineistolla toteutettujen kiinteiden vaikutusten mallien tuloksia ja niiden mielekkyyttä esitetyn teorian ja aiempien empiiristen tutkimusten valossa. Mallit on ajettu sekä aikavälille 1995–2017 että vuosille 2004–2017, joista jälkimmäisen mallin sisällyttämisellä on eliminoitu käytetyissä aineistotietokannoissa 2000-luvun alkuun ajoittuva muutos. Molempiin regressiomalleihin on sisällytetty maa- ja vuosikiinteät vaikutukset ja klusteroidut robustit keskivirheet ja ne on toteutettu myös käyttämällä omistusasumisasteen logaritmia selitettävänä muuttujana. Mallien muotoilulla on pyritty huomioimaan ajassa muuttumattomat maakohtaiset tekijät, ajassa muuttuvat maille yhteiset tekijät ja mahdollinen muuttujien autokorrelaation vaikutus sekä tutkimaan tulosten robustisuutta. Lopuksi on vertailun vuoksi toteutettu vielä perusmuotoinen poikkileikkausregressio ilman maakiinteitä vaikutuksia.
Pitkän aikavälin mallin perusteella asuntolainan korkovähennyksen voidaan suuntaa antavasti nähdä vaikuttaneen omistusasumisasteeseen positiivisesti. Lyhyemmän aikavälin mallissa lainan myöntämiseen liittyvien makrovakausvälineiden tulkitaan vaikuttaneen omistusasumisasteeseen negatiivisesti. Tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua varauksella sääntelymuuttujien ajallisen vaihtelun jäädessä osin pieneksi. Lyhennysvaatimuksen positiivinen yhteys omistusasumiseen tulkitaan selittyvän käänteisellä kausaalisuudella, jolloin lainsäädäntöä on muutettu omistusasumisasteen muutoksiin reagoiden. Lyhyen aikavälin koron nousun puolestaan tulkitaan johtuvan asuntolainojen kysynnän kasvusta, mikä on seurausta omistusasumisen kasvaneesta kysynnästä. Lyhyemmän aikavälin mallissa vastaavanlainen käänteinen kausaalisuus havaitaan lainan maturiteettirajoitteen ja omistusasumisasteen välillä. Autokorrelaatiotarkistukset osoittavat, että omistusasumisasteessa on myös jonkin verran maakohtaista pysyvyyttä, minkä huomioiminen heikentää saatujen estimaattien tilastollista merkitsevyyttä. Tulevan tutkimuksen harteille jää maa- ja kotitalouskohtaisten erityispiirteiden sisällyttäminen paneelimuotoiseen analyysiin, jolloin myös politiikan vaikutuksia asumismuodon valintaan voitaisiin ymmärtää paremmin.
Suurin osa taloustieteellisestä omistusasumisen yleisyyteen vaikuttavan sääntelyn empiirisestä tutkimuksesta on perustunut poikkileikkausaineistoon. Tällöin on kyetty huomioimaan kotitalouksien sisäisiä tekijöitä, mutta poliittisten toimenpiteiden vaikuttavuuden syvällisempi arviointi on jäänyt hataralle pohjalle. Poikkileikkausaineiston käyttöön on liittynyt merkittävä endogeenisuusongelma omistusasumisasteen ollessa korreloitunut esimerkiksi väestöllisten ja maantieteellisten tekijöiden kanssa. Paneelimuotoista aineistoa asumisen sääntelystä on ollut heikosti saatavilla, jolloin kotitalouksien sisäisiä tekijöitä on painotettu omistusasumisen selittäjinä. Lisäksi tutkimus on yleisimmin rajautunut koskemaan Yhdysvaltoja.
Tutkielmassa paneudutaan asumisen sääntelyyn 15:ssä Euroopan valtiossa vuosina 1995–2017. Taloustieteen tutkimuskenttää täydennetään käyttämällä paneelimuotoista aineistoa, johon on kerätty tiedot maiden omistusasumisasteista ja kahdeksasta asumisen sääntelyn eri muodosta. Lisäksi analyysissa on huomioitu korkotaso ja reaalinen henkeä kohden laskettu bruttokansantuote, joiden sisällyttämisen tavoitteena on ollut kontrolloida edellä kuvattuja, poliittisen ohjauksen tavoittamattomissa olevia asumismuodon valintaan vaikuttavia tekijöitä. Aihetta lähestytään ensin teoreettisemmin asujan kustannusteorian kautta, johon nojaten muodostetaan myös sääntelymuuttujiin liittyvät teoreettiset hypoteesit. Analyysivaiheessa pohditaan paneeliaineistolla toteutettujen kiinteiden vaikutusten mallien tuloksia ja niiden mielekkyyttä esitetyn teorian ja aiempien empiiristen tutkimusten valossa. Mallit on ajettu sekä aikavälille 1995–2017 että vuosille 2004–2017, joista jälkimmäisen mallin sisällyttämisellä on eliminoitu käytetyissä aineistotietokannoissa 2000-luvun alkuun ajoittuva muutos. Molempiin regressiomalleihin on sisällytetty maa- ja vuosikiinteät vaikutukset ja klusteroidut robustit keskivirheet ja ne on toteutettu myös käyttämällä omistusasumisasteen logaritmia selitettävänä muuttujana. Mallien muotoilulla on pyritty huomioimaan ajassa muuttumattomat maakohtaiset tekijät, ajassa muuttuvat maille yhteiset tekijät ja mahdollinen muuttujien autokorrelaation vaikutus sekä tutkimaan tulosten robustisuutta. Lopuksi on vertailun vuoksi toteutettu vielä perusmuotoinen poikkileikkausregressio ilman maakiinteitä vaikutuksia.
Pitkän aikavälin mallin perusteella asuntolainan korkovähennyksen voidaan suuntaa antavasti nähdä vaikuttaneen omistusasumisasteeseen positiivisesti. Lyhyemmän aikavälin mallissa lainan myöntämiseen liittyvien makrovakausvälineiden tulkitaan vaikuttaneen omistusasumisasteeseen negatiivisesti. Tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua varauksella sääntelymuuttujien ajallisen vaihtelun jäädessä osin pieneksi. Lyhennysvaatimuksen positiivinen yhteys omistusasumiseen tulkitaan selittyvän käänteisellä kausaalisuudella, jolloin lainsäädäntöä on muutettu omistusasumisasteen muutoksiin reagoiden. Lyhyen aikavälin koron nousun puolestaan tulkitaan johtuvan asuntolainojen kysynnän kasvusta, mikä on seurausta omistusasumisen kasvaneesta kysynnästä. Lyhyemmän aikavälin mallissa vastaavanlainen käänteinen kausaalisuus havaitaan lainan maturiteettirajoitteen ja omistusasumisasteen välillä. Autokorrelaatiotarkistukset osoittavat, että omistusasumisasteessa on myös jonkin verran maakohtaista pysyvyyttä, minkä huomioiminen heikentää saatujen estimaattien tilastollista merkitsevyyttä. Tulevan tutkimuksen harteille jää maa- ja kotitalouskohtaisten erityispiirteiden sisällyttäminen paneelimuotoiseen analyysiin, jolloin myös politiikan vaikutuksia asumismuodon valintaan voitaisiin ymmärtää paremmin.